Kun sonya tuli meille se oli tosi arka ja laiha. Ruoka maistuikin aina super hyvälle,oli se mitä tahansa.=)Pari kertaa kädestä napattiin ruoka ennen kuin kerkesin laittaa kippoon sitä.. Sitten huomattiin että tyttö pelkää miehiä.Sehän meni miestäni vastaan ovelle aluksi hampaat irvessä..Mutta sonyalle piti vain näyttää että sitä ei enää satuteta ja että se voi luottaa meihin joten se tilanne jäi vaan pariin kertaan.Onneksi..miestäni rupesi jo pikku hiljaa ärsyttämään kun ei pääsyt omaan kotiin=) Sonya kotiutui todella nopeasti alkuvaikeuksista piittaamatta ja siitä tuli aivan ihana koira.

Nykyään meillä on pieni tyttö ja sonya hyväksyi hänet todella hyvin.Ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia näitten kaverusten kanssa.Sonya kestää melkein mitä vain, mutta jos ei sitä huvita niin se vaan lähtee pois alta..ei siis onneksi edes murise..

Toiset koirat sonya valitsee tarkkaan..nartuista se ei piittaa ollenkaan ja aloittaa jopa rähinän jos tulee liian lähelle eikä pienemmistä uroksistakaan mutta itseään isommat urokset ovat kivoja=)Niitä se oikestaan palvoo jopa..mutta lenkkeily onnistuu kuitenkin tosi hyvin..harvoin jää rähjäämään toisille koirille..narussa on oppinut kävelemään hyvin..lukuunottamatta niitä kertoja kun on orava tai lintu tullut tielle...silloin rynnätään kuin ohjus,mitään varoittamatta...

Ainoa mitä tyttö ei suostu oppimaan on että sen ei tarvitsisi seurata joka paikkaan mua..se tulee aina perässä minne menenkin..raukka luulee että jos päästää vessaankin yksin niin en sieltä takas enää tule=(mutta kotoa kun lähden ni ei kuitenkaan jää ulisemaan perään.se on hyvä juttu...kun kerrostalossa asutaan..

ruoka maistuu hyvin vieläkin mutta tytöstä on jopa nyt tullut nirso tietyissä asioissa..tässä joku päivä sitten tarjosin siankorvaa ja ei kelvannut??? mikäköhän oli siinä vialla..jaa...taitaa neiti ajatella linjojaan tai sitten ei vaan tehnyt mieli just sillon...outoa..

Rakastaa peuhata ulkona vaikka kuinka kauan..Nyt kun tuli ensilumi niin kyllä oltiin ilosia=) on se niin hyvää...mitään muuta ei tehtykkään ulkona kun peuhattiin lumessa ja naukkailtiin aina välissä ettei unohtuis miltä lumi maistuu..

Siinä se nyt nukkuu isännän vieressä ja näkee unta..jalat vipattaa...onkohan saamassa jänistä kiinni..=)

Kiitos teille kaikille rakkaasta tytöstämme...teette arvokasta työtä.. Meidän sydämet kuuluu jatkossakin kodittomille koirille=)

terveisin: koko konkkaronkka

Takaisin