AURINGONSÄDE NIMELTÄ STILO

23.09.05 Stilon kanssa lenkit ovat nautinnollisia, ainakin sillon kun ei tarvitse ohittaa toisia koiria n. 10m säteeltä. Stilo ei vedä ikinä, oli sitten kyseessä valjaat tai panta, matka kodin suuntaan taikka Stilon rakastamalle pellolle. Stiloa on ihana pitää vapaanakin, sillä poika ei lähde koskaan omille teilleen, vaan tulee joka kerta kutsusta luokse, juosten ja tyytyväisenä. Stilo rakastaa maajussin puuhia, poika osaa kaivaa sieltä mistä pyydetään, joten pienen perunapellon kyntö sujuisi tältä komistukselta käden käänteessä ;) Stilo ei kuitenkaan kaiva kukkapenkkejä tms, oppii istutusten rajat nopeasti ja vielä muistaakin ne. Auton jahtaaminen ja haukkuminen oman pihan aidan vierusta pitkin on jäänyt yhteen ja ainoaan kertaan. Stilo innostuu välillä liikaa kun kädessä on esim herkkuja ja alkaa vouhottamaan hyppien ja pomppien yrittäen nameja, jos poika ei meinaa totella innostuksissaan ja ääni on kohonnut niin tämän jälkeen Stilolle tuleekin valtavan suuri miellyttämisen tarve "juu juu en minä pahalla, ollaanhan kavereita, halitaanko, olenko nyt hyvä poika". Pallon perässä juokseminen on edelleen lempipuuhaa ja pallosta irrotetaan lähes aina ensimmäisestä istu -käskystä ote. Stilolla ei olisi muuten kiire tekstiä, mutta poika alkaa olla jo liiaksi kuin kotonaan ja tänne tuo ihanuus ei valitettavasti voi omien koirien takia jäädä pysyvästi. Mistä löytyisi siis koti, jossa ei olisi toisia koiria? Kissoja Stilon puolesta uudessa kodista saa löytyä eivätkä lapsetkaan ole pois suljettu vaihtoehto. Mikäli kodilla ei ole vahvaa kokemusta remmi rähinästä pois opetteluun, kodin pitäisi sijaita sellaisella paikalla, jossa ohitustilanteita ei tulisi jatkuvasti, joten jokaiseen ohitukseen voisi / jaksaisi panostaa huolella ja kunnolla. Omakotitalo maalla olisi Stilon mielestä kaikista miellyttävin vaihtoehto taikka rivitaloasunto rauhallisella alueella. Stilo ei stressaa ihmisvilinästä tms vaan rajoitus on ihan vain ohitustilanteiden minimoimisessa, joka kaupungissa on tietenkin aina hankalempaa. Vaikka Stilo ei ole enää parhaimmassa oppimisvaiheessa oleva pentu, poika on kuitenkin erittäin halukas oppimaan uusia asioita, varsinkin herkkujen avulla. Omalla pihalla Stilo on enemmän sinne tänne häntä heiluen juoksenteleva vapautunut koiraherra, joka saattaa tutkia mielenkiintoista paikkaa vaikka kuulisikin luokse kutsun, mutta oman reviirin ulkopuolella, vaikka ihan läheisellä pellollakin, Stilo tulee luokse ja ottaa kontaktia huomattavasti paremmin, aivan kuin varmistaakseen ettei sitä nyt vain jätetä.

18.08.05 Stilo käytettiin eläinlääkärin tarkastuksessa ja todettiin terveeksi. Eläinlääkäriä lähinnä nauratti lattialla selällään makaava ja pusutteleva hoidokki. Stilo yritti sulattaa odotusaulassakin kaikkien asiakkaiden sydämet, jotka vain huolivat herran tutustumisyritykset. Sylissä kannetut nelijalkaiset asiakkaat eivät Stiloa kiinnostaneet, eikä myöskään pienen pieni vanha uros. Mutta pienessä odotusaulassa yhtäkkiä selkäni taakse (vajaa 1m) ilmestyneet irlanninsusikoirat Stilo halusi toivottaa takaisin sinne mistä ne tulivatkin. Stilo hyökähti koiria kohti (oli juuri sopivasti jalkojeni välissä kasvot koirien tulosuuntaan) ja rähisi, sanoisin että normaali uroskoira. Pois päin Stiloa viedessäni herra päätti vähän nipistellä reittäni hampaillaan. Stilolla ei ollut kuitenkaan tarkoitus satuttaa minua, vaan se oli ilmoitusluontoinen asia, että älä sinä sekaannu meidän miesten välisiin juttuihin ja kun en Stilon reaktiota noteerannut mitenkään, niin mitäs sitä sitten enempää nipistelemäänkään... Jalkaan ei siis tullut mustelmaa tai muutakaan jälkeä. Poissa silmistä, poissa mielestä, Stilo unohti koirat hetkessä ja kierähti jälleen selälleen ottamaan rennosti mitä ihmeellisimmistä äänistä ja tuoksuista huolimatta. Olin ainoastaan vain tyytyväinen tapahtumasta, sillä näin saimme Stilosta kullan arvoista informaatiota; Stilo ei pura aggressivisuutta ihmiseen, vaan turhautumistaan koirien kohtaamistilanteissa joissa ihminen on tilanteen herrana ja on tuolloinkin hallittavissa. Stilo painoi 30kg.

Stilo tuli Suomeen tammikuun alkupuolella 2005. 7kk Suomessa olo aikana Turvapaikka on Stilolle kolmas asuinsija, joten uuden kodin eli Stilon neljännen paikan tulee varautua mahdollisiin sopeutumisongelmiin, vaikka Stilo ei tosiaankaan tunnu kärsineen reissailusta, vaan on tasapainoinen iloinen auringonsäde suu hymyssä aamusta iltaan!

Stilo turvapaikassa:

05.08.05 Stilo haettiin turvapaikkaan. Tapaamispaikalla Stilo oli selkeästi stressaantunut, karvaa lähti, hilseili, se aavisteli, että nyt tapahtuu jotain outoa, eikä pitänyt varmaan huoltoasemalla olemisestakaan. Stilo oli kuitenkin ystävällinen, se sama varjurakkauteni, mutta hieman ikääntyneen oloisena. Stilo räykkäsi huoltoaseman ohi ajaville moottoripyörille.

Varjussa syntyneen suuren kiintymyksen takia luottamukseni koiraa kohtaan pitkän tauon jälkeenkin oli ensihetkestä asti, no, sanotaanko nyt vaikka että lähes riski, asenteeni oli juuri se kaikkien rakastama "Mutta eihän meidän koira..." Eli päästin Stilon heti pihaamme vapaaksi, kun saimme auton parkkiin, suuri riski siinä olisi voinut olla, että Stilo olisi hypännyt aidan yli ja lähtenyt etsimään entisiä omistajiaan, mutta eihän meidän koira... ;) Riski kannatti ottaa, Stilo oli luottamukseni arvoinen.

Stilo juoksi, kakkasi, juoksi, kakkasi ja juoksi. Stilo oli selkeästi kaivannut vapaana juoksemista, kunnon hepulit ja spurtit saivat sitten elimistönkin liikkeelle ;) Peruskunto Stilolla ei ollut kovin hyvä, sillä aktiivisen koiran on vaikea saada kaipaamansa liikuntamäärä remmissä. Stilo hengästyi, oli poikki, mutta piru vie kun kerrankin saa juosta, niin sitten on juostava =) Tämä menttaliteetti herralla on edelleen joka kerta ulos päästyään.

Halusin ensin Stilon tasapainoon ennen ohitusharjoituksia. Vaikka herra tuntuikin olevan alusta saakka kuin kotonaan, odotimme kuitenkin vajaan viikon, sillä kyllähän koiralle aina tulee jonkin asteista stressiä paikan vaihdosta, vaikka ei ihmisen silmin nähtäviä merkkejä olisikaan. Stilo nauttii sielunsa kyllyydestä maaseudun rauhasta, omasta pihasta ja ihmisen läheisyydestä. Asuinpaikka vaikuttaa Stilon koko käyttäytymiseen hyvin voimakkaasti, joten Stiloa ei anneta enää kaupunkiin, vaan herra ansaitsisi sen oman ja vihdoinkin pysyvän kodin omakotitalosta, jonka pihan Stilo saisi käyttää joka metriä myöten juoksemiseen.

Stilo on todella ihmisrakas, pusuttaa, ottaa kontaktia, haluaa syliin, hyppää vasten halimaan, kierähtää selälleen maharapsutuksia odottaen ja on korvia myöten rakastunut mieheeni eli ei suhtaudu varautuneesti edes vieraisiin miehiin. Ulkona vapaana ollessaan ottaa tosi hyvin kontaktia ihmiseen, juoksee lelujen perässä, aina ei huvita juosta ihan lelulle saakka vaan palaa ihmisen luo innoissaan, tykkää vetoleikeistä. Stilon kanssa hönköttäessä (lue: juoksemista nauraen typerän näköisenä kädet heiluen koiran hyppiessä vierellä tyytyväisenä) se saattaa kuumentua hieman ja tämä onkin sitten se ainoa ongelma johon herran kanssa olemme törmänneet. Itse asiassa en koe sitä edes ongelmana, koska leikin voi aina rauhottaa, Stilo nimittäin oikein innostattaessa yrittää tarttua hieman hihasta tai kädestä, mutta ei todellakaan pure kunnolla, tämäkin piti tietenkin heti testata, koska asenteeni oli taas "Mutta eihän meidän koira..." Ja Stilo osoittautui jälleen luottamuksen arvoiseksi. Eli siis Stilon ollessa tuossa tilassa, juoksin vielä lisää kädet vielä enemmän heiluen, eikä kädestä ottamisen voimakkuus kasvanut leikin myötä.

Tässä vaiheessa voidaan todeta, että; ainoana koirana, omakotitalossa ehkä kaverinaan kissa ja miksei lapsiakin aikuisten omistajien lisäksi, kokisin Stilon olevan täydellinen koira. Stilo todellakin nauttii omasta pihasta kaupunkielämän sijaan, ilmavaivat ovat kateissa, hilseily loppunut, lihaksisto kasvaa hiljaa voimakkaammaksi ja Stiloon saa todella hyvän kontaktin. Myös Stilon pohjaton tarve etsiä ruokaa ja hotkia eteen asetettu ruoka sekunnissa on laimentunut sen myötä kun poika saa yhden ruokintakerran sijasta kolme pientä annosta päivässä. Mutta uuden kodin on varauduttava siihen, ettei Stilon aikana jätä herkkuja pöydille, vaikka ruokintakerrat pidettäisiinkin kolmessa pienessä annoksessa.

Koska iho hilseili, karva osittain huonohkoa ja maha pömpötti, Stilo on saanut täällä varmuuden vuoksi matokuurin ja ulkoloishäädön vaikka kirppuja tms ei havaittu. Mutta nämä olivatkin ilmeisesti vain stressin aiheuttamia oireita. Emme siis halua kasvattaa Stilon stressitasoa uudelleen antamalla se kaupungin sykkeeseen.

Stilo tarhalla:

"Stilo on todella kultainen ja rauhallinen herrasmies. Stilo heittäytyy selälleen mennessäsi sen luokse ja nautiskelee silmänsä sulkien saamastaan hellyydestä. Herra osaa kulkea hienosti hihnassa ja on erittäin pirteä vaikka elämää on jo jonkin verran takana. Stilolla on kauniit, viisaat silmät. Upea koira jossa on ainakin collieta. Säkä n. 60cm."

Kuulumisia kodista 27.7.2007

Todella kiva että kyselette Stilon perään:) Stilo on ollut meillä nyt n. 2 vuotta. Alussa oli hieman hankaluuksia ulkoilutuksen suhteen sillä jostain syystä Stilo ei pidä toisista koirista. Yritti purra taluttajaansa tilanteessa jossa toinen koira tuli vastaaan, kerran purikin miestäni käteen niin että joutui käydä lääkärissä. Mutta se oli ihan alussa. Nyt Stilo vain haukkuu toiselle koiralle ohitustilanteessa, ja silloinkin vain jos toinen koira alkaa haukkumaan ensin. Muuta en voi sanoa kuin että ihanamman luonteista koiraa saa hakea:) Rakastaa ihmisiä ja haluaisi vain hellyyttä:) Stilo on ollut täysin terve vaikka on jo n. 8 vuotias. Kukaan ei varmaan tiedä todellista ikää...Stilolla on kuitenkin hyvät oltavat täällä loppuelämänsä, saa rakkautta ja hyvää ruokaa. Tässä on koira joka ei halua kenellekkään mitään pahaa.

Stilosta näkyy että on todella kiitollinen saamastaan hoivasta, sen vuoksi luulen että haluan jatkossakin antaa hylätylle koiralle onnellisen loppuelämän. Nämä eläimet osaavat todella arvostaa saamaansa hoivaa. Toista koiraa emme ole hankkineet sillä halusitte nimenomaa että Stilo olisi ainoa koira perheessä. Muita eläimiä meillä kyllä löytyy:) On kani, kissa, iguaani ja papukaija. Iguaani ja kissa ovat myöskin hylättyjä poloisia. Stilo tulee näiden kanssa todella hyvin toimeen...itse asiassa luulen että kissa on rakastunut Stiloon, hän kun nyt vain on sellainen herrasmies:) Joten näin meillä, Stilo pyysi lähettämään lämpimät terveisensä siitä että toitte hänet pois sieltä tarhalta ja autoitte häntä saamaan onnellisen loppuelämän.

T: Johanna

Takaisin