Marraskuun puolen välin paikkeilla marssi neljä koiraa peräkanaa yhden talon pihalle Sakun kunnassa. Joukkoa johti porukan pienin narttu, Lilli ja sen perässä uskollisesti kipittivät Sulo, Kuura ja Mirkka. Lillillä paljastui olevan juoksuaika ja se oli mitä ilmeisemmin lähtenyt etsimään sulhoa itselleen kolmen muun koiran lähtiessä seikkailuun mukaan. Talosta soitettiin hoiupaikkaan ja näin nelikko päätyi koiratarhalle.
Tarhalla nelikko sijoitettiin samaan häkkiin ja mitä luultavammin ne ovat eläneet aiemminkin yhdessä. Kaikissa koirissa on niin paljon samoja piirteitä, että tarhan työntekijät arvelevat Lillin olevan suunnilleen yksivuotiaiden Sulon, Kuuran ja Mirkkan äiti.
Sulo-söpöliini on kolmikon rohkein. Häkissä se tulee ensimmisenä ihmistä vastaan suukotellen ja haastaen leikkiin. Oikeastaan se ei sisarustensa keskellä, omassa häkissään vaikuta hitustakaan ujolta, vaan mieluumminkin vähän riehakkaalta koiralapselta, joka kiipeää ensimmäisen vieraankin ihmisen syliin. Lenkille lähtö onkin sitten pelottavampi juttu eikä Sulo ole ilmeisesti aikaisemmassa elämässään talutushihnaa nähnytkään. Ulos kannettuna Sulo parkkeeraa keskelle pihaa eikä suostu ottamaan montaakaan askelmaa, vaan katsoa tapittaa ihmistä anovasti silmiin; "tule sinä mun luo, kun mä en uskalla". Vetoava katse palkitaan ja Sulkkunen heiluttaa häntäänsä "kiitos, kun tulit, voisinko nyt kiivetä takaisin syliin".
Lenkkeily vaatii siis harjottelua ja aikaa, muut sosiaaliset taidot Sulolla tuntuvat olevan käpälässä. Tämä söpsykkä poikalapsi on ulkoisesti kuin "mini-saksanpaimenkoiran" rotumääritelmästä. Mikäli siis sellainen sattuisi olemaan. Säkäkorkeus herralla on hitusen alle 50 senttiä.
Sulo sai kodin joulukuussa 2007.
Kuulumisia kodista 28.12.2007
Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta koko teidän remmille!
Kuvassa Sulo tekee meille valkoisen joulun.
