16.9.06 Super Boyn uusi nimi on Ukko.
Matka meni hyvin, tosin kaikki oli jännää ja laivan peileistä heijastuva kuva muistutti kovasti Spartacia, jota haukku taisi joka nurkan takaa odottaa tulevaksi. Toivottavasti olo ei ole hurjan orpo ilman veikkaa...
Liukuportaat ja ratikkaan nousu ei onnistunut ilman syliinottamista, mutta
muuten kaikki oli mielenkiintoista ja kun häntä alkoi nousta jalkojenvälistä,huokasin helpoituksesta.
Vesi ja ruoka maistui jo laivalla ja kotona nälkä oli kova. Olin tehnyt tiukan periaatepäätöksen, ettei Ukko nuku sängyssä, mutta siinä vaiheessa kun haukku kipusi viereen, olin jo itsekin niin naatti, etten jaksanut muuta kuin olla tyytyväinen, että haukulla on hyvä olla ja uni tulee. Turkki on takkuinen ja haisee pahalta ja taitaa kutittaakin kovasti, huomenna otan shampoopullon käteen ja teen Ukosta puhtaan miehen.
Sisälle ei ole tullut yhtään pissaa ja laivasta ulos päästyään Ukko tekikin terminaalin eteen kunnonpuron ja tänä aamuna naapurin pyöräkin sai kasteen. Lenkillä poika sinkoilee puolelta toiselle, mutta ei lähde paria metriä
kauemmas, vaikka flexikin antaisi periksi. Ja se sinkoilukin rauhottuu kun vähän ohjailee. Ja sinkoilisin itsekin Ukon kengissä, ihan uusi koti ja ympäristö, eikä enää voi kulkea Spartacin kanssa. Huomattiin tarhan pihalla, että Ukko tosiaan aika uskollisesti seurasi Spartacia ja tuli vähän surku erottaa pojat. Nytkin Ukko makailee jalkani juuressa, kovasti seuraa joka paikkaan, eikä malta syödä jos huomaa, että katoan vaikka vessaan näkyvistä.
Vähän jännittää jättää poika yksin kun menen illaksi töihin.
21.9.06 Ukko reipastuu päivä päivältä, lenkillä tehdään jo reippaasti tutkimusmatkojaojan pieliin, eikä se äiti mihinkään sillä välin katoa. Koirapuistossa on hirmu kivoja kavereita jotka saa Ukon jopa leikkiin mukaan. Trimmaajallakin käytiin,
todella mukava ja osaava nainen oli, turkin leikkauksen lisäksi puhdistettiin korvat kaikesta liasta ja ylimääräisistä karvoista ja kynsiäkin siistittiin. Ukko oli nätisti pöydällä ja antoi korvakarvatkin nyppiä, vaikka vähän
inhottavaa olikin. Ensi maanantaina mennään lääkärille perustarkastukseen. Aamulla herätessäni Ukko on kiivennyt sängylle ja singuttelee häntää heiluttaen kun nousen, eikä aamulenkkiä malttaisi millään odottaa. Sukat tuodaan valmiiksi pyykkikorista, tarkoitus hyvä, mutta enhän minä samoja sukkia joka päivä pidä... Paras löhöilypaikka on ehdottomasti sohvannurkka, jossa poika viettääkin suurimman osan ajastaan sisätiloissa. Ulkona vähän aina pelottaa kun vieraat ihmiset yrittää silitellä. Kivoimpia on ohikulkijat, jotka ei kiinnitä mitään huomiota, niihin tutustutaan jo ihan omatoimisesti.
Ukko pärjää yksikseen ihan hyvin, lähtiessäni jää raapimaan ovea ja listaa, mutta rauhoittuu pian. Peilitkin saavat olla jo rauhassa. Ranskalaisen parvekkeen lasiovi on täynnä kuononjälkiä, poika varmaankin seurailee yksinään kaupungin menoa verhon raosta. Suomenkieli ja käskyt alkaa pikkuhiljaa avautua, nyt osataan istua ja "ei" on hyvin hallussa, vaikka sitä uhmataankin kerta kiellon päälle -periaatteella :o)
Noita tarinoita lueskellessa nettisivuiltanne on hyvinkin kiitollinen olo, että kaikki on mennyt suht kivuttomasti, ei ole pahaa eroahdistusta ja Ukko on herttainen ja kiltti ja sopivan aktiivinen, mutta silti rauhallinen. Luottamus on jo kova, tiukoissa tilanteissa Ukko turvaa tiukasti minuun, mikä on tietysti ihana huomata. Julkisilla paikoilla vilinä ei haittaa ja kulkuvälineissä vähän jännittää, mutta poika ei murise vieraille, jotka haluavat sitä lähestyä. Kotona Ukko murahti parille ystävälleni, kun tulivat kylään ja paikalla oli jo 3 hlöä, mutta aika vaimeaa ärinä on, eikä mitenkään aggressiivista. Pientä stressiä kun kotiin tulee liikaa vieraita ja hulinaa. Tuollaisissa tilanteissa Ukko seuraa minua ja kun huomaa että kaikki on hyvin, nukahtaa johonkin sopivaan rakoseen.
Viikko on yhdessä vierähtänyt ja tuntuu nyt jo, että olisin hieman hukassa ilman
Ukkoa. Onnellinen olen haukustani!
-Iida
05.02.07
Hei!
Piti laittaa jo joulutervehdys, mutta matkaanlähtö aiheutti aikamoisen kiireen
ja jäi tekemättä. Hyvää alkanutta vuotta kuiteskin voin vielä toivotella!
Ukko pääsi jouluksi "mummolaan" Lappiin, missä olikin jo lunta ja jouluinen
tunnelma. Junamatkat meni oikein mallikkaasti, herra osaa kyllä käyttäytyä
julkisilla paikoilla ja kylässä. Vieras paikka oli vähän jännittävä ja Ukko ei
syönyt, juonut tai pissinytkään jos olin poissa kotoa muutamia tunteja ja taisi
itkeäkin perään, mutta viikon jälkeen uskalsi jo lähteä iskän kanssa pihalle
touhuilemaan, eikä pelännyt että jätän. (Sain sitten itsekin lopulta nukkua
pidempään kun haukku oli pihalla katselemassa :) Ukko oli vähän liiankin
hyvillä ruoilla Lapin reissun ajan, poroa syötiin ja aitoja luita sai kaluta
jatkuvasti. Ei meinannut koiranmuona maistua kun paluu arkeen koitti... Onneksi
saatiin luita mukaan niin shokki ei ollut niin kova :) Lumi oli aika kiva juttu
ja on nytkin kun täälläkin vihdoin sitä on, musta muuttuu nopeasti valkoiseksi
tuolla peuhatessa!
Ukko voi oikein hyvin, korvat on pysyneet kunnossa eikä mitään kummempaa ole
ollutkaan. Pientä mustasukkaisuutta havaittavissa kun on joku outo mies nykyään
kuvioissa. Mielenosoitus/huomionkerjuupissoja on päästelty, mutta nyt kuukauden
jälkeen Ukko alkaa jo olla ihan ok asian kanssa ja turvaa poikaystävääni jos
ollaan vieraassa paikassa ja menen esim. vessaan. Alussa Ukko oli
seksuaalisesti aika yliaktiivinen minua kohtaan, mutta sekin taisi johtua vaan
uudesta ihmisestä ja mustasukkaisuudesta, nyt tilanne on rauhoittunut kokonaan,
ja mielessä käyneen leikkauksenkin voi unohtaa.
Terveisin
Iida ja Ukko
