Heipparallaa kaikille =)
Olen Susanne Patjas alias Susa ja toimin PK:n koiravaraajana. Tähän hommaan eksyin miltei vahingossa. Olen aina ollut eläinrakas ihminen,ja jos totta puhutaan niin viihdynkin enemmän eläinten kuin ihmisten parissa=) Toki minulle oma perhe ja etenkin kummitytöt ovat rakkaita ja tärkeitä,mutta niin on myös aina ollut tuo eläinkuntakin sekä Suomen luonto. Eläimistä,jos ei oteta lukuun koiria,minua viehättää eniten ketut. Niiden kauneus,herkkyys ja tietynlainen oveluuskin jaksavat aina ihastuttaa minua.
Ensimmäisen koirani otin -95. Perheeseemme tuli Jalmari alias Jamppa,supisuomalainen sekarotuinen,joka täytti viime syyskuussa 10v. Hellyttävä jästipää,jota on lellitty kaikkien maailman koirien edestä=) Toinen koirani tuli varjusta -01 vähän ennen joulua. Sekarotuinen tyttö,jonka kerrottiin olevan tarhan lopetuslistan alkupäässä. Mira kertoi vielä,että tätä tyttöä ei ollut kukaan kysellyt. Päätös oli erittäin helppo.....Tipsusta tulisi oma kultatyttöni,keijukaisprinsessani,jota odotettiin kotiin todella hartaasti heti siitä puhelusta lähtien,kun Miran kanssa olin jutellut.
Tipsu tuli kotiin laihana ja säikkynä. Se sai Jampan hormoonit hyrräämään,vihdoinkin jätkällä olisi ikioma tyttöystävä=) Tipsu kantoi vatsassaan elämän suurta aarretta,pentuetta,josta
emme olleet tietoisia. Karvakuonot syntyivät helmikuussa -02. Jonkun aikaa elämämme olikin yhtä koiraa,sillä nassikoita syntyi 11kpl. Huolehdimme ja hoitelimme pentuja yhdessä
Tipsun kanssa,kunnes niistä oli aika luopua. Se oli omalla tavallaan helpotus,mutta myös surullista. Niihin olin kiintynyt jo niin kovasti. Niinhän siinä kävi,että yksi pennuista jäi meille.
Se,joka ei tahtonut lähteä kenenkään mukaan ja joka ei koskaan tehnyt mitään temppuja,kun ihmisiä kävi niitä katsomassa. Aksu-Paksu,Paukapää,Paukku-Pete....rakkaalla lapsella on monta nimeä=)
Olen tehnyt kaikkeni,että saisin luvan ottaa joukkoomme vielä yhden tytön,laumaamme tasapainoittamaan. Ehkäpä sitten joskus,kun löydämme sen "oman" omakotitalon jostakin vähän syrjemmästä. Perheeseeni kuuluu myös mieheni Esa ja 4 gerbiiliä. Esa toimii jonkin asteen järjenäänenä,muuten laumamme olisi taatusti valtavampi.
Eläinrakkaus juurtaa ympärilleni,olen sen ilokseni huomannut. Kummityttönikin kertoo koulussa kavereilleen,miksi susia ei kannata pelätä ja miksi koirat saattaa kesken lenkkelilyn jämähtää paikoilleen ja haukotella. Eli rakkauteni tuottaa siis myös hedelmää=)
Varjuajoilta on pakko mainita omat lempparini Kaarlon,Hermannin,Manjan,Pallen,Tarbonan ja Chipin. Teholta on pakko taasen mainita kultani Tsäki. Niiden sekä niin monien monien muiden koirien vuoksi olen jämähtänyt tähän vapaaehtoistyöhön vallan kiinni. Välillä on itketty katkeria kyyneleitä,riehuttu ilosta ja joskus taas manattu tätä ihmiskuntaa,joka osaa olla välillä todella julma ja epäoikeudenmukainen. Mutta silti en osaisi olla ilmankaan tätä "työtä",ilman tätä yhditystä ja ilman niitä monia koiria,jotka aina yhä uudelleen valloittavat sydämeni.
