Tarhakuvaus:

"Susie on alle 2-vuotias ystävällinen narttu. Se on huomiotaherättävän
oppimishaluinen, villi, energinen ja leikkisä. Tarvitsee paljon
liikuntaa. Susie hyppii iloisena vastaan kaikkia ihmisiä. Se on joutunut
kärsimään nälkää ja on tällä hetkellä hoikassa kunnossa. Laihuudesta
huolimatta se on vahva ja suuri koira. Säkä n. 65 cm
Susie on todella kultainen luonne ja siitä saa erittäin hyvän koiran."

Susie sai kodin elokuussa 2003:

Hei!

Susie on ollut kohta viikon meillä ja kaikki on mennyt paremmin kuin osasimme odottaa. Susie on omalla persoonallaan valloittanut meidät täysin emmekä osaisi kuvitella parempaa ja kultaisempaa koiraa. Yhteinen tiemme alkoi hieman ehkä vaivalloisemmin koska samantien kuin Susie pääsi meille kotiin, alkoi kiima (joka siis vielä jatkuu..) Ehkä osa tietynlaisesta levottomuudesta on luettava kiimasta johtuneeksi.

Susie rakastaa nuolla ihmisten naamat ja hyppiä (hyppimistä olemme yrittäneet opettaa pois, sillä vahvana koirana se saattaa kaataa pienemmän ihmisen). Se on innostunut ja varsinkin ruoka saa Susien aivan villiksi.( Opittavaa on vielä siinä, että Susie antaisi isännän ja emännän syödä omat ruokansa rauhassa, mutta tämähän on aivan ymmärrettävää Susien kärsittyä menneisyydessään nälkää, se luulee että ruoka loppuu...) Myös lenkillä Susie selvästi vielä etsiskelee ruokaa ja roskikset ja varsinkin kompostiroskikset ovat Susiesta erittäin mielenkiintoisia. Meidän mielestämme Susie on tässä muutamassa päivässä saanut selvästi "lihaa" luidensa ympärille (sitä on kyllä hemmoteltu kinkuilla, makkaroilla ja muilla herkuilla).

Susiesta näkee,että se haluaa miellyttää ja totella, mutta se ei vielä aivan ymmärrä kaikkea. Muutamassa päivässä se oppi istumaan ja antamaan tassua, nyt se antaa tassua pyytämättäkin. Se myös ymmärsi että sohva ja sänky ovat ihmisten paikkoja muutaman kiellon jäkeen. Susie antaa nukkua yön hyvin, on sisäsiisti, se ei juurikaan hauku (paitsi moottoripyöriä, polkupyöräilijöitä ja Susien mielestä arveluttavia ihmisiä silloin tällöin), kävelee hyvin remmissä ja on muutenkin erittäin kiltti. Ihmisille se on ystävällinen, mutta emännän isä oli Susien mielestä pelottava (ehkäpä Susielle tuli mieleen joku muisto menneisyydestä?). Se murisi ja haukkui vieraalle niin, että se piti loppuvierailun ajaksi laittaa parvekkeelle.(Hieman harmitti vieraan puolesta, joka oli tullut varta vasten Vantaalta Tampereelle Susieta katsomaan). Muiden koirien kanssa Susie on tullut toimeen, mutta isännän vanhempien koiraa Oonaa (kiltti slovakin kuvac) Susie haukkuu ja murisee. Näyttipä siltä, että Susie yritti puraista Oonaa. Toivomme, että Susie tulisi Oonan kanssa toimeen. Ehkäpä kiiman jälkeen suhtautuminen Oonaan muuttuu.

Susie on mallikelpoisesti autossa, ja ajattelemmekin että Susie on tottunut menneisyydessään matkustamaan autossa. Se pitää mökillä olemisesta, jossa se muun muassa kaivaa kuoppia hiekkaan ja ihmettelee järveä. Susieta oudoksuttaa ihmisten vihellys (onkohan se merkinnyt jotain Susien menneisyydessä?) ja laulaminen. Vielä Susie ei laske meitä silmistään vaan seuraa meitä kaikkialle, myös vessaan ja saunaankin tyttö haluaisi tulla. Tyttö on hellyydenkipeä ja toisinaan luulee olevansa sylikoira (onkohan sitä pentuna pidetty sylissä?)

Susiesta olemme saaneet erittäin hienon koiran. Tulemme varmaan yhdessä saamaan paljon uusia hienoja kokemuksia. Kiitos hienosta koirasta ja hyvää jatkoa yhdistykselle! Teette hienoa työtä!

26.01.2004

Susie on ollut meillä nyt puoli vuotta ja se aika on kulunut todella nopeasti. Susie steriloitiin tammikuun puolivälissä (mm. kohtutulehduksen uusimisen pelossa) ja kokemus oli rankka sekä Susille että meille.

Leikkaus meni hyvin ja pääsimme kotiin virkoamaan kunnes huomasin Susien leikkaushaavasta valuvan verta. Emme tienneet, kuuluiko tikeistä vuotaa verta "lätäköittäin" ja soitinkin eläinlääkärille, joka käski meidän odottaa iltapäivään (Susie leikattiin aamulla) jolloin vuodon tulisi viimeistään loppua. Se ei loppunut, vaan verta tuli reippaasti, kohotettuani peittoa huomasin verilammikon Susien alla; tuli kiire soittaa eläinlääkärille, joka onneksi myös soitti meille ja kyseli Susien tilaa. Kiidätimme Susien lääkäriin, jossa todettiin verta tulevan kummallisen paljon. Susie rauhoitettiin uudestaan; lääkäri avasi tikkejä ja katseli sisään. Edelleen hän sanoi, että veri tulee mahapeitteen pienistä suonista ja koira ei voi tähän kuolla. Ultraäänellä lääkäri katsoi ettei verta ollut mennyt vatsaonteloon. Susielle laitettiin uusi, isompi paineside, tikattiin kiinni ja veimme nukkuvan koiran taas takaisin kotiin heräämään.

Odottelimme Susien heräämistä ja tarkkailimme tikkejä. Vähän aikaa olimme helpottuneita kun paineside pysyi valkoisena kunnes verta rupesi taas tulemaan. Tästä alkoi meidän elämämme kauhein yö. Sivuttaisasennossa verta ei tullut paljoa, mutta jos koira liikahti, pulpahti lätäkkö verta lattialle tai huovalle. Susie oli hyvin rauhallinen, apaattinen. Tarkkailimme ikeniä ja koiran lämpöä jaloista tutkimalla. Soitin päivystykseen joka rauhoitteli, että verta voi tulla mutta kyllä se tyrehtyy ja suositteli odottamaan aamuun. Siinä sitten valvoimme Susien kanssa verisen yön ja aamulla, väsyneenä ja kauhuissamme kiidätimme koiran takaisin eläinlääkärille. Kotimme oli veressä, porraskäytävässä näytti siltä että joku oli tapettu ja lääkäriasemalle tuli verivana koirasta.Nyt Susie nukutettiin kolmannen kerran ja leikkaus ns. "uusittiin". Lääkäri solmi uudestaan kaikki verisuonet ja katsoi kaikki paikat mistä vuoto olisi voinut johtua. Vatsaontelossa oli ollut myös paljon hyytynyttä verta ja tämä ei ollutkaan näkynyt ultraäänessä. Tämä veri myös poistettiin.

Puoliltapäivin Susie alkoi heräilemään tiputuksessa. Vietimme iltaseitsemään asti tiputuksessa tarkkailtavana. Susilta seurattiin lämpöä ja verenvuotoa jota ei onneksi kolmannen leikkauksen jälkeen ollut. Tänään saimme tikit pois ja Susie on jälleen oma, iloinen itsensä. Leikkauksen jälkeen Susie oli muutamia päiviä hyvin apaattinen ja mistään kiinnostumaton. Kannoimme sen ulos pissalle ja ulkoa sisälle.(ja tässä tarvittiin voimannostaja "iskää" Mikkoa sillä tyttö ei ole pienimmästä päästä koiria) Mutta nyt tuntuu että Susiesta on tullut entistä leikkisämpi ja riehakkaampi (eli ainakaan meillä sterilointi ei rauhoittanut tyttöä vaan päinvastoin =)

Jos tämä kokemus jotain opetti, niin ainakin sen kuinka äärettömän tärkeä ja rakas perheenjäsen Susie on meille. Susu on meille maailman paras koira ja olin Suomen onnellisin ihminen kun tyttö tuli antamaan ensimmäiset aamupusunsa leikkauksen jälkeen minulle sänkyyn.

Toivotamme kaikille oikein hyvää kevättä ja mahdollisimman monelle koiralle hyvää kotia.

Susie, Pauliina ja Mikko