Yhdistykseen otti yhteyttä suomalainen mies, joka asuu Virossa. Hänellä on neljä koiraa, Bertta, Bolla ja Bertan pennut Biia ja Beea, joita hän ei voi ottaa mukaansa muuttaessaan takaisin Suomeen. Berttaa lukuun ottamatta kaikki koirat ovat asuneet ikänsä samassa kodissa. Kaikki koirat ovat eläneet tavallista kotikoiran elämää tottuen toisiin koiriin ja kissoihin. Aikuiset koirat ovat lisäksi eläneet suurimman osan elämästään myös hevosten kanssa ja tehneet ratsastuslenkkejä yhdessä omistajiensa kanssa.

Neljä vuotta sitten juhannusaattona Bertta ilmestyi kuin tyhjästä nykyiseen kotiinsa. Se vain asettui taloksi ja järjesteli perheen silloiset koirat haluamansa mukaiseen järjestykseen. Bertta ei tehnyt mitään aggressiivisesti vaan pikemminkin erittäin määrätietoisesti nuoren koiran päättäväisyydellään. Arvion mukaan Bertta oli tuolloin jopa alle vuoden vanha, sillä se kasvoi vielä hieman käytyään asumaan nykyiseen kotiinsa. Sitä ei kukaan koskaan kaivannut takaisin, vaikka sen nykyinen omistaja levitti tietoa löytyneestä koirasta. Omistaja kuitenkin arvelee, että Bertan on täytynyt olla jo aikaisemmin hyvässä kodissa, sillä kaikki tavat olivat sille alusta saakka tuttuja.

Kun tapasimme Bertan, totesimme sen olevan erittäin hellyydenkipeä tyttönen, joka ei saanut tarpeekseen rapsutuksista ja paijaamisesta. Bertta tuntui olevan erittäin otettu siitä, että juuri sitä oli tultu tapaamaan ja että se sai meidän jakamattoman huomion yhdessä kolmen muun koiran kanssa.

Bertta on korkeudeltaan n. 60cm korkea ja roteva rakenteeltaan. Se on elänyt ikänsä maaseudulla ja toivomuksena olisikin, että se pääsisi samankaltaiseen ympäristöön uuteenkin kotiin. Se on tottunut muiden koirien, myös pienten, lisäksi kissoihin ja hevosiin. Myös ihmislapsia se on tavannut ja sen uskomattoman kärsivällisen ja hellän luonteensa ansiosta Berttaa voi hyvin ajatella myös pienten lasten kanssa samaan kotiin.

Sutlema betrra sai koidn lokakuussa 2008.