Yhdistykseen otti yhteyttä suomalainen mies, joka asuu Virossa. Hänellä on neljä koiraa, Bertta, Bolla ja Bertan pennut Biia ja Beea, joita hän ei voi ottaa mukaansa muuttaessaan takaisin Suomeen. Berttaa lukuun ottamatta kaikki koirat ovat asuneet ikänsä samassa kodissa. Kaikki koirat ovat eläneet tavallista kotikoiran elämää tottuen toisiin koiriin ja kissoihin. Aikuiset koirat ovat lisäksi eläneet suurimman osan elämästään myös hevosten kanssa ja tehneet ratsastuslenkkejä yhdessä omistajiensa kanssa.

Bolla on Bertan aikuinen tytär ja se on syntynyt joulukuussa 2004. Bollan isäkin tiedetään, sillä naapurissa asusteli collieta muistuttava uros, joka tuon tuostakin vieraili Bertan kodin liepeillä. Tästä rakkaudesta syntyi siis Bolla.

Etukäteen saimme kuulla, että Bolla olisi hieman arka ja siksi yllätyksemme olikin suuri tavattuamme Bollan. Tämä ihastuttava, kaunis kullanmuru tuli heti katsomaan meitä ja työntyi syliin paijattavaksi. Missään ei ollut tietoa arkuudesta. Hetken koirien kanssa aikaa vietettyämme tuli erittäin selväksi se, että Bolla on perinyt emoltaan Bertalta loistavan luonteen. Bollan kohdalla tietenkin myös ympäristöllä on osuutta asiaan, sillä se on koko tähänastisen elämänsä asunut samassa paikassa ja sitä kohdeltu aina hyvin.

Bollasta omistaja kertoo, että se ei pidä kovasta metelistä, mutta kukapa sitä voisi siitä syyttääkään. Se on ikänsä asunut maaseudulla, ympärillään toisia eläimiä ja oma perheensä. Bolla on emonsa Bertan tapaan hellä ja suvaitsevainen luonteeltaan eikä tämän vuoksi olekaan ihme, että se osallistuu pienempien sisarustensa –Biian ja Beean – hoitamiseen.

Bolla sopisi luonteensa ja tottumuksensa vuoksi paremmin omakotitaloon, mieluiten maalle, kuin vilkkaaseen ympäristöön. Toiset eläimet tai lapsetkaan eivät ole esteenä.

Bolla sai kodin syyskuussa 2008.