Videota Tarzanista voi katsoa täältä
Koirakolmikko Bars, Tarzan ja Dotša ovat taas kerran muistutus ihmisen välinpitämättömyydestä ja
koiran ihmeellisestä kyvystä positiiviseen ajatteluun ja selviytymiseen.
Pari vuotta sitten Paldiskissa oli EU-määräysten takia suljettu eräs tehdas. Tehtaan pihalle oli jätetty viisi koiraa ketjuissaan koppeihinsa kiinni.
Noin vuosi sitten paikalliset ihmiset huomasivat koirat ja alkoivat tuoda niille mitä milloinkin kenelläkin oli tarjota ruoaksi.
He toivat myös pahvinpaloja tms. jottei niillä olisi niin kylmä maata maassa, sillä
useita vuosia nämä koirat olivat viruneet niin lyhyissä ketjuissa, että vaikka ketjut olivat koirankopeissa kiinni, eivät koirat
yltäneet koppeihinsa sisälle. Koirien alla oli paksu kerros mutaa ja ulostetta. Koirat olivat likaisia, nälkiintyneitä, ilman juomavettä ja niiden kyljissä ja mahan alla oli isoja likaisia takkuja.
Yksi paikalla käyneistä kirjoitti näin: "Olosuhteet olivat niin kamalat, että niiden ajatteleminen saa minut vieläkin oksentamaan. Luulin oikeasti ennen tämän paikan näkemistä, että
olisin nähnyt jo kaiken. Jouduin pesemään kenkäni ja vaatteeni joka kerta kun tulin kotiin koiria auttamasta, koska siellä oli mutaa ja ulostetta joka paikassa... ja ne asuivat tässä
epätoivon ja mädäntymisen kuilussa - Olivat asuneet melkein kaksi vuotta!"
Kaikista onnettomimman näköisellä koiralla oli ketjumallinen kaulapanta kasvanut kiinni ihoon, kaula oli auki ja madäntyneen haju karmea.
Toiselta koiralta puuttui iso osa korvaa, se vapisi kauttaaltaan ja sen katse oli pelokas ja alakuloinen.
Kolmas koira oli niin nälkäinen, että ahmittuaan ruoan oksensi kaiken, koska sen suu oli niin kuiva ettei pystynyt syömään.
Onneksi pari viikkoa sitten yksi nuori nainen sai tarpeekseen ja alkoi ottaa yhteyttä eri tahoihin saadakseen koirille apua.
Kun koirien kohtalo tuli julkisuuteen, koirista kaksi heikointa hävisivät seuraavana yönä. Loppujen kolmen
onnekkaan tie vei Tallinnan koiratarhalle 16.11. Rankkurin hakiessa koiria, ne suhtautuivat pelastajaansa avoimen ystävällisesti. Vain vanhin
koirista oli peloissaan murissut, mutta sekin oli saatu silti mukaan.
17.11.07 eli heti seuraava päivänä tapasin tämän ketjuperheen tarhalla.
Ei olisi uskonut, että nämä karvakuonot olivat juuri vapautettu henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta.
Jokainen niistä katseli maailmaa, ohi meneviä ihmisiä ja toisia koiria uteliaana ja häntä heiluen. Olihan niillä sentään
häkki, jossa oli vapautta enemmän kuin ikinä elämänsä aikana olivat kokeneet.
Kaikkien käytös oli samantyylistä. Kun häkin oven avasi, vastassa oli ystävällinen, mutta matalaksi menevä koira, joka nätisti
odotti hihnan laittoa ja ryntäämättä lähti mukaan - Jollain tavalla arkoja, mutta uteliaita kaikelle uudelle. Nämä aikuiset koirat olivat kuin Liisa Ihmemaassa silmät suurina kaikelle
uudelle.
Tarzan oli lenkillä Dotšan kanssa ja oli Dotšan mielestä rasittavan kiinnostunut hänestä. Kun Dotša kävi Tarzanin päälle kiukustuessaan, Tarzan laittoi vähän vastaan, mutta
antoi kuitenkin naiselle periksi ...ja yritti taas vähän ajan päästä uudestaan. Tarzanin pitäisi olla suuri ja pelottava vahtikoira, mutta se on täysin päinvastainen. Tarzan olisi
valmis hyppäämään jokaisen ryöstäjän syliin, jos olisi edes pieni mahdollisuus, että tarjolla voisi olla rapsutuksia ja halauksia. Rakkaudennälkä tällä koiralla on suurempi kuin
ruoan nälkä.
Tulevan omistajan tehtävä on lempeästi totuttaa ja ohjata näitä aikuisia vauvoja,
mahdollisesti vielä jonkunlaisen uuden "pentuvaiheen" eläviä koiruuksia, uuteen elämään. Tarzan on erittäin reipas ja ystävällinen koira, mutta ei ole koskaan elänyt normaalin koiran
elämää, joten tulevan omistajan on syytä miettiä mahdollisia vastaantulevia ongelmia, kuten mitä jos Tarzanille tuleekin eroahdistusta saadessaan oman perheen ym.
Kodin vaihto ei ole vaihtoehto, vaan asennoituminen siihen, että mahdollisista ongelmista selvitään.
08.01.08 Melkein kaikki nämä koirat ovat saaneet omat kodit. Vain Tarzan ja Krae vielä odottavat.
Käydessäni tarhalla viikko sitten oli vapaana ollut koira päässyt puremaan Tarzania etujalkaan. Jalka
oli turvonnut, Tarzan ei kunnolla laittanut jalkaa maahan ja kipeä se oli varmasti, mutta pojan iloisuuteen
ei tällä ollut merkitystä. Tarzan halusi edelleen syliin ja ulos lenkille.
Tarzan on pitänyt erilaista meteliä tarhalla. Ensin se pyysi kovaan ääneen ihmisiä tulemaan luokseen, ihan ketä tahansa,
mutta mieluiten heti. Sitten se keksi, että metallisen ruokakupin kolistelusta pitkin betonilattiaa saa yhtä kovan ääneen
ilman äänihuulien rasittamista. Kova on halu ihmisen läheisyyteen ja yhdessä tekemiseen tällä resuisella luonnonlapsella -
Resuisella siis vielä, mutta kuinka komea Tarzanin turkista kasvaakaan hyvässä hoidossa. Varmasti moni tulee olemaan kateellinen :)
Korkeusarvioksi laitoin viime näkemältä 70cm, mutta poika taitaa olla kuitenkin jonkin verran matalampi, ehkä 65cm.
Kastrointi luultavasti olisi hyvä vaihtoehto Tarzanille.
03.02.08 Tarzanin aika koiratarhalla oli loppu eikä sille ollut löytynyt sopivaa kotia, joten päädyimme
antamaan herralle vielä mahdollisuuden kotihoidon muodossa. Näin Tarzan matkusti kotihoitoon Turkuun 19.01.07.
Tarzan on yhtä älykäs kuin on kauniskin. Laivassa se oli kantanut hihnaa ihmisten jalkoihin ja kengänkin käynyt tipauttamassa:
"Josko tässä pääsis lenkille.." Pesemisen se otti vastaan miehekkäästi ja nautti kun turkista leikattiin takkuja pois.
Tarzan myös matkustaa kauniisti autossa ja osaa käyttää julkisia kulkuvälineitä kuin olisi aina niitä käyttänyt.
Myös virastoissa ja eläinlääkärissä käynnit ovat hoituneet yhtä mallikkaasti. Tarzanin tavanneet ihmiset ovat
olleet järjestään yhtä myytyjä Tarzanin komean ulkomuodon ja hyvän käytöksen edessä.
Kotihoitajalta: "Tarzan on todella kiltti ja kultainen poika, joka ei varmasti tekisi kellekään ihmiselle pahaa vaikka mikä olisi.
Alkaa tuntumaan, että onkohan poikaa löyty tms. kun väistää keppiä ja jos ottaa pojasta kiinni, niin alkaa kova huuto ja
menee heti selälleen pelokas ilme kasvoillaan. Ulkona Tarzan kulkee kokoajan ilman hihnaa ja jos "eksyy" vaikka 10 metrin päähän,
tulee jo hätä ja palaa pian etsimään, missä olen. Normaalisti Tarzan kulkee perässä nilkoissa kiinni, ei mene edes 1m päähän.
Tulee myös kutsusta luo. Täydellinen lenkkeilytettävä siis."
Pitäähän täydellisellä koiralla jotain vikaakin olla. Tarzanin ongelma tällä hetkellä on se, ettei se halua päästää
rakkaitaan lähettyviltään - Ei sitten mistään hinnasta. Eihän se mikään ihme olekaan; Jokainen erittäin sosiaalisen luonteen omaava
voi miettiä miltä tuntuisi olla monta vuotta ketjussa kiinni ilman, että kukaan koskee, juttelee tai päästää menemään mihinkään.
Hulluksihan siinä heikompi tulisi. No, Tarzan ei ollut heikko, mutta se ei millään halua ottaa sitä riskiä, että sama tapahtuisi
uudelleen - Se ei halua jäädä yksin. Tämän vian nimi on eroahdistus. Tarzan ulvoo, raapii ja jopa avaa ovet yksin jäädessään.
Sen vuoksi Tarzan on ollut mukana sen seitsemässä eri kulkuvälineessä ja virastossa. Eroahdistusta on alettu työstämään alusta
asti ja pojalle on hankittu stressiä tasaavaa lääkitystä, jotta oppimisestakin tulisi jotain. Ihan pieniä askelia on edetty, mutta
sitä ei vielä pysty sanomaan kuinka kauan yksinolon opetteluun menee aikaa.
Tämän vuoksi Tarzanin uuden kodin vaatimukset ovat korkealla. Uudella kodilla täytyy olla aikaa ja kärsivällisyyttä
opettaa pojalle ettei sitä koskaan enää hylätä.
Tarzanin hoitopaikassa on kolme muuta koiraa joiden kanssa Tarzan tulee toimeen, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että
Tarzanille oikea koti olisi ainoana koirana sen suuren ihmisrakkauden vuoksi - Tarzan ansaitsee kaiken huomion ja hellyyden
yksinoikeudella. Ja jos jotain koira saa toivoa, niin Tarzanin salainen toive olisi myös omakotitalo omalla pihalla.
Ei kuitenkaan sen takia, että Tarzan jotain vahdittavaa kaipaisi. Ei ollenkaan, sillä Tarzanilla moista vahtiviettiä ei
löydy tippaakaan.
Helmikuu 2008 Tarzan sai kodin seitsemänhenkisen perheen luota, joka on etsinyt sopivaa rescuekoiraa
jo kaksi vuotta. Tarzanissa heitä viehätti luonne - Ulkonäkö oli toissijainen asia.
06.03.2008 Tarzanin vasen takajalka kipeytyi silloin sunnuntaina ja hän ei välillä käyttänyt
sitä ollenkaan. Keskiviikkona mentiin sitten lääkäriin ja Tarzan nukkui siellä pari
tuntia. Korvia putsattiin, huuhdeltiin ja pestiin. Kyllä oli likaa ja nestettä
tärykalvoon asti. Uusi bakteeriviljely tehtiin ja kymmenen päivän kuuri putsauksen
päälle. Takapää kuvattiin. Lonkat olivat priimaluokan asennossa ja mitään vikaa ei
takapäästä löytynyt! Ja minä kun niin pelkäsin. Tarzan on vaan joutunut kärsimään
niin paljon elämässään, ettei hän jaksa enää kipua. Todennäköisesti pikku venähdys.
Saatiin koiran kipu lääkkeitä mukaan. Nyt ei käytetä enää muuta kuin antibioottia
vielä ja kaikki on ok.
Minä olen niin iloinen ja kiitollinen. Tämän on täytynyt olla kohtaloa. Seurasin
juuri Tarzanin tekstejä näillä sivuilla ja päätin, että jos joku vielä suomeen tuo,
niin sitten on tarkoitus minun ottaa yhteyttä. Pari vuotta olen seurannut sivuja.
Niin me viikonloppuna soiteltiin ja mentiin Turkuun Lohjalta käymään. Keskiviikkona
sitten haettiinkin Tarzan meidän kiinanharjakoiran Samun ja kahden Ragdoll-kissamme
Fammun ja Donnan seuraksi. Koirat tulivat heti toimeen. Päät samassa kattilassakin
syödessä. Vain leikkiminen on pelottanut Samua, kun Tarzan näyttää leikkiessä ihan
Disneyn bamilta pienenä. Jalat siksakkia joka suunnassa...
Kun saatiin antibiootit korvia varten kuntoon, niin päästiin puhdistamaan korvia ja
lopulta nukutuksessa ne vielä kunnolla puhdistettiin. Eroahdistuksen kanssa tehdään
töitä. Yksin on ollut kotona vähäsen, niin että näkee ikkunasta ja ulko-oven
ikkunasta minut lasten kanssa pihalla. Kaupan eteisessä Tarzan odotti ensin aikuisen
poikani kanssa, kun kävin nopeasti. Sitten 6-vuotiaan tyttäreni kanssa ja nyt on
kerran odottanut yksin. Istui koko sen ajan hienosti paikalla välittämättä muista
ihmisistä.
Makupalojen kanssa on tehty töitä. Tarzan ei ymmärrä ollenkaan sellaisten päälle.
Hän tipauttaa ne suusta maahan ja ottaa mielummin haleja ja silitystä. Kaikesta
elämästä huolimatta hän ottaa mielummin haleja ja silitystä, kuin ruokaa... Jos olen
eri kerroksessa kotona Tarzan voi käydä tarkastamassa mitä teen, mutta voi olla jo
eri kerroksessa. Kaksi viikkoa meillä oltuaan hän uskalsi luottaa, että kun olen
mennyt nukkumaan, niin pysyn siinä sängyssä ja hän voi käydä alhaalla juomassa.
Muutaman kerran Tarzan on käynyt työpöydältä hakemassa ruisleipäpussin ja
piilottanut sen petinsä viereen. Varalle jos ruoka täältä loppuukin.. Mummolle
mentäessä hän sai makupaloja ja tykkäsi kovasti, mutta pelkäsi selvästi
ensimmäisellä kerralla, että nytkö tänne sitten asumaan... Oli silmin nähden
onnellinen, kun yhdessä lähdettiin kotiin. Alkuun Tarzan sai ahdistuskohtauksia,
jolloin läähätti kovasti, nykyään niitä tulee enää todella harvoin. Ahdistuslääkkeet
jätimme pois.
Kyllä oli ihmettelemistä, kun Tarzan urahti ensimmäisen kerran ja on nyt kolme
kertaa haukkunut. Mikä ääni. Hämmästyi sitä vähän itsekin... :)
Me olemme koko seitsenhenkinen perheemme erittäin kiitollisia ja onnellisia. Näin
kuului meille käydä. Saada tämä ihana nalle ihmettelemään meidän kanssa maailmaa:
kummia ihmisiä kun kattavat ruuan pöydälle ja eivät edes heti istu siihen sitä
syömään aina tai me saadaan jopa sadevesi valumaan Tarzanin mielestä valumaan
sellaisesta suihkusta. Tarzan katsoi ikkunasta ulos, katsoi suihkua ja katsoi minua
ja taas ulos. Puisteli päätä ja seisoi siinä kummissaan. Ja jääkaappi. Iso kaappi
täynnä ruokaa....
Ensimmäisen yön meille Tarzan kiersi yön vuoronperään katsomassa kaikkien sänkyyn,
että ne todella pysyvät siellä ja nukkui minun vieressä pää minun tyynyllä. Varmasti
ajatellen olevansa samanlainen kuin minä. Joka yö, kun minun mies lähtee yhden
aikaan yöllä töihin, Tarzan kiipeää hetkeksi minun viereen ja vetää kuonollaan
käteni kaulansa ympärille. Vain lumilapio minun kädessä (lasten mallia) on
Tarzanista kauhistus ja hän pysyy minusta kaukana.
Tarzan on tavattoman viisas koira. Hän tuo hihnaa minulle. Ja kun en siihen
reakoinut hän haki Samun hihnan ja pökki Samun minun luokse. Nyt ulos täältä.... Hän
osaa avata ovet ja myös lukot. Etutassu kahvalle ja suulla lukkoa kääntämään.
Ensimmäisen illan jälkeen Tarzan ei ole kokenut tarvetta sitä tehdä....
Me teimme yhteisen sopimuksen: rajatonta rakkautta, varmasti ruokaa tarpeeksi ja
hyvää ja aina vettä. Yksin oloa vain Tarzanin kestämissä rajoissa. Jos ei onnistu
niin ei tarvitse sitä opetella kestämään. Kaikki on mennyt hienosti. Super hienosti.
Meidän oma sohvanvaltaaja makaa sohvalla pitkin pituutta ja perhe katsoo televisiota
lattialla, kunnes saamme järjestettyä lisää istumatilaa... :) KIITOS!!!!
Terveisin sari
17.03.2008 Arvaa kuka juuri ryösti pannullisen ruokaa... :)
Oikein mukavasti menee. Opetellaan normaalina koirana olemista. Tänään olen saanut
ensimmäiset aamupusut kasvoille ja kovasti on herran itsetunnon eteen tehty töitä.
Haukkumista myöten kaikki on Tarzanille niin outoa. Saati tassujen kuivaaminen...
