Tatjana on n. 6-vuotias kadulta löydetty rottweilernarttu. Se on ensitapaamisella hyvin eleetön ja välinpitämätön ihmistä kohtaan. Tatjana ei ole kuitenkaan millään tavoin aggressiivinen, tuntuu vain ettei se jaksa uskoa että joku olisi siitä oikeasti kiinnostunut. Se antaa vieraankin ihmisen katsoa korvat ja hampaat ja tutkia itseään joka puolelta. Sitä ei häiritse pannan ja hihnan laittaminen ja se lähtee seuraamaan pyynnöstä lenkille. Tämän kaiken Tatjana tekee kuitenkin hyvin innottomasti eikä ota itse minkäänlaista kontaktia ihmiseen. Se välttelee koko ajan katsomasta päin eikä tunnu innostuvan mistään. Hellyttely, silitykset ja kehuminenkaan eivät tunnu tekevän Tatjaan mitään vaikutusta. Jos tästä huolimatta lahjoitat hetken aikaasi tälle koiratytölle ja maltat peräänantamattomasti osoittaa kiinnostuksesi sitä kohtaan saat jo parin tunninkin päästä nähdä ison muutoksen Tatjanan käytöksessä. Se alkaa pikkuhiljaa nauttimaan läheisyydestä. Edelleenkään se ei ota mielellään katsekontaktia mutta alkaa pyytämään itse lisää rapsutuksia ja tulemaan kutsuttaessa luokse. Suurin palkinto Tatjanalle antamastasi ajasta on kuitenkin se kun tyttö innostuu yhtäkkiä leikkimään. Tämä alun surumielinen ja vetäytyvä tyttö painaa yllättäen etutassunsa maahan ja nostaa pepun pystyyn kutsuen sinua mukaan leikkiin.

Tatjana on luonteeltaan rauhallinen eikä se leikkimään innostuessaan ole mikään riehujatyyppi. Lenkillä Tatja käyttäytyy hyvin. Aluksi se on poikamaisen kiinnostunut kaikista hajuista, mutta alkaa pian seuraamaan pyynnöstä. Tatja ei vedä hihnassa ja tuntuu että sitä on koulutettukin hieman. Tatjana ei räyhää vastaantuleville koirille mutta liian seuralliset ja vilkkaat koirat saavat sen rähähtämään. Kun toiset antavat sen olla rauhassa ei sekään piittaa toisista.

Tatjanalle toivotaan kotia jossa ei ole toisia eläimiä eikä pieniä lapsia. Ainakaan tarhaoloissa tämä tyttö ei hauku eikä tuhoa paikkoja. Se tuntuu vähään tyytyväiseltä koiralta joka ei ole ilmeisesti saanut nauttia ihmisen huomiosta ja huolenpidosta.

Tatja on elänyt luultavasti ulkona koska sille on kasvanut pohjakarva. Turkki on likainen ja iho hilseilevä. Lisäksi Tatjalla on kaksi pienehköä nisäkasvainta joita ei ole tutkittu ja sen kyynärtaipeissa on kovettumia kovalla makaamisesta johtuen.

Tatjana olisi ansainnut loppuelämäkseen paljon parempaa. Se kaipaa kovasti lämpöä, huolenpitoa ja rakkautta. Olisitko sinä se ihminen joka palauttaisi Tatjanan elämään ilon ja sen silmiin luottamuksen? Olisitko sinä se ystävä joka saisi Tatjanan pienen hännäntöpön taas viuhumaan?

Tatin kuulumiset 26.09.2006:

Tati alias Tatska on siis kotiutunut tämän puolen vuoden aikana erinomaisesti ja kaikki on mennyt hienosti. Kuvista näkyy, että veneily on ollut yksi kesähuvituksista, mutta syöminen ja herkuttelu voittaisi kyllä kaikki muut harrastukset. Tati ei edelleenkään ole mikään pusuttelija-tyyppi (joskin siinäkin edistytään, koska mamma pusuttelee koko ajan) mutta töpö heiluu jo vimmatusti tutuille ihmisille. Ja lempinimiä rakkaalle lapselle on kertynyt monta noiden varsinaisten nimien lisäksi. Toiset koirat saavat olla omassa rauhassaan, eikä vieraista ihmisistäkään piitata. Kaiken kaikkiaan Tati on siis suurenmoinen ja erinomainen rottweiler.

Terveydestä sen verran, että nisä- ym. kasvaimia ei ole lähdetty ainakaan vielä leikkaamaan ja sitten Tatilla todettiin spondyloosi (selkärankasairaus). Selkänikamissa on jo luusilta ja luupiikkejä, ja ne aiheuttavat ainakin välillä kipua. Tämä selittää ne ärtyisät päivät, joita Tatilla välillä tuntuu olevan ja nyt niitä varten on särkylääkettä. Sairauden etenemistä jäädään seurailemaan, mutta ainakin vielä autoon hyppäämiset, kiipeilemiset ja metsissä tarpomiset sujuvat normaalisti ja innolla.

Aurinkoisin syysterveisin ja kiitoksia yhdistykselle

Tati, laivakokki, kapteeni ja emäntä

Kuulumisia kodista 23.11.2007

Nyt tämän puolentoista vuoden aikana ollaan Tatin kanssa mielestäni aika hyvin kehitetty ne omat jutut, manööverit ja tunnetaan päivän rutiinit ja toistemme luonteet. Siinä mielessä Tatilla on varmaan turvallisuuden tunne lisääntynyt ja se luottaa siihen, että koti pysyy. Uuteen asuntoon muuttohan aiheutti Tatilla jonkin verran eroahdistusta eikä se aluksi oikein halunnut jäädä yksin kotiin, joten otin sen suunnilleen joka paikkaan aina mukaan jonkin aikaa, kunnes se kotiutui uuteen asuntoon. Nykyisin ei ole enää ongelmia. Äitini luona se on ollut sekä päivähoidossa että hoidossa useamman päivän työmatkani takia ja kaikki meni hyvin onneksi. Se onkin yksi näitä mieluisimpia kyläpaikkoja ollut alusta alkaen.

Kotioloissa Tati on hyvinkin rauhallinen rouva, turhia ei riekuta, mutta mieltä lämmittävää on iloisuus, joka Tatista on tullut esille. Hännäntöpsökkä heiluu, halata ja pusutella saa ja ulkona hihnan kanssa täytyy leikkiä ja vähän kiskoa ja kotona pehmolelutkin saavat nykyisin aina välillä kyytiä. Mukaan lähteminen (melkein sama minne lähdetään) on aina riemun aihe. Ja oma koirakaverikin on vihdoin ja viimein järjestynyt. Tatihan ei välitä toisista koirista ja mielellään aina kävelylläkin kiertää vastaantulevat ja jos joku tulee haistelemaan niin saattaa varautuneesti nostaa huulta ja ilmoittaa, että; Ei lähemmäksi, kiitos! Mutta kaverillani on 2,5 v skottiterrieri uros ja jostain syystä tämän poitsun Tati sietää ja hyväksyy siten, että käymme yhdessä kävelylenkeillä. Keskenään tämä "pariskunta" ei oikeastaan leiki mutta omalla tavallaan viihtyvät hyvinkin lähekkäin. Marssijärjestys on kyllä selkeä ja jos poitsu törmäilee takapuoleen nokallaan, ilmoittaa Tati pienellä mulkaisulla että pieni etäisyys olisi paikallaan. Nuoren koiran energisyys jollain tavalla virkistää Tatiakin ja saa sen leikkisämmäksi ja vauhdikkaammaksi. Ja jos Sulo jää jälkeen niin Tatin täytyy jäädä odottamaan sitä. Tati tuntuu tällaisestä seurasta (rauhallista yhdessäoloa) pitävän ja se miellyttää sitä selvästi. Me emännät olemme nimenneet tämän pariskunnan Ruustinnaksi ja Rovastiksi, kun ovat jotenkin niin täysin koomisen epäsuhtapariskunta ulkoisesti, toinen iso ja pyöreä ja toinen pieni teräväpiirteinen.

Mökillä oloa kokeiltiin kesällä viikon verran ja mitä ilmeisimmin siitä on tulossa super-juttu. Mökki vasta valmistui tänä kesänä joten ei vielä voitu viettää siellä pidempää aikaa, mutta testattua tuli, että ihanaa siellä on. Sai juosta irti (kun kaupungissa ei saa) ja puutarhassa tulikin kokeiltua juoksuhepulia marjapensaiden ympäri. Ja ilmeisesti vahtikoiran sielu lepäsi kun ei ollut mitään vahdittavaa mailla eikä halmeilla . Mökkinaapureita kun ei ole lähimaillakaan siellä. Ainoita haittapuolia ovat tietysti käärmeet, ampiaiset ja muut ötökät, joiden kaikkien perään Tati kovasti olisi. Sen sijaan puput, linnut, oravat ym eivät kiinnosta lainkaan.

Tati on vieraita ihmisiä kohtaan aika varautunut ja vaatii aikaa saada itse ensin tutustua mutta tutut ihmiset ja kyläpaikat ovat mieleisiä mielenvirkistyksiä ja sellaisia juttuja se selvästi välillä kaipaa. Lisäksi on jännittävää välillä käydä jossain kaupassa tai uudessa paikassa. Tatissa asuu ilmeisesti pieni reissunaisen sielu, vaikka kotiin on aika kiva tulla ja pötkähtää nukkumaan omaan sänkyyn reissun päälle.

Terveydestä sen verran, että se ei Tatin aivan vahvimpia puolia ole. Maalis-huhtikuussa jouduttiin leikkaamaan kohtu. Tatilla oli koko ajan hormoonihäiriöitä juoksujen suhteen ja ne äityivät sitten tammikuisten juoksujen jälkeen kohtutulehdukseksi. Onneksi tulehdus ei ehtinyt pahaksi ja leikkaus ja toipuminen sujui hyvin ja nopeasti. Samalla leikattiin kaikki nisäkasvaimetkin pois. Ja sitten on erilaisia pienempiä tulehduksia ollut aika ajoin.Lisäksi spondyloosi ja nivelrikko aiheuttavat kyllä harmia enemmän ja vähemmän ja erilaisia rasvapatteja kasvaa sinne tänne. Aamulla liikkeelle lähteminen on töpöttämistä ja selkää ja käpäliä välillä särkee. Onneksi on särkylääkkeitä pahimpiin päiviin ja sitten olemme kehitelleet oman koirahierontamallin, joka tuntuu auttavan ainakin jonkin verran. Tosi kauniisti Tati on lääkärissä käyttäytynyt huolimatta siitä ettei se kivaa ole ja välillä sattuukin, ja eläinsairaalassakin kehuivat, että olisivatpa kaikki potilaat näin helppoja, kun Tati antoi nostella ja käännellä itseään röntgenissä ja ultrassa.

Nyt sitten vain odotellaan sitä joulua ja herkkuja ja sen jälkeen ensi kesää, että päästään mökkeilemään.

Kiitos yhdistykselle mörököllistä ja Rauhallista Joulun alusaikaa! Tatska ja emäntä

Kuulumisia kodista 24.2.2008

Meille kuuluu aivan hyvää ja oikeastaan vaan elellään. Tällä hetkellä odotellaan oletettuja 8 v synttäreitä. Tati on siis kohta ollut kaksi vuotta minulla (29.3) ja synttäreitä vietetään tuolloin. Kutsutaan ainakin skottipoikaystävä pienimuotoisiin kemuihin, kun nuori poikaystävä selvästi virkistää mummon mieltä. Harmaita karvoja on tullut naamaan jokunen enemmän mutta lapsellisuus senkun lisääntyy. Kai se vanha sanalasku pitää paikkansa, että vanhana muuttuu jälleen lapseksi. Tati ei ole lainkaan enää niin "vakava" , kuin alkuun oli. Leikkisyyden lisäksi "mörököllin" olemus on muutenkin pehmennyt. Silittely ja hieronta on tärkeää, ja sitä osataan pyytää. Tullaan vaan viereen ja parkkeerataan sopivaan asentoon ilmeellä, että ; "Niska- ja hartiahierontaa, kiitos!" tai työnnetään pää syliin ja katsotaan anovin silmin. Ja pakkohan se on heltyä. Siinä sitten silmät lupsahtelee ja pää nuokkuu, kunnes on pakko pötkähtää nukkumaan.

Synttäreitä ennen vietetään jo pääsiäinen ja eiköhän silloin jo jotain herkuja saa. Tatilla on viimeaikoina ollut jonkin verran ongelmia vatsan kanssa (närästystä) ja ruokavaliota on jouduttu nyt hakemaan. Tällä hetkellä ollaan puurokuurilla ja osittaisella närästyslääkityksellä mutta parempaan suuntaan ollaan jo menossa. Vaikka Tati on aina syönyt herkkävatsaisen kuivamuonaa, on sekin jouduttu nyt jättämään kokonaan pois. Terveyden kanssa on ollut jonkin verran muutenkin ongelmia, mutta ei onneksi mitään suurta ja vakavaa. Pari viimeisintä lääkärissä käyntiä Tati on pitänyt työntää takapuolesta kynnyksen yli, sen verran usein ja Tatin mielestä epämieluisissa merkeissä ollaan lääkärissä käyty. Mutta onneksi on kuitenkin vielä selvitty... Hieman enemmän on tullut jäykkyyttä selkään ja käpäliin, joten esim. autoon hyppääminen ei enää pääsääntöisesti onnistu vaan takapuoli täytyy nostaa penkille. Ja aina mummo muistaa silloin "kähistä", että kuinka noloa, kun pyllystä nostetaan. Tati kun on kuitenkin luonteeltaan hyvin omanarvontunteva ja itsetietoinen rouva.

Kevättä ja kesää odotellaan kovasti, että lomalla päästäisiin omalle uudelle mökille useammaksi viikoksi. Uusi vuosi vietettiin kylässä, Tammisaaressa meren äärellä sijaitsevassa mökissä ja näytettiin poikaystävälle mallia kuinka terassille pitää mennä rakettien paukuttelijoita komentamaan. Mokomat paukuttelevat keskellä yötä ja häiritsevät mummon yörauhaa ja pelottelevat poikaystävää. Vähän aikaa haukuttiin rakettien tahdissa, joka sitten alkoikin väsyttämään niin että piti mennä jo nukkumaan. Sulo-kaveri kävi välillä katsomassa, että miten tuo mummo voi vaan nukkua kun häntä niin kovasti pelottaa pauke ja räiske. Onnekksi mökkialueella oli kuitenkin pauketta paljon vähemmän kuin kaupungissa.

Elämä soljuu siis hiljalleen rauhallisissa merkeissä. Käydään kaverin kanssa kävelylenkeillä, talleilla nuuskuttelemassa heppojen hajuja ja metsälenkeillä, vähän kyläilemässä välillä ja sitten touhutaan kotosalla. Tärkeintä Tatille tuntuu olevan, että saa osallistua tavalliseen elämään ja saa olla mukana mahdollisimman paljon ja reissuilta aina tullaan omaan kotiin.

Olen viime aikoina ollut huono ottamaan valokuvia, mutta laittelen sitten vaikka kesän jälkeen taas kuulumisia ja toivottavasti uusia kesäkuviakin. Laitan tähän mukaan yhden (hieman huonon) kuvan Tatista päivä(talvi)unilla. Oma sänky on ahkerassa käytössä ja näin talvella erityisesti aikaiset aamuherätykset eivät millään ole mieluisia.