Tawnia näyttää ihan pennulta vaikka ikää on jo hampaista arvioiden noin parin vuoden verran.
Korkeutta tytöllä on noin 55cm. Painoa ei varmasti ole paljoakaan koska rakenne on siro.
Tawnia on vähän kaino kun sen tapaa mutta kunhan likkaan tutustuu niin huomaa että kauniin
turkin alla piileskelee varsinainen riekkupelle :-) Toisiin koiriin Tawnia lähtee
tutustumaan positiivisella mielellä. Kaikkein komeimpien urosten edessä tämä flirttailija
painuu heti leikkiasentoon. Suhtautuminen narttuihin on hiukan pidättyväisempi. Jos toinen
on kiltti niin Tawnia on ilman muuta valmis olemaan kaveri. Sivuillamme olevan Sirja nartun
kanssa leikkivät iloisesti. Jos toinen koira ryhtyy rähinöimään, Tawnia katselee jokusen sekunnin
ja vastaa sitten samalla mitalla. Tawnia on tavannut myös kissan, siinäpä vasta mielenkiintoinen ja
aika jännä otus. Vaikka kissa vaan katseli meni Tawnia ihan maate, niin jännä tuttavuus se oli.
varovasti varovasti Tawnia kyllä haisteli kissan kanssa nenät vastakkain. Maate laskeutuminen on
muutenkin Tawnian tapa silloin kun sitä joku uusi juttu jännittää. Likka ei juuri tarhalla haukuskele
mutta kyllä se haukkua osaa. Jokusen kerran se on innostunut muiden koirien kanssa yhdessä haukahtelemaan.
Lenkillä kulkee periaatteessa nätisti, ei vedä mutta tykkää haistella. Lasten kanssa Tawnia tulee kyllä juttuun,
suukottaa ja kiehnää mielellään ainakin kouluikäisten kanssa. Koululaislikat veivät Tawniaa myös lenkille,
vähän se taisi olla niin että vauhdin ja suunnan määritteli Tawnia, lasten vain kikaltellen seuratessa.
Ei siis varsinaisesti lasten ulkoilutettava koira. Kaiken kaikkiaan todella upea paketti, tämä
Tawnia neitokainen.
Kuulumisia kodista
24.5.2007
Pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa ja kertoilla viimeisimmät
kuulumiset. Äärettömän hienosti on mennyt ja Tawnia kyllä
yllättää positiivisesti jatkuvasti. Niin hieno ja fiksu koira.
Emäntä kulkee todella ylpeänä ja rinta rottingilla kaupungilla.
:)
Mainitsin Tawnian remmirähjäyksestä, joka on nyt pikkuhiljaa
alkanut asettumaan aisoihin. Tytöllä oli erittäin ikävä
tapa rähjätä ihan kaikelle, mikä lenkeillä tuli vastaan.
Lenkkeilijät, pyöräilijät, rullaluistelijat, lastenrattaat,
muista koirista puhumattakaan saivat tytössä suunnattoman raivon päälle.
Alkuun en oikein ymmärtänyt, että mistä se johtui, kun sehän
alkoi n. kuukauden päästä siitä kun tuli meille. Pikkuhiljaa
tajusin sen puolustavan minua jo valmiiksi näitä kummallisesti liikkuvia
tyyppejä vastaan. Nyt on tehty töitä tämän johtajuusongelman
kanssa ja lenkeillä kulkeminenkin on alkanut sujumaan. Enää ei
oikeastaan reuhaa kuin toisille koirille ja sitäkin esiintyy enää
harvemmin. Kyllä on mamma puhkunut riemua, kun on ohitettu pyöräilijöitä
(nämä oli pahimpia provosoijia) ilman murahdustakaan.
Nyt aloitettiin myös agility. Ja kyllä täytyy sanoa, että
luonnonlahjakkuus sillä saralla on tämä meidän Tanjuska.
Niin rohkeasti tutustunut uusiin esteisiin ja tehtäviin, että on kyllä
yllätetty kaikki ohjaajia ja sivustakatsojia myöten. Kolme kertaa
on vasta käyty kentällä ja tyttö hyppää renkaan,
menee putkeen, juoksee puomin ja A:n ja loikkii esteitä kuin vanha tekijä.
Enemmän onkin kuulemma ohjaajassa koulutettavaa kuin koirassa. :) Ilmoitin
Tawnian nyt jopa Kennenlliiton rekisteriin, ehkäpä päästäisiin
joskus kilpailemaankin tuossa agilityssä (eri asia kestääkö
ohjaajan psyyke sitä jännitystä).
Muutenkin tuon perustottelevaisuuden suhteen on menty hirveästi eteenpäin.
Keväällä annoin sille ehkä turhan paljon anteeksi kaikkia
pikkujuttuja sillä verukkeella, että se on raasu joutunut kokemaan
niin kovia jne. Mutta ongelmiahan siitä seurasi. Alkoi osoittaa vakavia
eroahdistuksen oireita (söi mm. yhden välioven ja hyvä ettei
ulko-oveakin, oli ainakin yrittänyt), mutta nyt uusien tiukempien rajojen
myötä on rauhoittunut paljon ja näkee, ettei stressaa asioita
läheskään niin paljoa. Pelkää edelleen miehiä,
mutta jos on kerran onnistunut voittamaan neidon luottamuksen, se luottamus
on sitten ikuinen. Muistaa takuulla kaikki ihmiset, jotka ovat olleet kivoja
(eli taskut täynnä makkaraa tai lihapullia :) ).
Kaikinpuolin mallikkaasti siis sujunut. Laitan pari kuvaa vielä tulemaan,
viitisen kiloa on tyttö nyt lihonut meillä ollessaan. En tiedä
huomaako sitä noista kuvista, mutta kun katselee tuota tyttöä
ja muistelee alkuaikoja, itse huomaa kyllä. On se vaan niin kymppikoira
ettei toista samanlaista voi koskaan tulla vastaan! :)
Kivaa kesän alkua sinulle sinne!
Terkuin, Milja ja Tawnia
