Tenho poika on kastroitu nyt 3 vuoden iässä. Valkoinen Tenho kerää katseita, ja miksi ei keräisikin,
kyllä komeutta sopii ihailla :-) Poika on rauhallisella ja aikuisella tavalla sosiaalinen, koskaan
tyrkyttämättä itseään tai vaatimalla huomiota. Samamanlaista aikuismaista käytöstä Tenho arvostaa sekä
ihmisissä että toisissa kissoissa. Kyllä Tenho tulee juttuun villien pentujen kanssa ja väistää huonotuulista kissakaveria
mutta eniten Tenho pitää kaltaisestaan kissaseurasta. Toki poika pärjäisi aivan yhtä loistavasti ainoanakin
kissana. Koiriin Tenho suhtautuu suurella varauksella ja jopa peläten niitä.
Tenho sai kodin helmikuussa 2008.
19.7.2008. Kuulumisia Sasun ent. Tenhon kotoa:
Heippa,
mä olen Sasu ja mä olen nyt 5 kuukautta asustellut Espoossa. Ihan jees mesta, mulla on täällä pari
tyttöystävää, joista tosin toinen on äkäinen vanha harppu eikä siitä toisestakaan oikein painikaveriksi
ole, mutta ei se mua haittaa. Mä painin silti niiden kanssa kun mua huvittaa, tai ainakin yritän.
Vanhus kyllä ärjäisee aika kipakasti ja painelee karkuun, mutta se toinen, Sirja, sentään vähän
ottaa matsiakin. Mutta ei me tosissaan tapella.
Henkilökuntaa mulla on neljä kappaletta: sisäkkö, hovimestari ja pari koulutuksessa olevaa kääpiötä.
Sisäkkö-emäntä vastaa yleensä ruokapuolesta, joten sen kanssa mä kaveeraan. Sapuskana on raksuja,
purkkiruokia ja raakaa lihaa. Välillä kalaa ja katkarapujakin. Mä tykkään kaikesta. Tykkään niin paljon,
että pari kertaa meni raksut pitkin lattioita, kun mä tulin vähän lujaa ruokapaikalle. Sen jälkeen emäntä
on aina komentanut mut istumaan ennen kun antaa ruokakupin, mikä on mun mielestä turhaa koiramaista
temppuilua, mutta teen nyt kuitenkin mieliksi. Hovimestari-isäntä leikkii mun kanssa ja rapsuttelee mua,
sillä on mukavan paksut pökkelösormet, mä tykkään kun niillä vähän hierotaan. Tosin en mä sitä aina myönnä,
vaan vähän nappaan hampailla sitä kämmenestä, mutta se tapa pitäis kuulemma lopettaa. Etenkään ne kääpiöt,
lapsiksi niitä kai kutsutaan, ei tykkää, jos mä vähän tassulla nappaan tai hampailla näykkään. Mutta ne
kääpiöt on useimmiten ihan hauskoja, heittelee hiirtä ja vetää narua perässään, niin että mä saan
metsästää käärmettä.
Mä olen aika tehokas (emäntä nimittää rasavilliksi riiviöksi) ja mulla on aina kaikenlaisia proggiksia
menossa. Heti ekana päivänä mä käväisin vessanpöntössä niin että tassut ja mahanalus kastui. Se ei
haitannut yhtään, tai en mä sitä ainakaan näyttänyt... Sitten mä bodasin yhden kukkaruukun lattialle,
ne mullat levis aika makeesti olohuoneen matolle. Emäntä ei oikein tykännyt, vaikka mun mielestäni mun
olisi pitänyt saada vähintään mitali, se kukkaruukku nimittäin painoi ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin
minä! Sanomalehden mä silppuan tosi nopeesti, välillä nopeammin kuin henkilökunta ehtii sen lukea.
Siistinä kissana mä käyn aamuisin pesemässä tassut lavuaarissa. Tästäkin tulee välillä valitusta, kun
emäntä yrittää pakkeloida naamaansa samaan aikaan kun mä kuivaan tassuja. Tietty mä kuivaan tassut
ravistamalla, niin että minkäs sille voi jos vettä vähän roiskuu.
Ulkoilusta mä en tykkää. Emäntä laittaa aina sellaiset karseat painoliivit mulle päälle, eihän niiden
kanssa voi kävellä. Kuulemma ihan mittojen mukaan mulle tehdyt valjaat, ettei muka pitäisi painaa eikä
hiertää mistään, mutta en mä silti tykkää. Ja kyllä mua pelottaakin ulkona, emäntäkin nimittelee
hännättömäksi kissaksi, kun vedän hännän tosi tiivisti turvaan jalkojen väliin. En mä sitten olekaan
ulkona kuin joskus emännän sylissä ja sittenkin haluan kotiin tosi pian.
Kyllä mä ajattelin tänne jäädä. Eiköhän tuosta henkilökunnasta saa vielä entistä paremman, kun
jaksaa kouluttaa ja ne kääpiötkin kasvaa eikä enää kilju ja riehu niin paljon. Tosin ei se mua
häiritse, paitsi joskus jos mä olen nukkumassa. Sirja-typsyn kanssa meillä alkaa olla ajoittain
ihan lämpimät välit, se on jo laskenut melkein kylkeen nukkumaankin. Varmaan laskis ihan viereenkin,
mutta kun mua rupee sitten painituttamaan (ihan kaveripainia vaan, kun pentele kastroivat minut siellä
edellisessä paikassa) ja Sirja ei tykkää, kun unia häiritään.
Oikein mukavaa kesää ja paljon rapsutuksia niille vielä omaa kotia odottaville!
terveisin Sasu (ja kirjuri)
