"Tiitus on n. 8 v uros, kiltti ja hellyyttävä vanhaherra.
Värisi kylmästä ja painautui jalkaa vasten saadakseen edes hetken lämpöä.
Säkä n. 30 cm."

Tiitus pääsi ainoaksi koiraksi Helsinkiin.

18.02.2003

Aurinkoiset terveiset täältä tapulikaupungista jälleen olen TIITUS..ja minua kutsutaan kotona monesti myös TALINNAN KORGI:si tai VASILJI:si

olen tällä hetkellä 9.8 kg...kun tulin suomeen 20.10.2002 painoin vain 7.2 kg olin langanlaiha ja onneton.

nyt minulla on hyvä olla..on hyvää ruokaa tarjolla..minulla kyllä on aina nälkä... minulla on oma peti jossa pitää olla pyyhettä ja lakanaa..jotta saisin oikein turvalliseksi oloni ..kun tarvitsen lepoa.

minä saan lenkkeillä paljon...jalkani ovat sen verran ongelmalliset että ei nyt ihan maratooni lenkkejä tehdä..mutta lyhyempiä monta kertaa päivässä..

minä olen sellainen reipas poika ...vaikka näköni on melkein mennyt jo..ja kuuloni tosi huono..minä pärjään tosi hyvin...minulla on valjaat joissa pysyn hyvin kiinni.. etten pääse katoamaan ...ne on tosi turvalliset...

minun iäksi arvioitiin alussa n. 8 v:tta mutta kyllä minua on arvuuteltu jopa yli kymmen vuotiaaksi..mutta mitä sen on väliä..minua rakastetaan silti..minua rakastetaan SUURESTI olen ARVOKAS....OLEN SUURI RAKKAUS....

minä ja adoptio äitini jutellaan paljon ihmisten kanssa...hän kertoo heille minusta ja tallinnan koiratarhasta...Pelastetaankoirat ry:n toiminnasta näistä ihanista pelastajista ja siitä miten ARVOKKAASEEN VANHUUTEEN ON OIKEUS KAIKILLA ELÄIMILLÄ..kuten minulla pienen pienellä TIITUKSELLA

raija haikola

TIITUS TÄÄLLÄ .....MOI...... MARRASKUUSSA 16 PV 2003

OLEN OLLUT SUOMESSA NYT REIPPAAN VUODEN JA KYLLÄ TÄMÄ AIKA ON ELÄMÄSSÄNI SITÄ PARHAINTA AIKAA. TULIN ÄSKETTÄIN LOMALTA MUMMILASTA ROVANIEMELTÄ. NÄMÄ UUDET KUVAT ON SIELTÄ. MINULLA ON PARI SERKKUTYTTÖÄ SÖPÖ JA MANTA 14 V, 12 V. SIPI SERKKUPOIKA LÄHTI SATEENKAARISILLALLE LOKA- KUUN LOPUSSA JA MINÄ KIIRUHDIN MUMMILAAN PIRISTÄMÄÄN ELÄMÄÄ SIELLÄ JA SAINHAN MINÄ AIKAAN IHASTUSTA JA HYMYÄ..

OLEN ONNEN POIKA..MATKUSTELEN JUNASSA MAKUUHYTISSÄ KUIN VANHA TEKIJÄ. KUN JUNA LÄHTEE LIIKKEELLE ASETUN PETIINI JA JUNA TUUDITTAA MINUT RAUHAISAAN UNEEN..MUTTA KUN JUNA PYSÄHTYY AINA VÄLILLÄ..MINÄ HERÄÄN JA HERMOSTUN KOVASTI..ETTÄ MISSÄ NYT MENNÄÄN..ÄISKÄ KATSOO MINUA JA OSOITTAA ETTEI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ JA MINÄ ASETUN UUDELLEEN MAATE.

OLEN VAHVISTUNUT JOKA SUHTEESSA..HENKISESTI JA FYYSISESTI...MELKO TUTUT IHMISET SAAVAT JO MINUA RAPSUTTAA..JA HE NÄYTTÄVÄT NIIN ONNELLISILTA KUN OLEN ALKANUT LUOTTAAN HEIHIN...

KUN MINÄ OLEN TÄLLÄINEN AISTI-VAMMANEN..ISTUN MIELELLÄNI PAIKALLANI VAIKKA SEINÄÄ KATSOEN PITEMMÄNKIN AJAN..SE ON TURVALLISTA..JA KUN MINUN MAILMANI ON MELKO HILJAISTA HAUKUN MINÄ TOISINAAN KUULEMMA AIVAN OLEMATTOMIA...MUTTA SE EI PIDÄ PAIKKANSA....TUNNEN JA NÄEN OMAT KUVAT JA ÄÄNET, NE ON MINUN MAILMAANI..KOMMUNIKOIN SITEN ITSENI KANSSA....OTTO-VANHEMPANI YMMÄRÄTÄVÄT MINUA TOSI PALJON..MINUN HYVINVOINTINI ON HEILLE AO

MINÄ OLEN KUULEMMA REPPANAN NÄKÖNEN, MUTTA SITÄ MINÄ EN KUITENKAAN ENÄÄN OLE..OLEN PERHEEMME PRINSSI

ÄISKÄN KATSOESSA MINUA TUNNEN HÄNEN SISÄISEN TUSKAN JA HÄDÄN MINUNLAISTENI TÄHDEN..SE SURU ON SUURI..MUTTA MINÄPÄ KERRON MITEN TUON PATTI TILANTEEN SAAN PURETTUA..MENEN MATOLLENI JA HANKAAN PÄÄTÄNI SIIHEN JA SILLOIN HÄN OIVALTAA KUTSUNI HETI...JA NIIN ME PUSKETAAN PÄÄTÄMME TOISIAMME VASTEN VAROVASTI YHTEEN..SE ON NIIN ILOISTA JA TURVALLISTA LEIKKIÄ..SIIHEN MINÄ ILOLLA SUOSTUN..JA KUN TUNNEN ÄISKÄNI KUISKAUKSEN LEIKIN LOMASSA *OLET RAKAS MINULLE* OLEN VOITTANUT SEN PÄIVÄN

TE IHANAT PELASTAJAT..TE USKOITTE MINUUN JA MINUN VOIMIINI...KIITÄN TEITÄ VIELLÄ KERRAN NÖYRÄSTI PIENEN TIITUSPOJAN TAVOIN...HAUH...WUH..

hei ystävät..minä tiitus-poika täällä jälleen moi 22.7.2004.

niin se aika rientää, olen ollut suomessa pian 2 vuotta. minusta on tullut hyvin luottavainen poika. vaikka vieras ihminen koskettaa en ole kauhussani enää.

Minulla on koira-ystäviä ja kissojakin katselen mielenkiinnolla. Kotona sanovatkin että olen itsekin niin kissan kaltanen, josko olisin asunut sellasen kanssa. ääntelen samanlailla,siis naukaisen silloin tällöin pusken itseä ihmistä vasten , istahdan nätisti ruokakipon eteen ja alan syömään...kuten kisumisut, ruokaa pitää olla kaiken aikaa kipossa käyn tarkistamassa sen joka väli.
minulla on jälleen muutama kuva näyttää..otettu mummilassa nyt kesällä. siellä minulla on vain enään yksi serkku- tyttö manta, 12 v 7 kk . tämän näkösiä me olemme siis tänä päivänä. manta höseltää kovasti viellä.. minä olen tämmönen hiljanen poika, nökötän yksikseni vaikka tunninkin, puhuvat dementiasta..kuinka he voivatkin erehtyä..minähän pohdin elämääni ennen ja nyt, kun minä osaisinkin kertoa siittä heille...mutta ei..huokaan vain raskaasti.

minulle maistuu ruoka kovasti, rakastan kävelylenkkejä ja tienpenkareen tutkiminen on mielipuuhaani. mutta tuo epilepsia on nyt hieman huolenaiheenani, johtuu edelleen kohonneista maksa-arvoista... vaivoja tulee lisää mitä pitemmälle etenen .mutta minä luotan niin huomiseen päivään, minulle ei voi tapahtua pahempaa kuin mitä olen jo kokenut.
eläinlääkärissä tuumattiin kerran että kovia on tiitus joutunut kokemaan ja varmaan ilman kipulääkkeitä ja sen jälkeen viellä tämä lopullinen hylkääminen, mutta en ole katkera enään, olen onnellinen, olen onnen poika onnellinen siitäkin että pystyn syömään pehmeää ruokaa toisella puolen suuta ja lenkille lähtiessä pihalla voin ottaa juoksu askelia välillä..näkisittepä...kuulemma hauskannäköstä..
viellä jaksan matkustella suomen läpi junalla oi että tuo yö- juna on ihanaa..sanovat että vaikka taivas putoaa tiitus ei tiedä mitään..kun nukun omassa petissäni hytissä ja juna jyskyttää kohti määränpäätä...en kuule enkä näe mitään ..uinun unessani onnellisena... tietäen että minusta pidetään huolta...saan elää menetettyä elämääni uudelleen, olla myös pieni poika ja samalla arvokas ja rakastettu vanhus.

29.08.2004 Tiitus nukutettiin ikiuneen kovien kipujen takia.

tiitus lähti märkien suudelmien ja hellien halausten kera sateenkaarisillalle, koko ajan hyräilin tiitulle *rakkautta tää on vain* se oli surullisimpia iltojani..haikeimpia elämässäni.

Hän on lähtenyt pois, hän ei luoksemme palaa.
Hän sydämiimme kuitenkin toivoa valaa:
on maailmassa vielä hyvyyttä tarjolla,
on vanhalla ja hylätylläkin oikeus onnellinen olla.
Hyvaa matkaa pienelle Tiitus-enkelille.

Osanotto pikkuvanhuksen poismenon johdosta.
Hani ja Kyosti-vaari

"Päivän kaunein hetki on, märkä pusu silmät avatessa.
Päivän kaunein hetki on, aamulenkki auringon nousussa.
Päivän kaunein hetki on, innostunut vastaanotto kotona.
Päivän kaunein hetki on, pitkä lenkki metsän uumenissa.
Päivän kaunein hetki on, iltakävely kuun loisteessa.
Päivän kaunein hetki on, toisen muistaminen hiljaisuuden vallitessa. "

-tuntematon-

Takaisin