TIMI ent. TIMKA

Timka on noin 6-vuotias pienehkö ja kaikkia kohtaan ystävällinen koiraherra Rakveren varjupaikasta. Se on odottanut omaa kotiaan tarhalla jo pitkään ja voi vain ihmetellä miksi. Timka on hyvin reipas ja luonteeltaan avoin. Sitä eivät pahemmin hätkäytä toisten koirien mahdolliset ärinät tai villimmätkään leikkiinkutsut. Ainakin kolme kertaa painavampi nuori uroskin sai hyppiä jopa Timkan niskaan ja pari pienempää urosta pyöri sen jaloissa samaan aikaan. Timka itse ei kiinnitä kauheasti huomiota toisiin koiriin vaan touhuilisi mieluummin omia juttujaan. Se on todella utelias ja kiinnostunut ympäristöstään ja lenkillä reipas. Timka on jopa niin utelias, että se on onnistunut hyppäämään pari kertaa tarhan verkkoaidan yli ja käynyt vähän tutkiskelemassa lähiympäristöä, palaten sitten itsekseen takaisin tarhalle. Timka tykkää kovasti rapsutteluista ja painautuu nauttimaan niistä ihmistä vasten nojautuen. Se antaa tutkia itseään joka puolelta ja karvojakin saa ihan reippaasti nyppiä ilman, että poika pitäisi sitä pahana juttuna. Timka on näppärän kokoinen pakkaus noin 50 sentin säkäkorkeudessaan. Jotenkin siitä tulee mieleen suomalaiset pystykorvarodut vaikkei se miltään haukkumestarilta tarhaoloissa vaikutakkaan.

14.09.06 Timka on erittäin tasapainoisen oloinen herrasmies, joka suhtautuu uusiin asioihin reippaasti, mutta rauhallisesti. Se pääsi käymään Rakveren tarhan uudessa huoltorakennuksessa, jotta saataisiin edes hieman tietoa sen käyttäytymisestä sisätiloissa. Timka suhtautui tähän "kokeiluun" hyvin avoimesti ja uteliaasti, eikä se edes pyrkinyt merkkaamaan paikkaa. Timkaa ei suositella uroksen kaveriksi, vaikkei se niistäkään tunnu suuremmin välittävän, mutta narttuihin suhtauminen on erittäin herrasmiesmäistä. Tarhalla eräs omituinen narttu rähjäsi Timkalle ja pääsi hieman näykkäisemäänkin poikaa, joka vain väisti tilannetta, sanomatta nartulle pienintäkään vastalausetta asiaan. Tämän tilanteen jälkeen Timka käyttäytyi kuin narttua ei olisi olemassakaan. Timka pitää myös pienemmistä ihmisistä, joita silloin tällöin käy perheineen tarhalla.

07.11.06 Timkan käytös oli muuttunut hieman levottomammaksi. Kultaiselle pikkuherralle on liikaa seistä häkkiin suljettuna päivät pitkät, eikä se millään olisi malttanut odottaa hihnan kiinnitystä ja häkistä ulkomaailmaan pääsemistä. Timka hermostui myös häkin ovelle norkoilemaan tulleelle urokselle, mutta hillitsi itsensä kuitenkin vain rähisemään, vaikka se selkeästi pelkäsi menettävänsä tilaisuuden ulkoiluun toisen koiran takia.

Ulos päästessään Timka veti hihnassa jonkin verran, keskittyen haistelemaan kaikki mahdolliset hajut maasta. Tarhan työntekijöiden aikapulan takia Timka pääsee tarhan muurien ulkopuolelle vain todella harvoin, mikä selkeästi stressaa Timskulia kovin..

Häkkiin Timka suostui palaamaan kiltisti. Luovuttuaan toivosta uuteen ulkoiluun, se rauhoittui taas omaksi itsekseen. Rapsuttelu ja namit kelpasivat hyvin ja Timka-pojalla tuntui elämä maistuvan paremmin taas pienen hetken. Timka todella kaipaa omaa kotia ja säännöllisiä lenkkejä. Tuntuu epäreilulta, että Timkan uusi oma ihminen ei ole löytynyt vieläkään, sillä tämä koiraherra on kerrassaan ihana!

Kuulumisia kodista 28.2.2008

Timi ent. Timka tuli Suomeen 16.11.2006 noin 6 vuotiaana.

Heti alussa täytyy sanoa kaunis kiitos erityisesti Johanna Niskakoskelle.
Meillä oli haussa silloin koko perheelle uskollista ystävää ja ulkoilukaveria.
Oltiin katsottu sivuilta paria muuta koiraa ja alunperinkin oli tarkoitus tarjota vähän vanhemmalle koiralle loppuiäksi koti. Etsinnässä oli kumminkin sen verran vireä koiruus josta olisi myös silloin -15 vuotiaan tyttären lenkkikaveriksi. Oltiin sivuilta katsottu ja soiteltukin parista muusta koirasta, mutta mitään päätöstä ei tehty. Kunnes satuin soittamaan Johannalle Timistä. Timi oli tarhalla ollessaan yksi Johannan lemmikeistä ja Johanna oli tosi huolissaan kodin löytymisestä, oli ollut sivuilla jo tosi kauan ja ainoastaan yksi kysely tullut. Timillä alkoi olla jo tosi kiire löytää koti koska oli alkanut kopissaan selvästi stressaantua. Tämän jälkeen soiteltiin muutamia kertoja ja yhdestä Johannan lauseesta tuli se luottamus että juuri tämä koira on meidän. Johanna sanoi : uskokaa pois tämä koira on kaiken vaivan arvoinen. Ja aivan oikeassa tosiaan olikin. Matka Suomeen sujui hyvin ja ensimmäisenä yönä mentiin kaikki nukkumaan puolenyön maissa ja aamulla herätessä koira oli samassa paikassa mihin yöllä meni...häntä vaan heilui vimmatusti. Alkukin meni niin hyvin etten olisi ikimaailmassa uskonut. Minkäänlaista ongelmaa ei ollut silloin eikä ole ilmennyt myöhemminkään. Alusta asti poika ollut tosi rauhallinen, luottavainen ja oppivainen. Pöydillä saa olla kaikki syötävät, ei koske mihinkään. Ruokasäkki on avoinna koko ajan, eikä ota siitäkään. Muruset lattioilta toki imuroi tehokkaasti.

Huhtikuussa leikkautettiin kun kaikenmaailman ihanat hajut meinasi viedä mennessään. Leikkaus meni ongelmitta ja siihen loppui ulvominen ja narttujen ihannointi. Meillä ei tosiaan ole ollut minkäänlaista pienintäkään eroahdistusta, paikkojen tuhoamista, ei niin mitään. Tytön ja koiran suhde ei varmaan voisi olla syvempi. Tippa tulee välillä silmään kun katselee niiden kahden touhuja. On kyllä sellainen parival-jakko. Johannan kanssa soitellaan edelleen ja kehutaan kilpaa Timiä.

Lopuksi ei voi kuin hämmästellä sitä luottamusta mitä koira meihin alusta asti osoitti. Sai ja saa edelleen vääntää ja kääntää vaikka mihin asentoon. Olen jostain lukenut että yleensä vie pari viikkoa kunnes koira kotiutuu uuteen kotiinsa. Tässä ei käynyt ihan näin...Timi vaan kotiutui heti. Mielestämme jonkun perheen kotikoirana on täytynyt olla koska peruskäskyt on opetettu ja käytös on senmukaista. Miksi joutui tarhalle ja mitä joutunut kokemaan ennen sitä ei voi kuin arvailla....

Lopuksi hatunnosto teille kaikille jotka jaksatte huolehtia näistä hylätyistä. Timi on meillä nyt ja elä-mänsä loppumetreilläkin rakastettu perheenjäsen josta pidetään hyvää huolta ja jota ei hylätä enää ikinä.

Johannan sanoin: Timi on kaiken vaivan arvoinen.

Timin perhe Vantaalta.

 

 

Takaisin