Tinkan pennut ovat syntyneet 28.02.06 Suomessa.
Luonteeltaan kaikki pennut ovat hyvin ihmisrakkaita, touhukkaita ja energisiä pikkuvesseleitä ja
laumassa ei kukaan tunnu jäävän toisten jalkoihin vaan kaikki touhuavat tasapuolisesti keskenään.
Pennuista kasvaa isoina vähintään emonsa Tinkan kokoisia eli n.60cm korkeita, joistakin pennuista varmasti vieläkin suurempia.
Tinkan kuvat+tiedot löytyvät täältä Rotuina pennuissa mahdollisesti on tiibetinmastiffia,
sakemannia ym. joten ihan pienten lasten perheeseen pentuja ei anneta ja tulevilla kodeilla olisi hyvä olla ennestään isoista koirista
kokemusta. Pennut luovutetaan alkaen viikolla 17 sirutettuina, rokotettuina, madotettuina sekä eläinlääkärin tarkistamina.
Mikke 28.2 syntynyt urospentu. Mikke on hyvin hiljainen poika äänen käytön
suhteen mutta luonteeltaan se on hyvin meneväinen pikkumies joka rakastaa
touhuiluja niin yksin kuin muiden pentujen kanssa. Painileikit äityvät
välillä hyvinkin rajuiksi ja meno on hurjaa mutta se ei tämän pojan päätä
heikota, mitä lujempaa mennään sen parempi tuntuu olevan Miken motto =)
Mikke osaa jo hienosti kantaa tennispalloa suussaan, tosin pallon karvoista
roikottaen mutta kuitenkin, poika esittelee saalistaan ylpeänä tutuille
ihmisille sekä muille pennuille.
Nykyinen koti kertoo:
Mikke on 28.2.2006 syntynyt energiapakkaus. Tällä nuorella miehellä
on loppumaton energia ja se on aina valmiina, olipa kyse sitten lenkkeilystä
tai treeneistä. Mikke on tällä hetkellä n..68cm korkea ja
painaa n.45kg. Se muistuttaa väritykseltään kovasti saksanpaimenkoiraa
ja monet rotua tarkemmin tuntemattomat sen siihen usein sekoittavatkin. Mikke
on kuitenkin jykevämpi kuin sakemanni, ja sen pää on leveämpi
ja kurttuisempi, vähän mastiffimainen.
Mikke vaatii todella määrätietoisen, osaavan ja johdonmukaisen
kodin. Sillä on ollut pienestä pitäen tapana näykkiä
käsiä ja jalkoja, välillä näykkiminen väheni,
mutta nyt se on taas lisääntynyt murrosiän tultua. Mikke etsii
uutta kotia, sillä nykyisessä perheessä on paha johtajuusongelma,
jota on jo pitkään yritetty ratkaista, mutta tilanne on mennyt ihan
mahdottomaksi ja koira käyttäytyy todella arvaamattomasti perheenjäseniä
kohtaan.
Mikke on hyvin vahva persoonallisuus, se on itsepäinen eikä sillä
ole kovaa miellyttämishalua, silti se on innokas tekemään, mutta
tietysti vain niitä juttuja, joista se on itse kiinnostunut. Se on treeneissä
kova koira, eikä hätkähdä pakotteista, mutta yhtä kaikki
saattaa epämääräinen kanto tai kivi metsässä saada
Mikken hyppäämään puoli metriä taaksepäin. Tosin
tämä varmasti selittyy murrosiällä, jolloin mörköjä
näkyy siellä täällä.
Mikke luultavasti sopisi kotiin, jossa ei ennestään ole muita koiria,
tai ainakaan vahvatahtoisia (uros)koiria. Ensimmäiseksi koiraksi se ei
sovi ja uuden omistajan tulisi olla hyvin kokenut ongelmallisemmankin koiran
kasvatuksessa. Lapsiin Mikke ei ole tottunut. Suotavaa olisi, että uudessa
kodissa olisi iso piha, jossa Mikke saisi vahtia, eikä välttämättä
naapureita ihan vieressä, sillä Mikke on haukkuherkkäkoira. Vaikka
Mikke on kova koira, se on pohjimmiltaan hyvin huomionkipeä ja rakastaa
olla & harrastaa omien ihmisten seurassa. Mikään ei voita kunnon
rapsutusta, ja koska tahansa ja missä vain voi heittäytyä maahan,
jos vain joku rapsuttaa mahasta. Se myös tykkäisi istua/maata sylissä.
Siitä saa takuulla uskollisen kaverin ja vahdin, kunhan ensin löytää
tiensä Miken sydämeen ja tekee sille säännöt selväksi.
Kesällä 2006 Mikken lonkat kuvattiin, koska se alkoi ontua. Silloin
todettiin, että sillä on huonot lonkat ja todennäköisesti
se jossakin vaiheessa saa nivelrikon. Siitä lähtien Mikke on saanut
niveliä parantavaa/suojaavaa lisäravinnetta. Tällä hetkellä
tilanne on hyvä, eikä Mikke onnu kuten reilu vuosi sitten. Jatkossakin
on hyvä kiinnittää huomiota lenkkeilyalustaan. Tärkeää
on pitää koiran lihakset kunnossa, jolloin ne tukevat heikkoja lonkkia.
Miken suurta herkkua ovat luut, possunkorvat ja piimä. Mikke inhoaa matkustaa
autossa. Ensimmäisen puolivuotta se oksensi useita kertoja jokaisella automatkalla
riippumatta kuinka pitkä matka ajettiin. Silloin käytössä
olikin eläinlääkärin suosittelemat pahoinvointilääkkeet.
Nykyisin vain hyvin mutkainen tie ja pitkät ajomatkat (yli 200-300km) saavat
Mikken voimaan pahoin. Autoon se ei suostu vieläkään hyppäämään,
etutassut se houkuttelun tuloksena juuri ja juuri suostuu nostamaan kyytiin,
loput koirasta pitääkin sitten nostaa omin voimin.
16.11.2007 Lähti Mikke enkeliksi. Kipulääkkeetkään
eivät poikaa enää auttaneet ja oli tehtävä vaikea päätös
ja laskea Mikke pois.
"En saata uskoa vieläkään,
että olet jo lähdössä.
Näin pianko tuuli käy ylle pään
ja pakenee elämä?
Nyt tahtoisin kiitoksen sopertaa,
vaikka hukkuu se kyyneliin.
Niin monta jää muistoa ihanaa."
Mikelle Miialta ja Essiltä
