TINO
Tino on aivan ihku ihana pikkuherra, joka rakastaa ihmisiä. Tino on kotioloissa rauhallinen, hellyyttä ja ihmisseuraa kaipaava.
Se on oikea sylivauva. Se osaa olla kuitenkin yksinkin kotona, eikä hauku
edes ovikellon soittoa. Tino tykkää olla ulkona ja ihan reippaasti siltä sujuu tunninkin
lenkit. Hihnassa se kulkee melko hyvin. Alkuinnostuksen jälkeen meno
on mukavaa ja herra tepasteleekin tasaiseen tahtiin eteenpäin. Autoilukin
näyttää olevan pojan mielestä mukavaa. Tino tuntuu olevan
luonteeltaan sellainen, että sopeutuu paikkaan kuin paikkaan, kunhan
on ihmisiä, jolta saa rapsutuksia. Aivan hurmaava koiruus! Tino sai kodin elokuussa 2007. Kuulumisia kodista 5.9.2007
Ensi perjantaina minun ja Tinon yhteiselämää on kulunut jo
kuukausi. Pääsääntöisesti on mennyt hienosti. Tino
on luottavainen ja ihmisrakas koira. Poika on saanut paljon kehuja vastaantulijoilta,
kun on niin söpö ja hurmaava. Tino näyttää enemmän
koiralta, kuin kuukausi sitten. Jalkoihin on tullut lihakset, eivätkä
kylkiluut enää paista nahkan läpi. Tino on innokas lenkkeilijä.
Jos juotavaa on mukana, eikä ilma ole liian kuuma, tahti ei hidastu edes
parin tunnin lenkillä. Ulkona nuuskuteltavaa riittää ja häntä
heiluu. Tino on aktiivinen ja iloinen koira. Suunnitteilla on tottelevaisuuskoulutuksen
tai agility-harrastuksen aloittaminen. Tullessaan Tino ei osannut käskystä
edes istua. Ensi Tino kiinnostui etsimään wc-paperirullan sisältä
nameja. Sitten poika huomasi, että hän saa äitin antamaan namin
istumalla. Ensimmäisen viikon jälkeen olimme hyvällä mallilla
peruskäskyjen kanssa. Uskon, että Tinolla on ollut joskus hyvä
koti. Päätelmää tukee se, että Tino luottaa ihmisiin,
ja se, että Tinon oppimiskyky on hyvä. Tino on uteliaan kiinnostunut
vastaantulijoista ja uusista paikoista. Eläinlääkärissä
pöydällä seisoskelu jännitti, mutta namujen avulla käynnistä
tuli hyvä kokemus. Toisten koirien kanssa meillä on vielä oppimista. Tino suhtautuu
uroskoiriin hyvin vaihtelevasti. Melkein kaikille pitää murista,
ehkä kadulla oleminen on tehnyt epäluuloiseksi Melkein kaikkien
kanssa pitää myös rähinöidä, mutta pikaisen
(ja keskeytetyn) yhteenoton jälkeen voidaan nuuskutella, jos arvojärjestys
on käynyt selväksi. Epäselviä tilanteita on. Tino ilmeisesti
puolustaa pihalla paikkoja, jotka katsoo omikseen (kuten koirapuistoa?!?).
Luulen, että menemme Tinon kanssa luonnetestiin, jotta opin paremmin
ymmärtämään Tinon viestejä. Silloin voin välttää
ainakin osan hämmentävistä tilanteista. (Tinolle tekisi varmasti
hyvää, jos useampi koira tekisi sille selväksi, ettei se ole
Forssan kunkku.) Minun ja Tinon suhde on kuitenkin mitä mainioin. Alkuun Tino testasi,
että saako hän päättää, milloin lenkille lähdetään.
Haukkui ja täpötti eteisessä. En kiinnittänyt mitään
huomiota, ja asia selvisi. Meillä on pidetty kiinni siitä, että
emäntä syö ensin, eikä kerjäämällä
saa ruokaa. Lenkillä Tino saa vapaasti haistella, mutta äidillä
on päätöksentekovalta. Ovesta Tino kulkee vielä ensin,
mutta malttaa istua käskystä ennen lähtöä. Pienin
askelin... Mitäs muuta? Koiran kanssa eläminen on ihanaa! Tässä
päivänä eräänä, kun äidiltä pääsi
itku, kaveri tuli syliin ja nuoli kyyneleet poies! Onko herttaisempaa olemassakaan? Terveisin,
Tino-herra matkusti kotihoitoon Suomeen, Tallinnan Loomade hoiupaikasta. Tarhalla
se oli hiljainen kaveri, jopa hieman apaattinen. Vieraita ihmisiä kohtaan
Tino oli alusta asti ystävällinen, mutta hieman välinpitämätön.
Se tarvitsi hetken aikaa katsellakseen rauhassa, mikä ihminen on miehiään
ennenkuin suli suukottelevaksi halipojaksi.
Kotihoitajan kertomaa 31.7.
Se tulee toimeen narttujen kanssa, mutta uroksille ärähtää
jos ne tulevat liian lähelle. Kissoista Tino ei juurikaan piittaa ja
kun kissa yritti "hyökätä" niin Tino vetäytyi
oma-aloitteisesti pois paikalta.
Annaliina, Tinon ylpeä äiti