Tippa on reipas ja hellyydenkipeä n. 7-8v poitsu, joka on löydetty venäjänkieliseltä alueelta Maardusta. Tippa rakastaa ihmisiä. Mieluusti se olisi vain sylissä ja suukottelisi. Tippaa ei tarvitse houkutella lenkille, sillä poika on mieluusti siellä missä ihminenkin. Kesken lenkin poika saattaa katsahtaa lenkittäjäänsä anova ilme silmissään "eiköhän olisi jo taas aika hieman hellitellä",vaikka kyllä poika itse lenkkeilystäkin tykkää. Tippa ei vedä,joten sen kanssa on mukava ulkoilla. Kissat tuntuivat pojan mielestä olevan ok,mutta toiselle urokselle herra hieman murisi. Murina saattoi hyvinkin johtua pelosta.

Tippa kaipailee tarhalla ikiomaa ihmistä,jonka syliin sillä on aina tilaa tulla. Hellyydenosoituksista herra ei tunnu saavan tarpeekseen,joten rakkaus kuuluu olennaisena osana tämän poitsun elämään. Olisiko sinun sylissäsi tilaa?

Tippan säkäkorkeus on n. 35cm.

Kuulumisia uudesta kodista 3.1.2007

Tänään on päivä jolloin pääsen vihdoinkin hakemaan sinut kotiin! Olen odottanut tätä kärsimättömästi ja nähnyt sinusta koiraseni uniakin. Miettinyt miten kummassa me oikein tulemme pärjäämään yhdessä. Pohtinut miten saada sinulle turvatuksi onnellinen elämä ja pyyhkiä pois ne pahuudet, joita olet kokenut. Hetkittäin olen jopa pelännyt onko sinun mahdollista enää edes uskoa pyyteettömään rakkauteen. Edeltävä yö kului pyöriessä puolihereillä sängyssä odottaen herätyskellon pärähdystä klo 5.00. Lopulta luovutin varttia vaille ja nousin ylös täysin pirteänä kuin peipponen. Jännitys puristi mahan pohjasta ja sai melkein oksentamaan. Olin edellisenä iltana pakannut jo reppuun sinulle hihnan, kaulapannan, vettä, lelun, viltin, pahoinvointilääkettä ja lihapullia herkuksi. Omat evääni odottivat vielä jääkaapissa kun tarkastin, että tarvittavat paperit ja passi olivat turvallisesti repun sivutaskussa. Netta-koira odotti unenpöpperöisenä aamupissatustaan ja ulkona kävellessä kertoilin sille miten tänään olisi se päivä kun poikakaveri Virosta tulisi lopultakin kotiin. Netta kuunteli tarkkaavaisena pää kallellaan ja tuntui käsittävän miten erikoinen päivä tänään oikein olikaan.>

Sisällä ruokin vielä kissat ja Netan ennen kuin suljin ulko-oven ja lähdin bussipysäkille. Aamuvarhainen maisema oli aivan liikkumaton ja hiljainen. Vaikken ollut vielä saanutkaan päivän ensimmäistä kahvikuppia oli olo ylivirittyneen valpas. Bussissa istuessa kertailin perussanoja miten kertoa taksikuskille minne olen menossa ja miten tarhalla osaisin kuvailla sinua koiraseni pieneksi ruskeaksi urokseksi Maardusta. Tuntui että pakahtuisin odotuksesta.

Satamassa menimme check-in-jonoon ja kassalla vielä maksoin lemmikkieläinlipun, jotta saisimme sinut koiraseni turvallisesti Suomeen lemmikkihytissä. Passitarkastus eteni nopeasti ja pian jo astelimme käytävää pitkin Eckerölinen Nordlandiaan. Meillä oli erehdyksessä varattuna hytti, jonne kannoimme laukut ja takit. Hetkisen aikaa istuttuamme ja selailtuamme laivaesitteet päätimme lähteä kahville. Laivan kahviossa kummastelimme kalliita hintoja, mutta kahvi onneksi tarttui mukaan kohtuuhintaan. Hytissä syödyt eväsleivät olivat ajaneet hyvin aamupalan aseman, mutta kahvi teki hyvää silti. Laiva lähti satamasta kangerrellen, käännöksiä tehtiin monta minuuttia ennen kuin matka kohti Tallinnaa alkoi.

Hytissä kävin äidin kanssa läpi joitakin perusasioita siitä miten toimisimme tarhalla. Äidille vierailu oli aivan ensimmäinen laatuaan enkä minäkään ollut tutustunut kuin Suomen puolella löytöeläinten elämään. Nettahan oli toki tuotu emonsa mahassa 2002 Tallinnan Varjupaikesta ja sen kautta olin tarhaelämään jo jonkinlaisen kosketuspinnan saanut. Kertasimme taksin tilaamista englanniksi ja opetin äidille muutamia perussanoja viroa tarhalla käytettäväksi. Yhdessä pohdimme tarinaasi koirani ja kuvia, joita olimme netissä ahkerasti selanneet. Oman tietokoneen taustakuvana olitkin jo viikon päivät katsellut minua muistuttaen siitä mitä kohti olin tässä matkaamassa.

Laiva tuli ajallaan satamaan, mutta passintarkastusjonot olivat valtavat ja odottelua kertyi puolisen tuntia reippaasti ennen kuin pääsimme terminaaliin. Meillä oli luppoaikaa noin puolitoistatuntia ja päätimme suunnistaa kaupoille siksi aikaa. Kävelimme aluksi keskustaan Rottermannin kauppakeskukseen ja menimme katselemaan vaatteita. Muistin ostaneeni edellisellä matkallani täältä parit hyvät rintaliivit, mutta nyt en malttanut millään keskittyä eri malleihin ja hintoihin kun vain laskin minuutteja tarhalle lähtöön. Pikkuveljelle löytyivät toppahousut ja lähdimme Sadamarkettiin etsimään himoittua bändipaitaa tuliaisiksi viemiseksi. Paitaa ei löytynyt ja myyjien tuputtaminenkin kävi nopeasti hermoille. Päädyimme kahvilaan syömään leivät ja sitten kello olikin jo sen verran, että päädyimme etsimään taksia.

Satamassa olin jo yhdeltä taksikuskilta tiedustellut matkan hintaa muttei tämä tuntunut edes osaavan kertoa missä koiratarha sijaitsi, joten päädyimme kilpailevan taksifirman kyytiin. Tämä kuski osasi heti kertoa osoitetta myöden Loomade hoiupaikin. Itselläni oli osoite lapulla kirjoitettuna varalla. Hyppäsimme kyytiin ja sovimme, että ajetaan mittari päällä. Matka kesti hieman odotettua pidempään ja kuski heitti ilmeisesti muutaman ylimääräisen kilometrin rahastusmielessä, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kyyti maksoi 218 eestin kruunua. Ystävällinen kuski lupasi tulla noutamaan meitä neljältä ja annoin vielä puhelinnumeron varmuuden vuoksi hänelle.

Tarhalle ajettaessa oli huomio kiinnittynyt isoihin verkkoaitauksiin ja siihen miten syrjässä tarha sijaitsi. Pihalla ei näkynyt muita ja menimme sisälle pääovesta. Sisällä kirjoitimme nimet vihkoon ja menimme muutaman nuoren tytön perässä koppikäytävälle. Haju oli yllättävän voimakas, joka iski heti ovella vastaan. Se oli sekoitus kenties virtsan ja ulosteiden hajua. Ehkä hieman märän koirankin turkista lähtevää tuoksua. Koirien haukunta oli valtaisaa. Aloitimme järjestyksessä käytävän alkupäästä katsellen koiria ja etsien sitä yhtä oikeaa, jota olin tulossa hakemaan. Matkalla näin häkeissä valtaosin pienikokoisia koiria, joista kaikilla tuntui olevan hirmuinen tarve kontaktiin. Ne haukkuivat vasten ovia ja tuntuivat kutsuvan rapsuttamaan tai antamaan ruokaa. Lopulta aivan viimeisessä kopissa olit sinä koiraseni.

Haukuit valtavasti ja aluksi tarkkailin mielentilaasi. Olitko varuillasi vai vain stressaantunut. Katseesi oli ystävällinen ja siksi tiesin heti että me kyllä tulisimme toimeen. Kävin vielä toimiston puolella kysymässä Katariinaa joka ei viellä ollut saapunut. Ystävällinen mieshenkilö kehotti hakemaan koiran valmiiksi, hän ei ollut varma mitä koiraa olin tullut hakemaan.

Tulin koppisi ovelle ja aavistin ettet halunnut mitään pahaa vaikka haukuitkin raivokkaasti. Otin lihapullia käteeni ja astuin sisään. Ahnaasti tulit haistelemaan ja lihapullat maistuivat. Sain rapsuttaakin sinua ja nätisti annoit minun katsoa korvat ja hampaat. Nostelin tassujasi ja hyväilin laihaa selkääsi. Puskit päätäsi kainalooni ja katseesi oli jotenkin äärettömän viisas. Haukkumisesi lopetit samantien kun sait ensimmäisen lihapullan. Oven raosta ojensin lihapullapussin äidilleni ja hän kaivoi repustani hihnan ja pannan esiin. Otin kaulastasi tarhalla käytetyn pannan pois ja vaihdoin tilalle vaaleanruskeasta nahasta tehdyn. Rauhassa odotit kun napsautin hihnan kiinni pantaan ja päättäväisin askelin suuntasit kopin ovelle odottamaan. Tulimme käytävällä ja jatkoimme siitä aulaan. Polvistuin lattialle ja sinä tulit ihan kiinni rapsuteltavaksi. Katselit minua hieman varoen aluksi, mutta nopeasti tunnuit tajuavan että minä en halunnut sinulle mitään pahaa.

Vein sinut ulos ja kovalla kiireellä juoksitkin tekemään tarpeitasi. Hämmästykseni oli suuri kun nostit koipeasi ennen kuin muistin, että aivan noinhan ne urokset homman hoitivatkin! Narttukoiran omistajana tuo ele oli päässyt unohtumaan. Eleettömän päättäväisesti kävelit eteenpäin ja vaikka pieni olitkin sain houkutella sinua takaisinpäin. En halunnut kiskoa, sillä tiesin ettet vielä osannut suomenkielisiä käskyjäni. Rauhassa kävelimme kohti pääovea ja huomasin miten olemuksesi jännittyi. Taisit pelätä että veisin sinut takaisin koppiisi. Vakuutin ettei sinun tarvinnut enää koskaan palata sinne ja niin sitten rauhotuitkin jalkoihini paijattavaksi kun odotimme papereitasi.

Aulassa odottelimme Katariinaa, joka pian tulikin papereiden kanssa luoksemme. Sinä koiraseni katselit luottavaisena minua ja hait rapsutuksia. Kävimme passisi ja rokotustodistuksesi läpi. Vielä katsottiin, että mikrosiru oli kohdallaan ja niin olit lopultakin minun. Et enää tarhakoira vaan ihan oikea perheenjäsen.

Taksikuski soitti ja ilmoitti viivästyksestä, muttei se haitannut. Meillä oli puuhaa riittämiin kun tutustuimme toisiimme. Aluksi sinua koiraseni vain taisi kiinnostaan enemmän repussa tuoksuvat lihapullat. Äiti kävi ilahduttamassa muita koiria ja tarjosi kaikille lihapullia, me odotimme aulassa taksia. Sinulla oli heti hurmaava äänetön murina ja kaipaava itku kun näköpiiristäsi poistui äitini tai minä. Tajusit olevasi nyt meidän lauman jäsen ja pidit hyvää huolta, että pysyimme kaikki lähekkäin. Tarhan työntekijät kävivät kaikki sinua rapsuttamassa hyvästiksi ja olit selvästi valloittanut kaikki lähelläsi olleet ihmiset.

Samaan aikaan meidän kanssamme tuli kaksi nuorta naista hakemaan ihastuttavaa Rocky-bokseria ja pihalla vaihdoimme hieman kuulumisia. Oli hieno tunne tietää, että nämä kaksi koiraa lähtisivät tänään matkalle Suomeen uuteen elämään. Surku tuli upeaa mustaa paimenkoiraa, jota hakemaan tullut nuoripari ei lopulta koiraa ottanutkaan. Musta koira oli jo silmät tuikkien esittänyt voimiaan riuhtaisemallaan itsensä taluttajan otteesta ja tekemällä kunniakierroksen pihalla. Se näytti upealta koiralta. Nuoripari ojensi kuitenkin koiran takaisin Katariinalle ja jos olisin pystynyt olisin senkin hihnan päässä olevan pojan tuonnut Suomeen. Mutten voinut. Mietin vielä taksissakin miten sen koiran mahtaa käydä.

Taksikuski ihasteli sinua koiraseni, mutta kauhistui rahallisia kulujasi. Minä en välittänyt moisesta, minulle oli vain tärkeää tarjota sinulle koti lopuksi elämäksesi. Olin jo umpirakastunut sinuun. Urheasti taistelit matkapahoinvointia vastaan taksimatkan ja terminaalin pihassa merkkasit läheisen pylvään. Passitarkastus sujui nopeasti ja pian olimmekin matkalla laivaan, sinä tiukasti sylissäni sillä jalkasi eivät oikein kantaneet liukkaalla lattialla. Laivassa kävimme hakemassa lemmikkihytin avaimet ja sinut koiraseni rekisteröitiin ihastuneilla huudahduksilla.

Hytti oli melko ankea, ihan alimmaisessa kerroksessa, mutta ei se haitannut. Tarjosin sinulle pari lihapullaa ja vettä, jonka litkit ahmien. Sinun oli kova jano. Annoin vielä pahoinvointilääkkeen ja lopulta sinä kaivauduit kylkeeni kerälle ja nukahdit. Olit lopenväsynyt. Istuin vieressäsi kunnes laiva lähti liikkeelle ja siinä sinua katsellessa kyyneleet puristivat kurkkua.. Mitä kaikkea sinä olitkaan mahtanut kokea? Kuonossasi oli pitkä haava ja niskassa puremajälkiä. Silmät olivat todella uupuneet ja kuonon harmaat karvat saivat sinut näyttämään iäkkäältä. Lisäksi laihuutesi oli silmiinpistävää. Alkumatkan aikana en edes osannut puhua mitään, katsoin vain sinua. Kun olit syvässä unessa kävimme äidin kanssa jaloittelemassa ja ostamassa leivät hyttiin. Miten vaikea minun olikaan jättää sinua edes pieneksi hetkeksi yksin! Mutta hyvin sinä olit pärjännyt, nukuit kerällä patjan päällä. Siinä syödessä uskalsin jo rentoutua, pahin takana. Kohta olisimme kotona.

Hyttikäytävällä törmäsin ihanaan Rockyyn, joka pusutteli antaumuksella. Vessakäynnin aikana sinulle oli jo tullut ikävä ja hätä. Uikutit kun avasin hytin oven. Silmät moittivat hylkäämisestä. Yritin pissattaa sinut suihkuhuoneessa, mutta katselit ihmeissäsi ja kun tulimme hyttikäytävälle lorotit antaumuksella kulmaan. Vein sinut naureskellen hyttiin ja palasin siivoomaan.

Loppumatkan istuimme hytissä ja odottelimme Suomeen saapumista. Lopulta tuli kuulutus ja kokosimme tavarat kasaan. Lähdimme hissillä uloskäyntiä varten viidennelle kannelle. Laivan kanssa oli kuitenkin ongelmia ja maihinnousu myöhästyi. Siinä käytävällä odotellessa kiinnitit koiraseni paljon huomiota vain olemalla hiljaa paikallasi. Vieraat ihmiset tulivat rapsuttelemaan ja kyselemään taustojasi. Monen silmissä oli kyyneleet kun he kuuntelivat tarinaasi. Eräs seurue reilaajia sai jakamattoman huomiosi kun uskalsit kiivetä erään nuoren miehen syliin. Tältä mieheltä oli juuri kuollut oma koira ja liikuttuneena hän rapsutteli sinua. Samalla seurue kyseli Viron oloista ja innostui harkitsemaan itsekin kodin tarjoamista jollekin koirista.

Maihinnousu sujui melko nopeasti eikä tullisakaan tarvinnut kauaa jonotella. Kannoin sinua sylissäni, sillä olit ihan uuvuksissa ja varmasti nälkäinenkin. Bussi lähti sopivasti ja menimme Tennispalatsille sen kyydissä. Toivotin sinut tervetulleeksi Suomeen. Kampin terminaalista äiti lähti jatkamaan kotiinsa ja me istuimme odottamaan bussin lähtöä. Lopulta bussi tuli ja viimeinen etappi kohti kotia alkoi. Olit rauhallisesti ensin sylissäni katsellen maisemia ja lopulta kävit lepäämään jalkoihini. Bussipysäkiltä oli pari kilometriä kävelyä kotiin, mutta reippaasti kipitit edellä ja haistelit pusikoita. Vihdoin viimein kellon lähennellessä yhtätoista illalla avasin kotioven ja me olimme perillä. Tervetuloa kotiin Nipa!

Kuulumisia kodista 10.02.2007

Uskomatonta, että olet ollut kotona vasta kuukauden. tuntuu kuin olisit kuulunut pikku perheeseemme aina! Aluksi olit kipeä ja väsynyt. Nukuit paljon ja söit paljon. Nyt on turkki jo kiiltävä ja silmätkin tuikkivat. Nautit pitkistä lenkeistä, lumessä pyörimisestä ja rapsutuksista. Hellyyttä sinä janoat niin paljon kuin vain sitä sinulle jaksaa antaa. Kaikkia kohtaan olet ystävällinen ja rauhallinen. Perheemme kolmelle kissalle pidät joskus jöötä ja Netta-koiran kanssa olette hyviä kavereita jo. Alussa saatoit jäädä uikuttamaan perääni kun lähdin töihin, mutta nyt osaat jo aamupalan jälkeen kömpiä koriisi pötköttämään rauhallisena.

Parin viikon kuluttua mennään eläinlääkärille näyttämään hampaitasi, joista osa on katkennut ilkeän näköisesti ja hammaskiveäkin on jo vähän päässyt kertymään.bMuutoin vaikutat terveeltä ja viriililtä herralta. Ensi kuussa vietetäänkin sitten isoja koiramaisia juhlia kun sinulle tulee kaksi kuukautta Suomeen muutostasi ja Netta täyttää 5-vuotta. Koirakavereita on tulossa paljon lenkkeilemään ja leikkimään kanssanne.

Nipan tarinoita voi lueskella blogista: http://tippa.vuodatus.net/blog/archive?m=01&y=2007