TIPU
Tämä tilanne jatkuu meillä edelleen ja kaikista yrityksistämme huolimatta sopua ei tunnu löytyvän. Tipu astuu Karua, vahtii joka askelta, tikittää naamaan minkä ehtii, ei antaisi syödä, jopa yöllä Tipu on valmis ampaisemaan Karun kimppuun sikeästä unesta, jos Karu erehtyy liikahtamaan toisessa huoneessa. On hurjaa katseltavaa kun 50kg koira nappaa 5kg koiraa kurkusta ja selättää, rouva alistuu täydellisesti ja heti kun Karu päästää irti, Tipu on valmiina uuteen taistoon. Tipu ei usko, että se voisi vahingoittua mitenkään, ilmeisesti kuvittelee itsensä kuolemattomaksi voimahahmoksi. Nyt tilanne on johtanut siihen, että vanhuksemme on niin stressaantunut, että se ei siedä enää pentuja eikä edes vanhoja narttuja, joita se ennen on palvonut. Karu vain ei enää jaksa uusia koiria ympärilleen edes koirapuistossa, eikä se jaksaisi väistellä erittäin kivakasti niskan päälle yrittävää narttua, eikä jaksaisi myöskään enää pelmuuttaa Tipua. Karun elämänilo alkaa laantua päivä päivältä, mistä Tipu saa vain uutta pontta käytökselleen. Karu katsoo meihin anovasti "tehkää nyt tuolle Tipulle jotain, minä en enää jaksaisi".
Nyt kun olen nähnyt Karun kaksi kertaa riepottavan vierasta koiraa hampaissaan, pelkään, että pinna lopulta kiristyy niin pahasti, että herra tekee saman myös Tipulle ja siinä vaiheessa Karun pään kokoisen rouvan henki on vaakalaudalla. Olen pitkittänyt päätöstä, toivonut parannusta, kokeillut kaikki mahdolliset keinot, mutta tilanne ei vain ota muuttuakseen. En haluaisi luopua Tipusta, mutta en halua että Karun loppuelämä on yhtä stressiä tai että Karu vahingoittaa Tipua tai muita koiria oikein kunnolla.
Tipu on tänä vuonna 9v täyttävä pirteä, iloinen ja energinen rouva. Täydellinen koira käydä missä vain, Tipun on aina helppo ottaa mukaan, sillä se rakastaa autoilua, bussissa matkustamista ym. ja tulee moitteetta toimeen niin kissojen kuin koirien kanssa, jos koirat eivät ole hänelle pitkäaikaista seuraa. Tipu ei osaa juurikaan ns. käytännöllisiä käskyja esim. istu, maahan, mutta temppuja se osaa esim. taputa, hyppää, tanssi, komenna, kuole (menee selälleen makaamaan). Tipu on meillä ns. vesivastaava eli kolisuttaa tyhjäksi juotua vesikuppia tarmokkaasti, kunnes ihminen tulee lisäämään vettä ja silloinkin ihmistä kiitetään taputusten kera. Ja myös roskisvastaava, mikäli olemme unohtaneet esim. vessan oven auki. Tipu on ehdottomasti jääräpää, mutta myös miellyttämisenhaluinen. Rouva voisi nukkua päivät pitkät mahan päällä pusutellen ja taputtaen etutassuja onnellisuuden merkkinä. Tipu on ns. helppo hankala koira. Sillä on jonkin asteinen eroahdistus ja jääkin sisälle huutamaan, jos ei muista sanoa "odota" kun lähtee ulos. Tipu ei osannut ennen meille tuloa kävellä remmissä, mutta nykyään se sujuu ongelmitta. Hihnassa Tipulla on tapana rähistä toisille koirille, mutta ei tee ikinä mitään päästyään nenätysten.
Tipu on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa ja energinen. Pienestä koostaan huolimatta se pääsee hyppäämään ongelmitta korkeallekin tasolle ja tykkääkin maata ja istua paljon tuolilla ym. korkeammalla paikalla. Tipu kiittää aina lenkistä; kotiin päästyään ja valjaat pois otettua, se taputtaa poikkeuksetta etutassujaan. Tipu pelkää vielä kynsien leikkuuta, mutta antaa tehdä senkin ongelmitta, kunhan rouvaa vain muistaa kehua, harjaamisestakaan ei oikein nautita, mutta sekin sujuu. Komennettaessa Tipulla on tapana irvistää, mutta rouva ei pure tai näykkäise, kunhan vain osoittaa mieltänsä. Tipulla ei ole allergioita ja hampaat ovat hyvässä kunnossa, teräsrouva on kaikin puolin terve ja suomalaisen eläinlääkärin tarkastama. Paheena Tipulla on tehdä yhdet pissat joka yö klo 3.00-5.00, vaikka rouvan olisi käyttänyt lenkillä vielä yhdenkin aikaan yöllä. Pissat löytyvät takuuvarmasti aina aamuisin samasta paikasta.
Tipulle etsitään nyt siis kotia, jossa se saisi olla ainoana silmäteränä, kissat eivät ole ongelma. Parhaiten Tipu sopisi omakotitaloon tai rivitaloon, ihmiselle, joka on lähes aina kotona. Tipu on erittäin hellyydenkipeä ja seurallinen, leikkisä ja hauska. Huumorintajua tällä koiralla riittää, mutta myös luonnetta. Tipu reagoi rapusta tuleviin ääniin voimakkaasti, joten kerrostalossa naapureilla voisi tulla nopeastikin sanomista uudesta asukista. Tipu nukkuu poikkeuksetta sängyssä, yleensä kainalossa pää tyynyllä. Rouva tahtoo olla siellä missä ihminenkin ja hakeutuu aina viereen päiväunillekin. Tipu ei enää pelkää vieraitakaan ihmisiä ja rauhallisten lastenkin silitykset kelpaavat paremmin kuin hyvin.
Tästä kuningattaresta kiinnostuneiden soittajien tulisi varautua siihen, että en välttämättä pysty kauhean hyvin puhumaan Tipusta luopumisesta, sillä se ottaa todella koville. Mietin vieläkin teenkö oikein, sillä Tipu rakastaa miestäni ja minua, suorastaan palvoo, omalla jääräpäisellä tavalla. Mutta Tipu olisi varmasti onnellisempi kodissa, jossa se saisi olla haluamansa kuningatar, huomion keskipiste, ihmisen päivien ilo ja ylpeyden aihe. Meilläkin rouva on kaikkea edellä mainitsemia asioita, mutta täällä on kaksi huomiosta kilpailevaa urosta, joiden pinna alkaa olla jo liian kireällä.
Tipusta ei siis kannata soittaa, mikäli asuu kerrostalossa, kodista löytyy jo koira (vaikka kuinka toisten kanssa toimeentuleva) tai Tipu joutuisi olemaan esim. 8h 5 päivänä viikossa yksin. Kriteerit ovat tiukat, mutta haussa on koti, jossa Tipulle olisi paremmat edellytykset elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää kuin meillä, vaikka onnellinen tuo rouva on täällä nytkin. Tipu asuu Helsingissä ja siihen pitää ehdottomasti tulla ensin tutustumaan, niin että ihminen näkee hyvät kuin huonotkin puolet. Tipu on aina tervetullut meille takaisin, jos ongelmia ilmenee ja täältä löytyy 100% varma hoitopaikka rouvalle esim. lomamatkojen ajaksi.
Tipulle saa mukaan rokotuskortin, valjaat, remmin sekä kissojen pediksi tarkoitetun teddysängyn, jonne rouva mahtuu ongelmitta nukkumaan.
Yhteydenotot: Mira Kurki ma-pe 16-17 050 463 1143
Yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä on kirjoittaa tätä tekstiä sivuillemme, ns. loistavaa myyntipuhetta on vaikea kirjoittaa, sillä luopuminen tulee olemaan yhtä tuskaa.
Toukokuussa 2004 laumamme jatkoksi muutti pieni ja pippurinen rouva nimeltä Tipu.
Tipu joutui tarhalle pienen uroksen kanssa omistajan kuoltua. Tipu pelkäsi ihmistä ja oli valmis puolustautumaan kauniilla hammasrivistöllään. Tipu leimaantui minuun nopeasti kolmen päivän tarhamatkan aikana ja niinpä rouva matkasi mukanani Suomeen. Ensimmäiset 2 viikkoa meni hyvin, mutta kesäkuun alussa yllätykseksemme saimme perheenlisäystä vielä kolmella koiralla. Narttu pentuineen otti tietenkin laumassamme johtajan paikan, se oli selvää urostemmekin mielestä. Pentujen lähdettyä omiin koteihin, vanhin uroksemme, Karu, oli sitä mieltä, että hän tahtoo takaisin johtajan aseman, mutta Tipu oli asiasta eri mieltä.
Takaisin