TIRTS

27.4.2003 syntynyt sekarotuinen tyttöpentu.
Tulee toimeen lasten, koirien ja kissojen kanssa.
Ei ole koskaan joutunut olemaan yksin koska kärsii eroahdistuksesta.
Korkeudeltaan on nyt n.60cm mutta saattaa vielä hieman kasvaa.
Kodin saamisella on kiire koska perhe matkustelee paljon ja pentu voi tosi huonosti autossa.

Yhteydenotot Miia Strömberg myös loman aikana


Tirts sai kodin Suomesta lokakuussa 2003:


Hei!

Ajattelin kirjoitella kuulumisia nyt kun pentu on ollut meillä pari päivää.

Ihan ensimmäiseksi; tytön nimi on nykyään Daisy. Mieheni on amerikkalainen, ja Tirts tulee hänen suustaan ulos muodossa "turds" mitä tyttö ei tietenkään ole. :)

4 ja puolen tunnin ajomatka Helsingistä tänne Ilmajoelle meni hyvin, Daisy makasi kuljetusboxissa ihan rauhassa ja ilman itkua, eikä matkapahoinvointia ollut lainkaan. Kuolaa kyllä tuli melkoisesti, mutta muuten kaikki meni hyvin! Kotiutumisesta seuraavana päivänä Daisy oli auton kyydissä ihan pienen matkan, noin 1 km, ja silloin emme huomanneet mitään pahoinvointiin viittaavaa.

Kotiin tultuamme huomasimme, että Daisya ei ole opetettu sisäsiistiksi. Tämä saattoi olla yksi syy siihen, miksi perhe halusi Daisysta eroon. Ehkä he eivät tienneet miten sisäsiisteyttä opetetaan koiralle. Mutta jo muutamassa päivässä olemme eristyneet melkoisesti, ja Daisy alkaa jo tajuta, että vessa-asiat tehdään ulos. Pienen suostuttelun jälkeen asioiminen yleensä onnistuu. Daisy on viisas tyttö, ja selvästi haluaa oppia talon tavoille. Hihnassa kävelykin sujuu jo ilman vetämistä, vaikka joskus pitää vähän riehua kun "isoveli" on mukana.

Daisy on jo ystävystynyt Xena-kissan kanssa, mutta 5-vuotias uroskoiramme vielä leikkii "vaikeasti saavutettavaa". Iolaus on leikkinyt Daisyn kanssa ulkona pellolla, ja aikamoista vauhtia on menty. Välillä poika vähän murisee, jos Daisy tulee liian lähelle Hänen vakipaikkaansa, tietokonepöydän tuolin alustaa. Mutta muuten koirat tulevat keskenään hyvin toimeen. Välillä vedetään yhdessä sikeitä sohvalla tai sängyn päällä.

Kiitos hienosta koirasta! Tuntuu jo, että Daisy olisi ollut perheemme jäsen koko ikänsä.

terv.
Minna Jordan


Takaisin