TOFFO

Toffo etsii uutta kotia omistajan ulkomaille muuton vuoksi.

Toffo osaa kaikki peruskäskyt istu, paikka, tänne jne.
Toffoa voi huoletta pitää irti, se ei lähde kauas omistajastaan ja tottelee kun sitä pyytää luokse.
Se tulee toimeen kaikkien kanssa, niin uroksien kuin narttujenkin, kunhan nämä
eivät käy Toffon päälle. Silloin se luonnollisesti puolustautuu.
Toffo myös tulee hyvin juttuun lasten kanssa vaikkei lapsiperheessä nyt asukaan.
Poika ei tarvitse kovin pitkiä lenkkejä, joten se kävisi hyvin vanhemmankin ihmisen päivien iloksi.

Yhteydenotot Minna Tauriainen

Toffosta aiemmin kirjoitettuja kuulumisia:

TOFFON PITKÄ MATKA KOTIIN!!!!!!

Mä muistan kuinka usein katselin Toffon kuvaa galleriasta....se oli komea ja hellyttävän näköinen poika =) Aina galleriaan mennessä toivoin, että sen nimen alla lukisi "varattu" ja että se pääsisi elämään kunnon koiranelämää tänne Suomeen. Kerran soittaessani Katarinalle, kyselin Toffon kuulumisia - sitä ei ollut kukaan edes kysellyt =( Tuli paha mieli. Mielessäni syttyi ajatus, että jospa sille löytyisi edes hoitopaikka täältä, niin pääsisi muru pois tarhalta. Katarina informoi minua tarkasti hoitopaikka-asiasta.....

Voisin tietysti tähän väliin kirjoittaa miten hoitopaikka löytyi ja miksi se ihminen halusi tarjota jollekkin koiralle hoitopaikkaa, mutta ei sillä ole enää väliä. Osan te tiedättekin, jos olette lukeneet 15.12.02 pv:n matkakertomuksen. Minä olin vakuuttunut, että Toffolla olisi pysyvä ja hyvä hoitopaikka ja niin vakuutin Katarinankin. Jonkun aikaa, tarkemmin sanottuna kaksi päivää, Toffolla oli jopa ikioma koti.......ja minä olin onnellinen Toffon puolesta ja sen kyseisen ihmisenkin, sillä hän saisi ihanan koiran itselleen ystäväksi ja tyttökoiralleen kaveriksi. Mutta asiat saivat monta käännettä.....minä olin yllättynyt, koska Toffon kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kyseinen ihminen ei sitä ymmärtänyt, hän ei ymmärtänyt muutenkaan Toffoa, ja se oli todella kurja juttu.

Toffo tuli siis Suomeen joulukuun puolessa välissä, hoitoon eräälle tuntemalleni (luulin tuntevani hänet) ihmiselle, joka oli puhunut hankkivansa koiran Tallinnan koiratarhalta. Minä olin reissulla mukana. Heti tavattuani Toffon rakastuin siihen täysin. Se valloitti sydämeni =) Olin ilonen asiasta myös sen vuoksi, että Toffo tulisi hoitoon ihan minun kotini lähelle, pääsisin sitä usein tapaamaan; niin me sovimme sen "hoitajan" kanssa.

Tarhalta laivaan mentäessä Toffo kulki pakettiauton takaosassa, josta se kuikuili minua aina, kun juttelin sille. äänekkäästä rapinasta päätellen sitä kiinnosti muovikassini sisältö ja minä toivoin, ettei se söisi sieltä mitään koiranvatsalle sopimatonta. Eräs reissulla ollut meni myös auton takaosaan, koska siellä matkusti myös muutama muu koira kuljetushäkissään. Toffoa ei tarvinnut laittaa häkkiin, ei sinne enää yhtäkään kuljetushäkkiä olisi sopinutkaan.

Myös laivamatkan Toffo-kultani kulki autossa. Ja hyvin meni sekin ,sillä poika otti kaiken rennosti. Satamassa me ehdimme tutustumaan toisiimme paremmin sillä aikaa, kun yhdityksen väki luovutti koiria uusille omistajilleen. Toffo ei oikeastaan välittänyt muista koirista, välillä se kävi haistelemassa Mollya. Kun käytin Toffoa pissalla sen oli saatava haistella lähitienoo todella tarkasti - ja merkkailtava myös. Toffohan kulkee todella upeasti hihnassa; välillä se kulki niin kuin taluttajaa ei olisikaan, itsenäisen verkkaiseen tahtiin. Mutta se piti kuitenkin minua silmällä etten vaan katoaisi hihnan päästä. Ja minä rakastuin tuohon mussukkaan koko ajan entistä enemmän. Kun menimme toisten luo,Toffo istui aivan lähellä minua, jopa varpaitteni päällä.

En voi kuin kehua Toffon matkustustapaa....se ottaa kaiken rauhallisesti, välillä uteliain silmin. Toffo kulki matkan Hesasta Tampereelle minun sylissäni etupenkillä istuen, nukkuen sekä seisten. Voitte varmaan kuvitella, et mun jalat oli seuraavana päivänä arat; ihan kuin olisin vetänyt parin tunnin aerobicin. Mutta minusta oli ihanaa, että Toffo oli siinä lähellä. Toffon karvoja oli joka puolella; vaatteissani, suussani, autonpenkillä ja ikkunassakin, mutta mitä siitä. Sen paikka oli minun sylissäni. Tampereella treffasimme Toffon tulevan hoitajan, joka silloin heti ihastui Toffoon niin, että kertoi sen jäävän vallan hänelle. Minä pyysin, että hän harkitsisi ikioman kodin tarjoamista vielä sen aikaa, että katsottais, miten Toffo ja se tyttökoira Milli tulevat toimeen.

Taximatka Kyröskoskelle meni ilman ongelmia, kuinkas muuten. Toffo ei suostunut nousemaan taxiin muuten kuin minun pyynnöstäni ja niin, että menin itse ensin autoon. Taxikuski kehui Toffoa kaikin puolin ja minä olin ylpeä pojasta. Kun tulimme minun kotini edustalle niin Toffo olisi lähtenyt mukaani. Minä kerroin sille, että tulen sitä varmasti katsomaan jahka käyn ensin kotona nukkumassa ja hellittelemässä omia koiriani. Toffo oli jäänyt ikävöimään minun perääni, mutta oli ollut kuitenkin reipas. Rakas kultani!!!

Menin siis katsomaan Toffoa heti päivällä ja siellä oli kaikki hyvin. Sen hoitajan tyttökoira oli tullut juuri kotiin. Koirilla ei ollut minkäänlaista erimielisyyttä, joten minulle sanotiin, että Toffolla on nyt ikioma koti. En voi tunnettani sanoin kuvata =) Siellä oli kylässä silloin pari ihmistä, joista toinen sanoi minulle kohteliaisuuden; me olimme Toffon kanssa kuulemma samannäköisiä =) Minä otin sen tietysti kohteliaisuutena, mutta mitähän Toffo tuumi ;)

Parin päivän päästä kävin katsomassa Toffoa taas ja silloin minulle kerrottiin, että jos Toffolle sittenkin löytyisi toinen koti. Minä kysyin tietysti syytä ja se mitä minulle vastattiin oli pöyrityttävä. Toffo oli aamulla halunnut ulos n. kuuden aikaan ja sen jälkeen oli ollut vähän rauhaton. Minua raivostutti, mutta sain ääneni pysymään rauhallisena. Me kävimme läpi sen saman keskustelun, joka käytiin silloin, kun tämä henkilö halusi antaa Toffolle hoitopaikan. Sen lisäksi kerroin omia kokemuksia Tipsun suhteen sekä niitä, joita olin lukenut nettisivuilta muiden koiranottajien sanomina. Minusta tuntui heti siltä, että se toinen ei ymmärtänyt lainkaan Toffoa ja sitä, miksi toinen käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. No, lupasin ottaa yhteyttä Miraan tai Katarinaan ja kertoa, että Toffo etsii kotia taas. Olin jo kerennyt textaamaan heille ilouutiset kodin löytymisestä, mutta nyt textasin ihan päinvastaisia viestejä. Kyselin siltä hoitajalta vielä siitä hoitopaikasta, ja se sanoi sen olevan pysyvä. Te kaikki varmasti ymmärrätte mitä minä tunsin mielessäni, kun sieltä läksin. Onneksi olin varma siitä, että Toffoa kuitenkin kohdellaan hyvin. Millin kanssa pojalla meni hienosti, oli ihanaa nähdä miten koirat leikkivät keskenään ja nauttivat olostaan. Se sai minut onnelliseksi!!! =) Vaikka mieltäni askarruttikin tuo kotiasia. =(

Minä kävin katsomassa poikaani melkein joka päivä. Vein sille aina tuliaisia ja ruokaa ostin myös. Kun Toffolla oli yks päivä vatsa ripulilla niin kävin ostamassa sille lääkettä apteekista. Minä huolehdin Toffosta, tein sen enemmän kuin mielelläni. Lenkillä me käytiin joka kerta. Toffon kanssa on ihanaa lenkkeillä, koska sen kulkeminen hihnassa on upeaa. Kun eräällä lenkillä päätin juosta jonkun matkaa niin Toffopa pysähtyi aina välillä ja jäi odottamaan, että pääsen sen vierelle ja siinä vierelläni se jatkoi hölkkäänsä. Toffo on muutenkin sellainen huomioonottava lenkilläkin; vaikka se kulkee nenä maassa touhukkaana niin välillä se katsoo sivulle päin minuun ja odottaa, että pääsen kohdalle. Minun kanssani ei koskaan tullut tilannetta, että se aristelisi jotain tai jopa pelkäisi. Kuljin sen kanssa monissa paikoissa, etenkin siellä missä oli paljon ihmisiä. Ihmiset ei sitä hetkauttanut ja eräs alkoholisoitunut mieskin sai antaa rapsutukset. Sen hoitajan kanssa Toffo oli pelännyt kuulemma lapsia....ja eräällä kyläreissulla se oli näykkässyt erästä pikkulasta käteen. Sinä iltana sainkin hätääntyneen puhelinsoiton. Ensin pelästyin itsekin, mutta sitten ajattelin järjellä asiaa. Tiukkasin sitä, että miksi Toffo oli viety vieraaseen paikkaan näin pian ja etenkin silloin kun siellä oli myös vieraana kaksi pikkulasta. Toffon ei oltu annettu tutustua rauhassa niihin lapsiin ja toisen annettiin mennä pitelemään Toffoa. Minä olin todella vihainen, ymmärsin täysin Toffoa. Silloin olin varma myös siitä, että se hoitaja aristaa jollain tapaa Toffoa, ja se ei voi olla vaikuttamatta koiraan. Täysinäinen ymmärtäminen Toffoa kohtaan puutui häneltä myös täysin. Kerrankin oli Toffo varastanut pöydältä juuston ja sitä se ei ollut uskaltanut ottaa Toffolta pois. Juustonpalan yritti ottaa joku mies, jota Toffo ei ollut tavannut, saati ei ollut saanut tutustua. Hoitaja itse oli mennyt vessaan piiloon (ei ymmärrä, että mitä tällä käyttäytymisellä koiralle viestittää). On ihan turha ruveta valittaan sitä miksi Toffo oli murissut sille miehelle ja näykkässyt housunlahkeesta. Mutta mitään ei tajuta, mitään ei ymmärretä tai ajatella sitä asiaa sen koiran kantilta. Minä yritin kyllä kertoa ja selittää. Minulle Toffo ei koskaan murissut, edes silloin kun otin siltä ruokakipon ja luun kesken syönnin. Annoin ne tietysti heti takaisin, halusin kokeilla luottamusta. MUTTA MINUUN TOFFO LUOTTI JA MINä LUOTIN SIIHEN!!!!!!!!!

Sit pari päivää ennen uuden vuoden aattoa, kun jälleen kävin katsomassa kultaani, sain kuulla todella järkyttäviä uutisia....minulle sanottiin, että jollen heti vie Toffoa mukanani, se lopetetaan!!! Tätä ei sanonut se henkilö, joka Toffoa oli hoitanut vaan hänen ystävättärensä. Sattui olemaan se tyyppi, jolla se näykkäsy tapahtui. Tämä hoitaja itse oli koko ajan hiljaa, mutta tämä toinen räyhäsi siitä, että olin tuonut mielenvikaisen rakin Tallinnasta ja et oli ollut vähällä, ettei sitä lopetettu heti sen näykkäsytapauksen jälkeen. MINä RAIVOSTUIN....ensinnäkin kerroin, että Toffo on todella kiltti koira, joka oli viety kylään liian aikaisessa vaiheessa. Ja koska sen hoitajan kanssa Toffo aristi lapsia, niin yhdenkään lapsen ei olisi pitänyt antaa mennä koskemaan koiraan!!! Sain puheeni kuulostamaan rauhalliselta, vaikka tunsin tuota ihmistä kohtaan niin suurta halveksuntaa kuin vai voi tuntea. Sanoin vielä, että en juttele Toffosta enempää hänen kanssaan, koska asia ei sille kuulu. En voinut olla sanomatta, että jos se tai joku muu olisi tehnyt Toffolle jotain, niin en olisi todellakaan jättänyt asiaa sikseen. Olisin nostanut syytteen, sen minä sanoinkin jo huutamalla. Kielenpäälläni pyöri parit asiat, joista olisin voinut sille tyypille tokaista, satun tietämään tämän ihmisen. Jos jollakin voi olla elämä hunningolla, niin sillä on. Mutta siitä olisi tullut riitaa enemmän ja tappeluakin - sitä en halunnut. Koirien ei pidä joutua kokemaan sellaista.......Yritin paremmin jutella sen hoitajan kanssa, mutta tuloksetta. Soitin muutamat puhelut, sillä minun oli saatava aikuiset koirani hoitoon, koska Toffo tulisi meille. Mun vanhemmat ei voinu ottaa koiriani hoitoon, mutta sisko pystyi ottamaan ne edes pariksi päiväksi; tosinkin vasta seuraavana päivänä. Kerroin sille hoitajalle nämä asiat ja kysyin, et voisko Toffo olla vielä yhden yön siellä. Se sopi ja minä sanoin, että tulisin hakemaan Toffon seraavana aamupäivänä. Vannotin sitä lupaamaan sen, että Toffosta on pidettävä huolta!!!!!!!

Käytin kultaani lenkillä ja hemmottelin sitä jonkun aikaa ennenkuin lähdin kotiin. Soitin miehelleni tästä asiasta ja arvasin, että se ei tykkää hyvää. Se raivostui kuullessaan sen, että Toffo oli uhattu lopettaa. Kerroin, että yritän yhdistyksen väen avulla etsiä parin päivän aikana Toffolle kodin tai edes hoitopaikan. Kun pääsin kotiin asti, otin migreenilääkkeen ja menin vähäksi aikaa nukkumaan. Pää oli todella kipeä, olin huolissani Toffo-rakkaastani. Olin myös todella raivoissani niille ihmisille.
Tekstailin Kurjen Miran kanssa asioista ja soittelin vielä tarkemmin Taureenin Minnan kanssa. Hänelle kerroin, että kyseessä olisi hätätapaus, sillä en saanut aikuisille koirilleni toista hoitopaikkaa. Ja Tipsu kun on sellainen, että se masentuu ollessaan erossa minusta, olin huolissani pikkasen myös omista koiristani. Mutta Toffon asiat oli päälimmäisenä mielessäni. Minä soittelin ja tekstailin kaikille mahdollisille ihmisille tästä Toffon asiasta ja kyselin koti- ja hoitopaikoista. Myös Minna aloitti soittoringin. Eräs hyvä ystäväni olisi ottanut Toffon hoitoon, mutta sen tyttökoiralla oli juoksu. Minä mietin pääni puhki, mistä löytäisin hyväsydämisen ihmisen, joka voisi auttaa?

Sit sunnuntaina aamupäivällä hain Toffon. Aikuiset koirani oli juuri lähteneet siskolleni hoitoon. Tipsu näytti surkealta, kun huomasi etten mennyt mukaan, Jamppa otti löysin rantein. Toffo oli iloinen minut nähdessäni...niinkuin se oli aina. Keräsin sen tavarat, jotka olin sille hankkinut. Paljon ei puhuttu sen ex-"hoitajan" kanssa, halusin vaan päästä pian pois sieltä. Matka meille sujui hyvin, minä talutin toisessa kädessäni pyörää ja toisessa pidin Toffon hihnaa. En väitä osaavani lukea huulilta, mutta eräässä autossa matkustanut nainen sanoi selvästi Toffoa katsoessaan, että "kaunis koira".

Minua vähän jännitti, kun lähestyimme kotiani. Siellä odottaisi meiän Aksu-paksu ja mun vanhempieni Linda-tyttö (molemmat on siis Tipsun pentuja). Linda oli ollut meillä hoidossa ja sitä tultaisiin pian hakemaan kotiin. Kun pääsimme kotiovesta sisään tulivat Linda ja Aksu heti haistelemaan tulokasta. Linda alkoi haukkumaan, mutta Aksu oli ihme kyllä hiljaa. Toffo oli ihmeissään ja sitä selvästi hieman pelotti. Aattelin mennä koirien kanssa takapihalle, jos ne siellä vaikka tutustuisivat paremmin ja ottaisivat rennommin. Pennut leikki jonkun aikaa, mutta Toffo-poika vaan katseli ja haisteli paikkoja. Minä seurasin koiria tarkasti. Sit yhtäkkiä Linda alkoi haukkuun taas Toffolle ja rähisikin. Linda on ollut aina koiraporukan ns. "viimeinen", joten nyt se käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi pomottaa Toffoa tosissaan. Ja koska Toffo alistui siihen ja pakeni Lindaa, niin sehän vain yllytti toista lisää. Toffo juoksi aitauksen nurkkaan ja kun olin juuri menossa rauhoittelemaan koiria, se hyppäsi aidan yli ja lähti...pennut hyppäsi perässä, mutta ei enää haukkunut. Lindan ja Aksun komensi sisälle ja lähdin pyörällä Toffon perään. Jotenkin olin varma, että se oli lähtenyt entiseen paikkaansa. Voi kultaani....toinen oli pelästynyt todella paljon. Olisi sittenkin pitänyt tutustuttaa koirat toisiinsa eri tavalla, syytin itseäni. Soitin sille ex-hoitajalle ja kerroin, että jos Toffo tulee sinne takas, niin soittaa heti minulle. Toffo oli mennyt sinne ja mieheni lähti sitä hakemaan takaisin. Minä olin tietysti huolissani. Jonkun ajan päästä mieheni ja Toffo tulivat takaisin. Sen aikaa, kun Linda vielä oli meillä, oli mieheni Toffon kanssa meidän makkarissa. Toffo sai nauttia herkuista. Päästin pennut takapihalle ja menin katsomaan kultaani. Se piristyi nähdessään minut, mutta sitä jännitti. äitini ihastui täysin Toffoon.

Ilta oli todella häslinkiä täynnä. Aksu pomotti Toffoa minkä kerkesi. Ja Toffo hyppi ulko-ovea vasten ja oli tosi rauhaton. Ruoka sille maistui, sai syödä sen rauhassa toisessa huoneessa. Myös kun vein sitä lenkille, niin Toffo rauhoittui. Minun tai mieheni oli pidettävä koiria koko ajan silmällä ja välillä minä jouduin seisomaan niiden välissä. Toffo ei uhitellut ollenkaan Aksulle, mutta Aksu oli silti sitä kohtaan todella häijy. Ainakun Toffo oli menossa johonkin niin Aksu oli heti perässä pomottamassa. Sit kun minä ja kerran mieheni komennettin Aksua kunnolla niin se antoi Toffon olla paremmin rauhassa. Minulla ja miehelläni oli riidantynkää koko illan, jälkeenpäin se kertoi olleensa varma, että halusin Toffon jäävän meille vallan. Ja me oltiin toisillemme luvattu sillon kun päätettiin pitää Aksu, et koirakatras pysyy kolmessa. Kyllähän minä halusin Toffon pitää, minähän rakastin sitä niinkuin ikiomia koirianikin. Mutta tiesin, että ukkoni pistää hanttiin. Minulla oli sen illan vähän itkuinenkin olo, olin niin pahoillani Toffon puolesta ja otti päähän Aksun suhtautuminen ja se riita. Jossain vaiheessa iltaa Minna soitti, että Toffolle oli löytynyt koti - minä olin ratketa riemusta!!! Kun vielä kuulin, että se ihminen todella haluaa Toffon ja tulee pitämään siitä taatusti huolta, niin onnellisuudellani ei ollut rajoja. Aksukin vissiin väsyi pitämään Toffoa silmällä, joten Toffo uskaltautui ottamaan tirsat nukkuen ihan jaloissani. Jossain vaiheessa se tuli viereeni sohvalle makaamaan. Yö me nukuttiin eri huoneessa Toffon kanssa. Siellä hoksasin, et minkä takia Toffo oli myös rauhaton; meiän Tipsullahan oli juuri juoksu ja sehän tietysti haistoi sen. Siellä huoneessa se meni edestakaisin nenä maassa, kävi välillä ihan kyljessäni piehtaroimassa. Yhessä vaiheessa havahduin siihen, kun Toffo kaatoi vesikipon. Sille oli laitettu sinne vesikippo, koska Aksu ei päästänyt sitä keittiössä olevalle vesikipolle. Eikä Toffo sinne enää yrittänytkään päästä juomaan, koska sillä oli oma kippo. Yö oli kyllä todella ratkiriemukas, sillä minä nukutin Toffoa niinkuin lasta. Se makasi vierelläni patjalla ja minä rapsutin sen uneen. Jossain vaiheessa huomasin sen olevan täydessä unessa. Sit parin tunnin päästä Toffo heräsi ja alkoi taas nuuskimaan paikkoja ja läähättikin. Kävi vieressäni välillä hellyyttä hakemassa. Ja minä nukutin sen taas. Aamulla heräsimme kaikki viiden aikaan. Mieheni lähtisi töihin ja minäkin päätin nousta antamaan koirille ruokaa ja viemään niitä lenkille. Aitauksessa pidin Toffoa varmuuden vuoksi hihnassa. Pikkuhiljaa koirien tilanne rauhoittui. Kyllä Aksu välillä toista yritti pomottaa ja Toffo alistui, sehän on niin kiltti. Ulkona Aksu yritti jo vähäsen haastaa toista leikkiin, mutta Toffoa jännitti vielä liian paljon. Käytin Toffoa usein lenkillä, sitä se rakasti. Olin ostanut sille shampoota, mutta en pessyt sitä kovien pakkasten vuoksi.

Oli ihanaa huomata kuinka Toffo alkoi ottamaan rennommin Aksun kanssa. Sillon kun Toffo olisi mennyt nukkumaan meidän makkarin nurkkaukseen, sinne ei Aksu sitä päästänyt. Arvasin heti miksi ei. Se on meidän Tipsu yönukkumapaikka ja Aksu tietty sitä hiukan vartioi. Meiän sängylle Toffo sitten pikkaseksi aikaa torkahti. Minun ei tarvinnut laittaa koiria syömään ruokaansa eri huoneisiin ja possunkorvatkin ne pystyi syömään samassa huoneessa. Olin Aksusta ylpeä, se kun on sellainen paksupää=)

Seuraava yö nukuttiin koko poppoo olohuoneen lattialla patjoilla. Me oltiin mieheni kanssa saatu puhuttua tämä koira-asia niin, että riita oli unohdettu. Samaisena päivänä tai oikeestaan myöhään illalla olin saanut hommattua minulle ja Toffolle kyydin Espooseen. Olin laittanut ilmoituksen yhdistyksen vieraskirjaan sekä lähettänyt parille meiliystävälle avunpyynnön. Meilin kautta sain kyydin hommattua ja se olikin todella helpottava asia, sillä Minnakaan ei ollut saanut hommattua ketään kuskiksi. MIKSI EN OLLUT HETI SILLOIN TOFFON TULLESSA MEILLE LAITTANUT SITä ILMOITUSTA JA LäHETTäNYT MEILEJä......en ymmärrä, et miksi en ollut sitä hoksannut? Ja siellä vieraskirjansivuillahan kirjoittelee niitä todellisia koiraihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa. Muutaman sellaisen kanssa olen alkanut meilaileenkin. Yöllä lähetin tekstarin Minnalle, että nyt on asiat OK!!!

Uuden vuoden aaton aamuna heräsin myös aikaisin. Kun olin kahvilla mieheni kanssa, havahduin yhtäkkiä ihmeelliseen ääneen, aivan kuin joku pissaisi. Ja Toffohan se oli, sillä oli jalka pystyssä ja se merkkasi meidän olohuoneen seinänkulmaa =) Minusta se oli hellyyttävän näköinen. No, meillä näkee ja joskus haistaakin ;) sen, että koiria asustaa talossa. Tuollaiset asiat on pikkuseikkoja.

Matka Kyröskoskelta Espooseen sujui hyvin. Toffo oli aluksi takapenkillä, mutta pikkuhiljaa hivuttautui etupenkille syliini. Siinähän sen paikka on =) Olin koko päivän nieleskellyt kyyneleitä, koska arvasin, että ero Toffosta tulisi olemaan vaikeaa. Vaikka olinkin helpottunut, että koti oli löytynyt, niin silti......Ja nyt se tunne siellä autossa matkalla uuteen kotiin yltyi ja yltyi. Sen meidän kuskin Tuulan kanssa juteltiin paljon koirista, joten olo helpotti välillä. Toffoa rapsuttelin melkein koko ajan ja kerroin sille juttuja ja silittelin ja ja ja...........

Linnatuulessa kävimme kahvilla ja sen ajan oli Toffo yksin autossa. Se ei ollut haukkunut peräämme, mutta oli pureskellut ajajan puolen turvavyön poikki. Meitä nauratti....lupasin maksaa siitä pikkurikkeestä Tuulalle, mutta se ei ollut kuulemma tarpeen. Niitähän saa kuulemma ainaa uusia tarvittaessa, ihana ihminen!!!

Kun pääsimme Espooseen, pysähdyimme eräälle huoltamolle kysymään tietä. Kun Tuula kävi kysymässä, käytin minä Toffoa pissalla. Toffolla oli mennyt maha ihan sekaisin, se ripuloi. Toista tietysti hiukan jännitti tämä "uusi" asia. Kunpa olisin voinut yhtäkkiä vaan päättää sen, että vienkin Toffon takaisin meille. Mitä lähemmäksi pääsimme sitä osoitetta mihin oltiin menossa, niin sitä enemmän minua itketti. Kun ajattelin, että kohta ei Toffo enää istu sylissäni silitettävänä............Me oltiin sovittu Toffon tulevan omistajan kanssa, et tavattais sen työpaikalla uimahallilla, joka on ihan sen kodin vieressä. Ja sinne me löydettiinkin loppujen lopuksi helposti. Riitta (Toffon omistaja) tuli meitä autolle vastaan. Hän vaikutti heti todella miellyttävältä ihmiseltä. Toffoa ei siinä vaiheessa hetkauttanut mikään, se nuuskaisi pari kertaa Riitan kättä ja alkoi nuuskia lähiympäristöä. Me mentiin sisälle uimahallin pukuhuoneeseen, siellä me odotettaisiin sen aikaa, että Riitta kävisi hakemassa kotoaan tyttökoiransa Gemman. Minä otin muutaman kuvan Toffosta, olin niitä napsinut kotonakin. Käskin Tuulan ottamaan minusta ja Toffosta parit kuvat, saisin itselleni muistoksi. Pian Riitta tulikin Gemman kanssa. Koirien välille ei syttynyt minkäänlaista rähinää, uteliaisuus oli molemmin puolista. Siirryimme pukkarista hallin puolelle ja juttelimme sen aikaa, kun koirat tutustuivat toisiinsa ja Toffo tutkaili paremmin ympäristöä. Se onkin utelias koira, mennä nuuskutteli nenä maassa paikasta toiseen. Erään pylvään se meinasi merkata jalkaa nostamalla, mutta jätti sen väliin, kun huikkasin sille =) Vatsa oli reppanalla yhä sekaisin, se päästikin sinne sisälle kakat. Toffo oli reipas poika, jännitys näytti olevan ohi. Välillä se kävi meidän tykönä ja Riitta tekikin sen kanssa silloin tuttavuutta. Mutta minua poika piti hiukan silmällä. Me sovimme Riitan kanssa, että pidetään yhteyttä. Meidän oli Tuulan kanssa tehtävä lähtöä, sillä Tuula menisi yöksi töihin. Talutin Toffon pihalle. Ulkona halasin sitä ja kerroin, että rakastaisin sitä aina. En myöskään voisi koskaan unohtaa sitä. Eroaminen siinä pihassa näytti Toffon suhteen helpolta, olin hiukan helpottunut siitä. Itse en pystynyt nieleskelemään enää kyyneleitä, kun kävelin autolle päin. Katsoin vielä Toffoon, kun se kulki touhukkaana eteenpäin Gemman loikkiessa ympärillä.

Onneksi minulla oli mukavaa matkaseuraa, sillä muuten olisin itkenyt koko automatkan. Juttelimme ja juttelimme, mistäs muusta kuin kummallekkin rakkaasta aiheesta; koirista!!! Aina välillä kävi ajatukset Toffon luona.....Puolessa välissä matkaa pysähdyimme eräälle huoltikselle ostamaan kahvia ja tankkaamaan. Annoin Tuulalle bensarahaa ja vähän ylimääräistäkin ja sen se oli kyllä ansainnut. Kun kävimme veskissä naureskelimme sitä, että muilla ihmisillä oli niin juhlavaatetta päällä, kun taas me kuljettiin toppavaatteissa ja nekin täynnä koirankarvoja. Tuntui hyvältä saada vähän nauraakkin. Ja kiitos siitä huumorintajuiselle Tuulalle!!!!!!

Tampereella Tuula jätti minut linja-autoasemalle. Istuessani jo bussissa sain aikaa miettiä tätä päivää. Olo oli haikea. äitikin soitteli jossain vaiheessa ja kyseli, että miten oli päivä mennyt. Kerroin sille päivästä sen mitä pystyin ja lupasin kertoa Toffosta enemmän sitten kun haikea olo hellittäisi. Odotin kovasti, että pääsisin omaan kotiin, minulla oli ollut kova ikävä Tipsua ja Jamppaa.

Kun sitten olin viimeinkin kotona puoli yhdeksän aikaan, sain iloisen vastaanoton. Koirat haukkuivat kuorossa ja naamani oli märkä suukoista. En voinut olla vilkaisematta siihen paikkaan eteisessä, jossa Toffo oli kaikkein mieluiten päivisin makoillut. Katsoin myöskin takkiani, joka oli täynnä Toffon karvoja. Kun olin peuhannut koirieni kanssa, menin saunaan. Löylyssä istuessani kävin läpi mielessäni päivän tapahtumia. Mieheni meni ajoissa nukkumaan; ei kuitenkaan ennen kuin olin kertonut sille päivästä. Kun vuosi oli vaihtumassa sain Riitalta tekstiviestin. Se kertoi, että Toffo oli kovasti hätääntynyt, kun oli huomannut, että en ollut seurannut sitä. Voi kultaani, miltäköhän siitä oli tuntunut, kun ihminen johon se oli luottanut kaikkein eniten, olikin yhtäkkiä hävinnyt. Tunsin siitä huonoa omaatuntoa. Olin luullut, että Toffo ei olisi ollutkaan millänsäkään siitä, että se meni Riitan ja Gemman mukaan, mutta itkemään se oli jäänyt perääni. Lähetin Riitalle takaisin tekstarin ja sit se tuli; kunnon itku. Kyllä mä sen arvasinkin, tiesin etten säästyisi siltä. Olo hiukan kohentui, kun minua kävi kolme koiruutta lohduttamassa. Ukkoni se vaan kuorsasi sängyssä ;)

Jostakin saattaa tuntua kummalliselta jollakin tapaa se, miten paljon minä kiinnyin Toffoon, ja se miten vaikea siitä oli erota.......vai tuntuuko kuitenkaan? Minä olen tälläinen, kun koiraan tutustun niin siitä tulee minulle tärkeä ja rakas!!! Vaikka sitä sydämessä on aina ykkössijalla nuo ikiomat koirani (ja Tipsun kaikki pennut), niin siellä on kuitenkin tilaa muillekkin; TOFFO, VEERA, LUNA, IIVI, BRITA, VEIKKO......aina on tilaa muillekkin.

Ensimmäiset pari viikkoa minulla oli ihan hirvittävän ikävä Toffoa. Tekstailimme Riitan kanssa usein ja oloani helpotti, kun kuulin, että Toffolle kuuluu hyvää. Se on myöskin todella kiltti lapsia kohtaan......ja muutenkin menee hienosti. Sovimme, että menen käymään katsomassa Toffo-kultaani, kunhan aikaa hieman kuluisi.

KYLLÄ MINÄ VIELÄKIN TOFFOA IKÄVÖIN, SE ON MIELESSÄNI JOKA PÄIVÄ!!! Sillä tulee olemaan aina erityinen paikka sydämessäni. Kun vain pääsisin kuiskaamaan sen korvaan, että en minä sitä koskaan hylännyt...........No, jonakin päivänä se toteutuu. Sitä odotellessa rapsuttelen, silittelen ja puhelen sille hellän höpsöjä-mielessäni =)
RAKAS, TÄRKEÄ, IHANA, KULTAINEN, HUOMAAVAINEN TOFFONI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ps. Myös Riitta on luvannut kirjoittaa tarinan Toffosta. Se tulee sivuille jahka hän ehtii kirjoittamaan sen =)

-Susanne Patjas

Takaisin