TOLSTOI

Tarhakuvaus:

"Tolstoi on kujeileva vanha herra, iältään n. 7-8 vuotta. Tarhalla harvoin tapaa tällaista persoonaa sillä ihmisen yrittäessä lähteä Tolstoi luota, se nappaa nätisti kiinni lapasesta tai takin hian suusta, kellahtaa maahan makaamaan ja heiluttaa häntää, kuin sanoen että sinähän et lähde vielä minnekään :). Tolstoi on siis todella lempeä herra jolla löytyy pilkettä silmäkulmasta, ja ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa. Tolstoi on rakenteeltaan melko hoikka ja keskikokoinen ja siitä varmasti saisi todella mukavan ja hauskan kaverin."

Toukokuu 2004:

Terveiset maailman ihanimmalta karvakorvalta! 6 viikkoa on nyt vietetty Suomessa, ja kaikki on mennyt todella hienosti!

Kun lähdin tutustumaan tarhaan helmikuun lopulla, ei todellakaan ollut tarkoituksenani ottaa vielä uutta koiraa, mutta... Siellähän tämä suloinen herra oli ihan tarhan etualalla hyppimällä suorastaan vaatimassa luokseen, ja vaikka korkeutta on kuitenkin 60 cm, niin syliin piti yrittää istua :) Ja kieltämättä tarhakuvauksessakin mainittu hellyttävä tapa tarttua hihasta ihmisen yrittäessä lähteä sen luota, oli varmaankin yksi syy, jolla tämä poika jäi mieleen.

Kuitenkaan vielä tarhalta lähtiessäkään en ajatellut vakavissani koiran hankkimista. Enemmän olin yleisesti surullinen ja vihainen näiden hienojen eläinten huonosta kohtelusta. Sitten kun Tolstoin kuva ilmaantui nettisivuille, iski oikeastaan paniikinomainen tunne: "minun poika, eihän tuota voi antaa kenellekään muulle", ja niinpä soitin Miralle ja varasin Tolstoin. Sitten alkoikin kuumeinen odotus: onhan se vielä tarhalla, onhan kaikki kunnossa. Eläinkaupassakin taisi vähän karata homma käsistä, kun piti ostaa herralle kaikenlaisia hoitotarvikkeita, leluja ja herkkuja (eihän sitä tiedä mistä se tykkää..). Hyvä ettei ollut ruoka kupissa jo 2 viikkoa ennen kuin pääsin koiran hakemaan :)

20.3.04 sitten lähdettiin tarhalle, ja sieltähän Tolstoi löytyi samalta kopilta nro 30. Tällä kertaa paljon levottomampana. Ehdin jo huolestua, että mitähän kerrostalossa asumisesta tulee, kun siellä herra jatkuvasti haukkua räksytti muiden koirien kanssa. Ja ainakin 3 kertaa näin jonkun ottavan Tolstoin kiinni, kun se veti päänsä taitavasti kaulapannan läpi (joita sillä oli tuolloin 3 kpl?!) ja karkasi kopiltaan. Ehkä se oli saanut tarpeekseen tarhallaolosta (kukapa ei!). Sitten kun lopulta pääsin hakemaan Tolstoin kotiinlähtöä varten, se rauhoittui täysin. Suomeen oli tuolloin lähdössä yli 10 koiraa, joista suurin osa uroksia, joten parkkipaikalla oli täysi hässäkkä päällä. Tolstoi kuitenkin vain seisoi kaiken tämän keskellä jalkojani vasten painautuneena ja katseli rauhallisena ympärilleen. Matka satamaankin sujui mallikelpoisesti taksin etuosan jalkatilassa. Herra selvästi tiesi kuka autoa ohjaa, ja pyrkikin aina välillä nuolemaan kuskia kädestä. Laivamatka menikin sitten uuden emännän kainalossa maatessa. Kun sitten yritin välillä lähteä käymään syömässä, niin herrahan tarttui tietenkin hihasta eikä olisi päästänyt minua minnekään. Yltyi jopa murisemaan Mayalle, joka tuli minua haistelemaan. Pitihän se tehdä selväksi, että tämän ihmisen rapsutukset oli jo varattu hänelle ;)

Satamasta sitten käveltiin uuteen kotiin, ja silloin taisin ensimmäisen kerran nähdä herran ylväänä korvat pystyssä. Kaikkia mielenkiintoisia hajuja piti tietenkin haistella matkalla, mutta ollenkaan se ei epäröinyt mihin olin sitä viemässä. Asunto piti sitten tietenkin tutkia ja kaikki nurkat haistella, mutta jo ensimmäisestä illasta lähtien herra on ollut hyvin rauhallinen uudessa kodissaan. Iltapalan jälkeen löytyi 'oma paikka' eteisen matolta patterin lämmöstä, jossa kelpasi nukkua laivamatkan rasitukset pois 8 tunnin yöunilla.

Vaikka oma petipaikka on laitettu makuuhuoneeseen, niin eteinen tuntuu olevan Tolstoin lempipaikka, tai ehkä se ei aiemmin ole muualla tottunut olemaankaan. Pari ensimmäistä viikkoa se viettikin eteisessä suurimman osan ajasta ja kävi keittiössä vain syömässä. Välillä se kävi olohuoneen ovella katselemassa kuin lupaa kysyen, mutta jos en huomannut kutsua sitä luokse, niin se kääntyi kannoillaan ja palasi eteiseen. Vaikka se rapsutuksista nauttiikin yli kaiken, niin itse se ei tullut niitä vaatimaan, eteisen ohi mennessä vain kellahti heti selälleen ja tarjosi masuaan rapsutettavaksi. Nykyään se jo sitten oleskeleekin aina samassa huoneessa minun kanssa, ja seuraa perässä lähes jokaista liikettä.

Vaikeahan se on arvailla mitä kaikkea poika on kokenut menneisyydessään, mutta vaikuttaisi, että sitä on pidetty hyvin tiukassa kurissa. Se ei varsinaisesti pelkää äkillisiä liikkeitä, varo ihmisen kättä tms., vaan on tottunut niin miehiin kuin lapsiinkin ja ulkona kulkee hyvin itsevarmasti häntä ja korvat pystyssä, mutta sisätiloissa se käyttäytyi alussa hyvin varovaisesti ja kaikissa asioissa kuin lupaa pyytäen. Täysin sisäsiisti se on, joten kyllä se sisätiloissa on varmasti tottunut olemaan. Ruokakuppia saa kuitenkin edelleen osoittaa monta kertaa ja kehottaa syömään. Omia puruluitaankaan se ei alussa ottanut ilman 'lupaa'. Siis vaikka se oli jo aiemmin pureskellut samaa luuta, niin katsoi hyvin kysyvänä esim. ulkoa tultaessa, että saako hän ottaa luun.

Mitään tuhoja ei kotona ole tehty poissaollessani, eihän koirareppana syönyt edes omia luitaan tai ruokaansa, kun en ollut kotona. Kotoa lähteminen ei alussa ollutkaan niin helppoa, Tolstoi piti hihasta kiinni ja jäi itkemään perään. Naapurit saattoivat katsoa pitkään, että minkä 'pedon' olen hankkinut, kun roikun oviaukossa ja yritän vääntää koiran leukoja irti kädestäni (siis hihan ympäriltä)..;> En edes oikein ehtinyt miettiä, että miten alan opettaa koiraa pois peräänpyrkimisestä, kun kolmannen työpäiväni jälkeen se itsestään lopetti kiinnipitämisen ja ovea vasten hyppimisen (osaa muuten näppärästi avata ovet..) ja jäi eteisen matolle istumaan minun lähtiessä. Uskomattoman fiksu poika! Kotiin tullessa koko koira onkin yhtä hännänheilutusta ja pusuttelua, ja syliin on tietenkin päästävä. En ole ihan vakuuttunut, että Tolstoi on sylikoirakokoa, mutta sillä itsellään ei näytä olevan asiasta minkäänlaista epäilystä ;)

Ulkona Tolstoita on voinut pitää irti ensimmäisestä päivästä lähtien. Alussa se käveli hissukseen vierellä ja kävi välillä painautumassa jalkoihini. Olenkin naureskellut, että tässä sekarotuisessa pakkauksessa täytyy olla jonkun verran kissaa, niin kova se on puskemaan jalkoja vasten ;) Nyt kun se on saanut lihaa luiden päälle, lisää lihaksia ja muutenkin itsevarmuutta, niin herra myös revittelee kuin nuori poika. Kevät ja tyttökoirien juoksuaika tuntuu myös sekoittaneen päätä, ettei aina oikein tiedä mihin juoksisi :) Onneksi se kuitenkin edelleen tulee häntä heiluen luokse jo ensimmäisestä vihellyksestä, ja istahtaa viereen odottamaan, että talutushihna laitetaan kiinni. Hihnassa se kulkee vetämättä, mitä nyt välillä intoutuu sitten poukkoilemaan tien laidasta laitaan. Ulkona se muutenkin tottelee todella hyvin, mm. kiertää tolpat ja pysähtyy käskystä. Alussa se haukkui vastaantuleville polkupyörille, mutta 2 kertaa kielsin sitä, ja se loppui siihen. Muutaman kerran pyörän tullessa vastaan, se vielä kääntyi katsomaan minun reaktiota ja kun en ollut pyörää huomaavinaankaan, niin enää se ei välitä pyöristä edes irtiollessaan.

Liikkuvia autoja reppana pelkää todella paljon. Ilmeisesti muutama katkennut hammas, kielestä puuttuva pala ja vanhat murtumaruhjeet toisessa takajalassa ovat peräisin auto-onnettomuudesta, joka on saanut sen varovaiseksi liikenteessä. Ja siksi se ehkä ulkona kuunteleekin käskyjä todella hyvin eikä minun tarvitse hihnasta nykiä. Sisällä sitten 'temppujen' tekemiseen, kuten istumiseen tai maahan menemiseen, tarvitseekin olla hyvät perustelut (=makupalat :), vaikka ihan varmasti herra tietää mistä on kyse. Kahden ensimmäisen viikon aikana en kuullut sen haukkuvan kertaakaan, mutta nyt kun vaadin joitain näitä herran mielestä ilmeisen turhia temppuja, niin se saattaa intoutua komentamaan. Sisällä se ei kyllä muuten hauku, ei poislähtiessäni, ovikellon soidessa, vieraiden tullessa tms.

Toisten koirien kanssa Tolstoi ei ainakaan vielä oikein osaa leikkiä, vaan tyttökoirien tullessa tekemään tuttavuutta, se painautuu jalkoihini, ja uroskoirien kanssa pitääkin sitten vähän mittailla voimia. Koirapuistoon ei oikein toisten urosten kanssa viitsi mennä, sillä ne kyllä alistetaan muutamassa sekunnissa, vaikka kyseessä olisi vain nuori pentukoira, joka yrittää saada Tolstoita leikkimään. Hihnassa Tolstoi kyllä välttää kontaktit muiden urosten kanssa eikä itse ala ärhennellä. Onneksi on kuitenkin tuttavapiiristä löytynyt ihana portugalinvesikoiratyttö, Ursa, jonka kanssa Tolstoi on vapautunut leikkimään ihan täysillä. Kaverukset juosta nahistelevat kylki kyljessä, ja saapa tämä ihana neiti tyhjentää herran ruokakupinkin halutessaan. Kovasti olenkin miettinyt, että pitäisikö Tolstoille hankkia oma 'pikkusisko' seuraksi, että saisi leikkiä koiraleikkejä. Emäntä kun kelpaa lähinnä rapsutteluun ;)

2 kertaa ollaan käyty myös eläinlääkärillä, ensin yleistarkastuksessa ja sitten rokotuksessa, ja sielläkin on käyttäydytty oikein mallikelpoisesti: kierähdetty vain selälleen ja tarjottu masua rapsutettavaksi. Kotonakin kaikki hoitotoimenpiteet sujuu ongelmitta, mitä nyt kylpyyn joudun 30-kiloisen herran kantamaan...

Tämä on kyllä niin mahdottoman hellyydenkipeä poika, en oikein tiedä miten saisin rapsutettua ja halittua sitä tarpeeksi. Välillä kun en jaksa enää rapsuttaa, niin voin pitää harjaa paikallaan, ja koira pyörii itse sen ympärillä.. (Iho on kyllä tarkistettu, ettei sillä mitään kutiavaa ihottumaa tai muuta elämää siinä ole..!) Ja joskus aamuisinkin, kun se on 'joutunut nukkumaan koko yön ilman rapsutuksia', niin ulkona herra nappaa minua hihasta ja kierähtää selälleen tielle "Nyt rapsutusta!", ei voisi kävelyt vähempää kiinnostaa :) Itse en ole ollenkaan niin innostunut herran halusta pusutella ja nuolla naamani, kun se on ensin käynyt nuolemassa kaikki tyttökoirien pisut lähitienoolta.. Mutta turha yrittää vastustellakaan: eräskin ilta se hyppäsi perässä sänkyyni (onkin ainoa kerta, että se on omasta aloitteestaan hypännyt sänkyyn), laittoi tassut rintakehäni päälle ("sinähän et lähde minnekään") ja nuoli koko naaman läpi. Sitten saattoi hyvillä mielillä mennä omalle paikalleen nukkumaan. Hassu poika.

Tulihan melkoinen vuodatus, mutta täällä siis on kaikki hienosti ja voidaan oikein hyvin. Olen todella onnekas, kun löysin tämän ihanan koiran. Suurkiitokset teille hienosta työstä, jota teette näiden upeiden koirien pelastamiseksi ja olojen parantamiseksi! Mätsärissä varmaan nähdään.

Kevätterveisin,
Kati & Tolstoi

Takaisin