TOMA

Toma on kodista. Omistaja lupasi tulla hakemaan sen takaisin kotiin, mutta ei koskaan tullutkaan. Tytöllä on ollut useat pennut, koska omistaja on päästänyt sen vapaasti ulkoilemaan. Toma on 2-4 vuotias. Säkä n. 55 cm

"15.08.04 Toma oli iloinen, kun sen luokse meni. Se heittäytyi pitkin pituuttaan maahan ja odotti rapsutuksia. Kun vaihdoin asentoa se teki heti selväksi, että ei halunnut minun lähtevän luotaan. Tuo tyttö on todellinen aarre, niin herkkä ja varovainen, sellainen, jonka haluaisi viedä kotiin, jos mahdollista. Lenkillä se kulki hihnassa todella nätisti. Oli ihanaa huomata sen piristyvän ja nauttivan lenkkeilystä. Heinänkorret piti haistella tarkasti, kuusen juurella se vietti aikaansa maata nuuskien, välillä se katsahti hihnan päähän, että varmasti olen vielä "tallella", ja sitten taas nuuskimaan. Tissit sillä roikkuu pahasti eli sillä on ollut pentuja. Monetkohan pienokaiset sekin reppana on joutunut maailmalle hyvästelemään??? =( Yritin lähteä sen luota muutaman kerran, mutta silloin se aina hypähti minua vasten ja halusi suukotella. Muutama lähtöyritys jäi haaveeksi ja se teki sen iloiseksi. Mutta olisittepa nähneet miten tyttö muuttui, kun sitten todellakin lähdin toisen koiran luokse. Se paneutui maahan makaamaan ja sen valtasi jälleen tuo varovaisen herkkä surumielisyys, oma kallis surusilmäni =("
- Susanne

"Kun lähestyin sitä, se meni maahan korvat luimussa kuin ilmoittaen että en ole vaarallinen, tule vaan. Rakasti rapsutuksia ja kierähti selälleen niistä nauttimaan. Kun otin hihnan käteen, ei neiti tiennyt miten päin olisi ollut vaan hyppi innoissaan tietäen pääsevänsä lenkille. Alun innostuksen jälkeen Toma kulki nätisti hihnassa ja haisteli tarkasti kaikkea. Vastaantuleville koirille irvisti aluksi, mutta kun pääsi lähemmäs haistelemaan, kutsui leikkiin. Kuljin tytön kanssa pitkän lenkin ja se oli todella kultainen. Kuunteli puhetta ja kääntyi välillä katsomaan, että lenkittäjä on varmasti vielä mukana. Kopille mentäessä tyttö hieman vastusteli, mutta pakkohan se oli takaisin viedä, vaikkei mieli tehnytkään. Neiti oli niin kultainen ja hellyydenkipeä ja antoi minulle muutaman pusunkin tai oikeastaan kunnon naamapesun =)"
- Hanna

15.10.04 Tomaseni, kultaseni

Vihdoinkin tuli viesti, kohta ollaan perillä tuutko vastaan. Nopeasti puin takin ja kengät ja suurin piirtein juoksin parkkipaikalle ja siellä se oli. Susannen auton perässä oli maailman yksi suloisimmista näyistä, se oli Toma. Oma kultani oli perillä 19.9.04 sunnuntai yönä. Vein hämillään olevan koiran autosta sisälle, asunnossa Toma kierteli ja kaarteli koska ei ollut vielä löytänyt omaa paikkaansa. Aluksi Toma ei edes välittänyt Toffee-kisusta, joka useaan otteeseen veti itsensä puuhkalle. Tyttönen vain kierteli asunnossa ja vinkui ovella ja läähätti. Lenkillä kävimme useaan otteeseen yöllä ja muutama ohikulkija saikin murahduksia. Lenkkeilystä huolimatta aamulla oli pissat lattialla ja matolla. Asunnossa oli liian kuuma mikä sai Toman juomaan todella paljon vettä ja sen vuoksi myös vahinkojakin sattui, mutta kun sain asuntoani hieman viilennettyä niin liika juominen loppui =)

Töihin lähtiessäni Toma jäi hieman hämilleen jäädessään kaksin Toffeen kanssa. Tyttö olisi tietenkin halunnut tulla mukaan, välioven se saikin auki ja jäi raapimaan ulko-ovea. Suojasin sitten asunnon ovet ja viikon jouduinkin ovissa pitämään mattoja, sitten tyttönen tajusikin ettei häntä hylättäisi vaan tulin kotiin aina vaikka lähdinkin pois vähäksi aikaa. ja voi sitä riemun määrää kun tulin ovesta sisään, hyppelyä, pomppuja ja ilon haukahduksia =). Kotona en sitten saanutkaan edes rauhassa liikkua taikka edes käydä vessassa kun koira seurasi kannoillani. =)

Yöllä Toma tuleekin viekkuun nukkumaan taikka sitten se menee sohvalle josta onkin tullut sen lemppari paikka.

Kaikista eniten Toma tykkääkin metsäreissuista missä se saa juoksennella vapaana. Toma juokseekin edellä ja tutkii ahkerasti paikkoja, mutta silti se aina varmistaa että kuljen varmasti perässä ja aina tyttönen pysyy varmasti näköetäisyydellä. Lenkkeilyjen jälkeen Toma tykkääkin löhöillä sohvalla.

Vielä on kuitenkin Toman kanssa tekemistä sillä aika usein ohikulkijat saavat murahduksia varsinkin pimeällä. Myös hoitoon jättäminen on vaikeaa, sillä tyttönen yrittää melkeinpä kaikin keinoin päästä mun perään, luulee varmaan että hylkään hänet. Mutta sitten kun tulen takaisin vaikka olisin ollut poissa vaan pari minuuttia niin Toma hyppää mua vasten ja pitää tassuilla lujasti kiinni. Sen jälkeen en taas pääse mihinkään ilman että Toma seuraisi kannoillani =) töitä siis riittää.=) Mutta joka päivä edistytään enemmän ja enemmän. =)

Mutta näin loppuun haluaisinkin vielä kiittää Katarinaa joka varasi Toman minulle ja Susannea jonka kyydissä Toma pääsi kotiin =)

Toivottaa: Kirsi, Toffee ja Toma (Tomalta pusuja ;) )

Takaisin