Tomas on n. 4-vuotias kastroitu uros, jonka varmasti monet tarhalla käyneet ihmiset muistavat.
Tomas on ollut tarhalla yli vuoden verran pyörien koko ajan vapaana tarhan pihalla sekä sisätiloissa ja kuuluen ns. tarhan omiin kisuihin.
Tomas rakastaa yli kaiken ihmisen huomiota ja seuraileekin tarhan pihalla ihmisiä aivan jatkuvasti. Sille tuntuu olevan tärkeämpää saada hellyyttä kuin
herkkuja. Monet kerrat sen kanssa pihalla istuttiin nauttimassa päivän hellyysannosta ja oli hyvin vaikeaa saada sitä välillä syömään, koska se halusi vain istua sylissä,
kehrätä ja puskea naamaa =)
Tomas kulki rohkeasti myöskin koppien välissä. Jos joku koira aloitti sille räyhäämisen, niin herra ei pelästynyt vaan pysähtyi, mietti hetken jatkaako matkaa
ja jos sen mielestä turvallista olisi palata takaisin turvallisemmalle alueelle se lähti hitaasti perääntymään kuin viestittäen koiralle ettei tässä mitään hätää ole.
Tomas kulki aivan huoletta myöskin kissojen kanssa toimeen tulevien koirien alueella ja tuli ihmisen kanssa tutustumaan koiraan pyrkien jopa näiden koppiin sisälle =)
Tomas oli tarhalla yksi niistä kissoista joiden ohi en pystynyt millään kävelemään ilman että joka kerta piti pysähtyä, nostaa Tomas syliin ja pusutella sen kanssa hetki.
Joka kerta tarhalle mennessäni mielessä oli vain se, että toivottavasti Tomas vielä on tallessa ettei ole joutunut luottavaisena kenenkään koiran hampaisiin vahingossa.
Saimme suostumuksen tarjota Tomasille mahdollisuuden parempaan elämään ja veimme sen kotihoitoon. Kotihoitopaikassa ensimmäiset päivät eivät sujuneet hyvin.
Kotihoitajan sanoja lainatakseni: "Tomas huusi apua" raapien samalla ikkunoita ja ovia ja yrittäen päästä jatkuvasti ulos. Hiekkalaatikon vahtimisen se aloitti myöskin
eli ei päästänyt muita kissoja laatikolle ollenkaan. Viikon verran kotihoidossa oltuaan se ei enää "huutanut apua", laatikon vahtiminenkin on jäänyt ja pikkuhiljaa se
tulee paremmin ja paremmin taas muiden kissojen kanssa toimeen. Koirat sille ovat olleet koko ajan ok, samoin lapset.
Nyt oltuaan jo jonkin aikaa kotihoitopaikassa se on sopeutunut yllättävän helposti sisäkissan elämään. Se on edelleen hyvin hellyydenkipeä kehrääjä,
jolle varmasti paras koti olisi ainoana lemmikkinä jossa saisi ihmisten jakamattoman huomion.
Tomas on täydellinen sylikissaa ja rapsutuksia kerjäävää kissaa etsivälle ihmiselle, joka osaa arvostaa sen rauhallisuutta ja menneisyyttä. FelV + FiV -testit negatiiviset.
Kuulumisia kodista 7.3.07
Tomas tuli meille elokuun viimeinen päivä 05. Aluksi luulimme, että saimme seuraksemme kovinkin
rauhallisen kissan, lähinnä Tomas nautti köllöttelystä ja sylissä olosta. Viikon päästä kotiutumisesta
Tomas kuitenkin antoi osviittaa luonteensa toisestakin puolesta, eteisen matot saivat kyytiä, kun
herra pisti laukaksi. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta leikkiminen on lisääntynyt, nykyään
hän saattaa pyytää leikkiseuraa jo montakin kertaa päivässä. Serpentiinin jahtaaminen on tällä
hetkellä hauskinta, paperipallojakin on lysti metsästää.
Halipula on Tomaksella edelleen kova, kuten jo aikanaan ilmeisesti Tallinnan koiratarhallakin.
Joka aamu vietämme mukavan ja pitkän hellän hetken, Tomas kiipeää naukuen syliin, olkapäälle,
puskee leukaan, kehrää kovasti ja nauttii, kuten mekin! Halittelu taitaa olla jopa ruokaakin
tärkeämpää, ainakin ruoka maittaa vasta tämän hellittelyn jälkeen...
Vaikka Tomas onkin sisäkissa, niin kyllä hän uloskin pääsee. Rakensimme hänelle pihaan mukavan
aitauksen, jossa hän voi turvallisesti vähän väijyä heiluvia oksia, haistella kukkia ja maistella ruohoa.
Ja kovin on Tomas suomalaistunut, saunan jälkilämmössä hän nauttii olostaan ketarat oikosenaan!
Kyllä meillä kävi hyvä tuuri, kun saimme näin hienon kissaherran elämäämme sulostuttamaan!
