TOMAS

Talven kylmyys ei aina näy kaikkien koirien olemuksesta, koska se minkä yleensä näemme, on vain pieni aika vuorokaudesta, kun ne innoissaan odottavat meidän huomiota. Se minkä me näemme on ikään kuin ihmisten läsnäolon tuottamaa lämpöä koirien innostuessa. Niiden innostus odotuksesta, että juuri he saisivat sen huomion tarhalla pyörivältä ihmiseltä ja suurimpana toiveena pääsisivät irrottelemaan ketjun kahleista. Tänään 30.1.2009 yllätimme koiria Virumaan löytöeläintarhalla tärisemästä kylmyydestä, koska ne eivät huomanneet heti meidän lähestymistämme. Ei ollut edes kovin paljon pakkasta, mutta eihän tarvitse olla edes miinusasteita, kun paikallaan oleminen alkaa kylmettää ytimiä myöden - ja tämä on se suurin osa koirien viettämästä ajasta. Tämä hetken väläys lohduttomuudesta jäi taas kerran mieleen. Seuraavassa sekunnissa koirat olivat jo ylhäällä ja innoissaan. Tomas oli yksi näistä koppinsa viereen lumelle käpertyneistä tärisevistä koirista. Kuitenkin heti, kun se näki meidän lähestyvän, se nousi istumaan ja odottamaan. Se katseli huulet hymyyn vetäytyneinä ja pystykorvat päätä vasten liimautuneina, josko hänet huomattaisiin - Ihan halittelun verran huomattaisiin. Tomas ei haukkunut tai riehunut, vaan heilutti kovasti häntäänsä ja kiemurteli vartaloaan ystävällisin elein, joka kerta kun menimme ohi. Onneksi ehdimme toteuttaa sen toiveen kanssakäymisestä ihmisen kanssa. Tomas lähti mukaan innoissaan pomppien ja juosten kaiken sen matkan minkä lyhyt talutushihna antoi periksi. Sitä leikityttikin katsellessaan Aura-koiran vauhdikasta menoa. Tomas hyppäsi halittelemaan vasten ja osasipa ottaa nätisti kontaktiakin; Se istui herkkuja saadakseen ja antoi tassua. Jotain muitakin temppuja sille on taidettu opettaa. Tomas on siinä parin vuoden tienoilla oleva 55-60cm korkea kivan ja avoimen tuntuinen poika. Sillä tuskin on kovin suuria vaatimuksia tulevasta kodistaan; Iloista liikuntaa, kivaa seuraa ja sitoutumista uuden perheenjäsenen kotiuttamiseen peruskoulutusta unohtamatta. Tyttökoirat ovat Tomaksen mielestä mukavia eikä se tarhalla poikakoirillekaan pahasti sanonut. Tomaksesta näkyy muutama vilaus Aura-koiran videossa, jonka voit katsoa täältä » Tomas sai kodin helmikuussa 2009. Kuulumisia kodista 5.6.2008 Elämä on asettunut uomiinsa. Tomas on ollut koko ajan varsin hyväkäytöksinen poika. Se on osoittanut olevansa ystävällinen, kiltti ja iloinen koira. Sen rauhallisuus ja loputon kärsivällisyys ovat sopineet pienten lasten kanssa yhteiselämään. Se kantaa selvästi huolta pienistä, pitää hyvänä ja hoitaa. Tomas pitää lenkkeilystä ja pienistä tottelevaisuustehtävistä. Porukassa se haluaa olla aina mukana. Pihalla sillä on oma tarha koppeineen sekä pihaa ollaan aitaamassa. Joskus nimittäin Mr. laika nostaa siinä päätään ja se on tehnyt pari karku reissua metsään, tullen kuitenkin pian kotiin. Tomas kastroitiin huhtikuussa. Omilla reviireillä lenkillä on pientä hiomista toisten koirien kohtaamisessa, myöskin Tomasilla on vahtiviettisyyttä ja oma reviiri on sille tärkeä. Suojelevaisuuden suhteen Tomas on osoittanut hyvää tilannelukua, onhan se todella herkkä meidän mielialoille ja eleille. Tomas on hieno koira ja sopii hyvin perheeseemme. Selvästi kun taaksepäin katsoo, se on jo asettunut - täällä ollaan ja pysytään. Tuntuu kuin se olisi ollut “aina” meillä. Tomasin perhe: Laura & Teemu + tytöt

Takaisin