TOMMI
Tommin tarina alkaa Kuusalusta suunnilleen kahdeksan vuotta sitten. Se otettiin kotiin, jossa ruoaksi koiralle katsottiin riittävän perunan kuorien ja suojaksi paljaan taivaan. Tommi kiinnitettiin omistajansa tonttia kiertävään aitaan ja siinä se nökötti niin kauan kunnes omistaja päätti ettei koira ole ansainnut niitä perunan kuoriakaan. Se päästettiin vapaaksi kylälle juoksentelemaan ja toivottiin ettei se tulisi takaisin. Tommi kuitenkin tuli ja sitä yritettiin häätää tiehensä kepein lyömällä ja huutamalla. Poika eli kiertolaisen elämää, sai kyläläisiltä ruokaa ja yritti aina välillä palata kotiin, josta se taas ajettiin pois. Vanhan mummon kävi Tommia sääliksi ja niin poika pääsi hänen luoksensa. Mummolla oli jo pienempi uroskoira ja kissa, joihin Tommi suhtautui ymmärtäväisesti ja sai jäädä. Mummo helli koiraa ruoalla kaikkien vuosien edestä ja se on nykyisin aika tuhdissa kunnossa. Tavattuamme Tommin ensimmäistä kertaa vuosi sitten yli 90-vuotiaan mummon oli jo hyvin vaikea lenkittää voimakasta ja isoa koiraa. Tapasimme Tommin uudelleen joulukuussa -07. Se asusteli edelleen tyytyväisenä mummon hoivissa ja otti vieraat ihmiset vastaan häntä heiluen ja hakeutui saman tien helliin halauksiin. Silloin jo ristin Tommin "hyljepojaksi". Tänä syksynä mummon kunto huononi niin, että hän joutuu käyttämään kävellessään tukea ja hänen oli pakko luopua Tommista. Elokuun alussa sain Katarinalta soiton, jolloin sydämeni oli pakahtua surusta, kun kuulin Tommin joutuneen Rakveren tarhalle. Siellä oli tapahtunut ikävä välikohtaus ja toinen koira purrut Tommia jalkaan. Ajattelin, että Tommi on saatava suomeen kotihoitoon ja toipumaan. Aloin työstämään asiaa ja Tommin onneksi löytyikin hoitopaikka. Elokuun lopulla lähdin reissuun ja Rakveren tarhalle, jossa tuo "hyljepoika" oli. Itku meinasi tulla, kun näin Tommin. Menin heti sen luokse kertomaan, että nyt sitten lähdemme ja sinun ei tarvitse koskaan palata takaisin tarhalle. Tommin reaktio oli uskomaton, se heilutti häntäänsä ja ihan kuin olisi sanonut; "terve vain tuttu kamu"! Illalla saavuimme hotelliin, josta tuli Tommille väliaikainen majapaikka. Tässä hieman mietteitä Tommista ja meidän yhteisestä viikonlopustamme; Tommi selvästikin tietää mitä tahtoo. Se on lempeä hassuttelija, joka kokoonsa nähden osaa "varoa" ihmistä, paitsi kun on ruoka kyseessä :) Tommi on nöyrä, mutta ei missään tapauksessa alistuvainen. 10+ siitä, että poika ei äännellyt yksin jäädessään. Voisin kuvitella Tommin myös lapsiperheeseen (ei kuitenkaan ihan pienten) Halutessaan se osasi jopa örähtää, jos ei halunnut / hänelle ei jokin juttu sopinut Ensitapaamisesta lähtien ei tuntunut välittävän vieraista ihmisistä, kuten ei myöskään hotellin aulassa olevista vieraista ihmisistä. Tommi on nauravainen poika, joka tyytyi vähään. Autossa matkustaminen sujui pääsääntöisesti hienosti ja rennosti, mitä nyt välillä sanoi oman mielipiteensä toisista matkakumppaneista. Tommilla on rautaiset hermot, koska ei ollut milläänsäkkään meidän viikonlopun seikkailuista. Tommista ei ole vahtikoiraksi. Toinen vain kuorsasi, kun tulimme huoneeseen takaisin. Sunnuntaina sitten koitti se hetki, kun minun piti luopua "mun Hyljepojasta". Sitä tunnetta ei hevillä unohda, tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta ja paiskattu maahan, jonka päälle vielä astuttu.Tommi oli itsekin hyvin hämillään tilanteesta ja surkeana katsoi perään; "mitä tämä nyt sitten tarkoittaa". Tommille etsitäänkin nyt sitä viimeistä omaa rakastavaa kotia, jossa se saa rakkautta ilman, että sen tarvitsee sitä koskaan hakemalla hakea. Kotia jossa sitä ymmärretään, osataan arvostaa ja jossa se saa elää turvassa koko loppuelämänsä. 08.10.2008 Tommin kotihoitaja joutuu yllättäen leikkaukseen, jonka takia Tommi tarvitsee kiireesti kodin. |