Tormin kotihoitaja kertoo: Ensimäisen kerran näin Tormin Vírumaalla 24.5.2008. Merkittäköön
kirjoihin että silloin kohtasin varmasti maailman helpoimman kissan.
Tormi tuli kiehnämään jalkoihini välittämättä vapaina olevista koirista ja seurasikin minua
jonkin matkaa tervehtien siinä välissä kissakaveria.
30.5.2008 hain pojan kotihoitoon. Poika oli seurueemme kanssa hotellihuoneessa, kiltisti nukkuen
sängyssäni yön. Huoneessa oli yötä myös noin 4 kk ja 13 kiloinen koiranpentu. Tormi ei
sanonut yhtään vastaan kun kakara otti Tormin pään suuhunsa, peruutti vaan pois. Vastalauseita
ei herättänyt myöskään se, että pentu otti selästä kiinni yrittäkseen leikkiä, puhumattakaan
että veti hännästä pari kertaa.
Minua ei yhtään jännittänyt tuoda poikaa kotiini tempperamentisen puudelini ja ystävällisten kolmen
kissani luokse. Ja kaikki menikin täydellisesti. Tormilla ei ole ongelmia kenenkään kanssa.
Tormi on hurmannut kaikki, miestäni myötä. Jos meillä olisi vaan kokoaikapaikka vapaana, Tormi
ei lähtisi meiltä mihinkään, ihan näin parin päivän tuttavuudenkin perusteella. Valitettavasti
ei ole paikkaa, joten Tormi kaipaa rakastavaa oma kotia. Tormi sopeutuu ihan mihin vaan laumaan,
kunhan muistaa että se on älyttömän kiltti ja ei olisi varmaan onnellinen porukassa jossa
sitä kiusattaisiin, ei varmaan osaisi edes pitää puoliaan kunnolla. Alussa vähän arasteli
vieraita mutta ihan hetken vaan. Tormi on sylikissa-sukua. Tykkää märkäruuasta ja
rakkaudenosoituksista. Sisäsiisti. Tormi on jo aikuinen mutta vielä nuori ja kastroitu. Kun pojasta
otettiin FIV- ja Felvtestit sekä annettiin tehosterokotus, poika kostoksi nuoli sormiani
kun pitelin häntä paikoillaan. Semmoinen hurjimus.
Voi sitä onnellista joka ymmärtää oman parhaansa ja saa tämän kultakimpaleen.
Tormi sai kodin heinäkuussa 2008.
