OTTO ent. TOTO

Toto on 5-6 vuotias iso uros, jonka lempeät kasvot kertovat totuudenmukaisesti pojan hyvästä luonteesta. Toto on tottunut elämään ulkona, mutta oppisi varmasti sisäkoiraksi, se on erittäin rauhallinen ja läheisyydenkipeä, mutta osaa kuitenkin odottaa vuoroaan kiltisti, haukkumatta. Toto oli tarhalla kuin kotonaan, se ei vaikuttanut stressaantuneelta tms. Se oli asunut Sauessa erään naisen ruokittavana ulkona, mutta nainen ei ollut hoitanut Totolle rokotuksia tai madotuksia kuntoon, eikä ottanut poikaa sisälle, joten se tuotiin tarhalle, missä se saisi mahdollisuuden löytää kunnon koti.

15.2.2004

Otto entiseltä nimeltään Toto tuli meille heinäkuun 25.päivä 2003. Olin koko edellisen talven ja kevään katsellut koiria PK:n sivuilta ja muutamista kysellyt mm. Indian ja Silver jäivät erityisesti mieleeni sivuilta. Palataanpa sitten Ottoon... Kun sitten viimein sain mieheni vakuuttumaan, monen itkuntuherruksen, mykkäkoulun ja vakuuttelun jälkeen, että vain ja ainoastaan Otto on meille se oikea koira ja juuri Otto on meille tarkoitettu, sain luvan lähteä koiranhakumatkalle.

Se oli perjantai ja olin soitellut Katarinan kanssa että hän on menossa perjantaina tarhalle joten mennään yhtä matkaa. Laivalla minua jännitti ja mietin olikohan kesälomareissulta ostamani panta sopiva vai liian pieni. Osoittautui sitten liian isoksi sillä Otto oli aika hoikka poika! Kotiin jäi sitten jännityksellä odottamaan mies, 9-vuotias Riku-poika ja 12-vuotias Lili; jackrussellinterrieri. Vihdoin sitten oltiin tarhalla. Kävelin heti Oton luokse ja kävin häntä tervehtimässä. Kuten tarhakuvauksessa kerrottiin oli Otto todella rauhallinen voisin sanoa että apaattisen oloinen. Syykin siihen sitten eläinlääkäri reissulla Suomessa selvisi. Otolla oli kaksi hammasta kulunut niin pahasti että juurikanava oli auki leukaluuhun saakka! Kyllähän se saattaa vähän apaattiseksi vetää itse ketäkin jos kipu raastaa koko ajan leuassa. Tulehduslääkekuuri vei tulehduksen ja kiltti lääkäritäti risat hampaat! Palataan vielä sinne tarhalle. Katselin hieman ympärilleni ja en ikinä olisi voinut kuvitellakaan sellaista paikkaa olemassa olevankaan.

Onneksi mieleni täytti Otto ja olin niin onnellinen kun sain viedä hänet sieltä pois. Olin jotenkin niin masentunut ja järkyttynyt että otin vaan Oton hihnaan ja talutin hänet ulos tarhasta.Otto oli varmaan minua odottanut sillä niin kiltisti hän antoi pannan laittaa kaulaan.Häntä ei heilunut koko aikana ja menikin aika pitkä aika ennenkuin Otto rupesi heiluttamaan häntäänsä. Nyt se sitten paukkuukin joka käänteessä ja mutkassa. Aamuisin kun kello soi niin Otto tietää että kohta se emäntä nousee niin alkaa sellainen hännän paukutus lattiaa vasten että viimeistään siihen herää!

Meillä on sitten Oton tulon jälkeen tapahtunut muitakin muutoksia:muutettiin Espoosta maalle Lohjalle ja perhe on sitten kasvanut vielä yhdellä koiralla.Vihikoira Saunatytön Royal eli kotosasti vaan Mimmi tuli meille sitten tammikuussa -04. Mimmikin tuli vähän niinkuin välillisesti PK:n kautta sillä Minna Tauriainen (nyk.Rokala) tiesi kiinnostukseni vihikoiriin ja siitä se ajatus sitten lähti... Mimmin entisessä perheessä tuli allergiaa ja siksi Mimmille piti hankkia uusi koti. Ja nyt on Otolla tyttöystävä! Leikattu tosin mutta sitähän Otto ei tiedä ja ei kerrota... Mimmi aamuisin aina nuolee Oton korvat ja muutenkin pusuttelee ja Otto istuu tyytyväisen näköisenä ja hymyilee ja tuumii että voi tätä koiran elämää Lohjalla...

19.6.2007

Oton tulon jälkeen on tapahtunut paljon muutakin. Tällä hetkellä perheessämme on 7 koiraa joista neljä on Espanjasta. Zorro, Hope, Pablo ja Adela ovat liittyneet joukkoomme Lohjalle. Lili-rouvan jouduimme päästämään sateenkaari sillalle reilu vuosi sitten. Ja tällä hetkellä myös muutenkin elämämme täyttää rescue-työ koirien parissa. Matkani suuntautuvat Espanjaan suurin piirtein kerran kuussa. Ilman Ottoa, tuota elämäni koiraa tuskin olisin ”ajautunut” tähän hommaan. Minä rakastan Ottoa ja hän minua. Otto on vaatimaton jo elämänsä ehtoota viettävä poika, joka on saanut kokea kovia. Mikään ei tänään ole liian hyvää Otolle. Eteenpäin mennään Metacamin voimalla ja pahoin pelkään että kohta minun on päästettävä Otto Lilin luokse. Se päivä tulee olemaan elämäni vaikein päivä. Minun pieni kuuro reppana! Ilman Ottoa olisi elämäni tyhjää ja tarkoituksetonta. Otto avasi silmäni.Otto on elämäni koira.

Terveisin Hellu ja koirat Otto, Mimmi, Zorro, Nasu, Hope, Pablo ja Adela

Otosta tuli enkeli 17.8.2007

Otto lähti Lili-mummun luokse tänään. Niinkuin pelkäsinkin että tämä ei ole mitään ohimenevää,oli pelkoni oikea. Otolla oli kasvain virtsarakossa ja eturauhanenkin näytti epänormaalilta. Sydämessä oleva sivuääni oli niin voimakas että asteikolla 1-5 se oli 4-5 luokkaa. Kun nämä faktat sain tietää oli tavallaan helppo tehdä se lopullinen päätös. En halunnut enää pitkittää pojan kipuja ja kärsimyksiä. Siinä kun jätin jäähyväisiä silittelin jokikisen arven ja kolon ja painoin ne niin mieleeni että en koskaan unohda. Tuntui kuin se olisi ollut eilen kun Oton kaulaan pannan pujotin ja niin lähdettiin Varjusta. Olihan siitä kuitenkin 4 vuotta 27 päivää. Ja ne 4 vuotta 27 päivää Otto teki minut niin onnelliseksi.Joka ikinen päivä.

Vain kerran elämässään voi kohdalle sattua tuollainen koira. Otto rakasti minua pyyteettömästi ja luotti minuun täysin. Otto hyväksyi mukisematta kaikki uudet tulokkaat ja oli kaikille aina yhtä lempeä. Voi sitä riemua kun poika välillä pitkillä honkkelijaloillaan kirmasi pitkin nurmikkoa. Suurimmaksi osaksi Otto oli aika huomaamaton ja vaatimaton koira. Kaikki aina ihmettelivät kuinka rauhallinen ja lempeä Otto on.Kun tänään viimeisen kerran otin pannan ja punaisen Espanjankoirien huivin, jossa luki "ISO; MUTTA KILTTI" , pois Oton kaulasta, tunsin sellaista ikävää ja kaipuuta jota ei voi sanoin kuvailla.

Koti tuntuu tyhjältä vaikka täällä vielä kahdeksan muuta onkin. Mutta Otto oli ja on minun ykköseni. Kunhan saan Oton tuhkat laitan ne samaan uurnaan Lili-mummun tuhkien kanssa ja niin kaverukset ovat aina yhdessä niin täällä kuin Sateenkaarisillallakin. Meille jäi hyvät ja kauniit muistot mutta myös suuri ikävä. Ja Antero Arska Anteroinen saa minun sydänkäpyni vanhan ruokakupin, sillä tämä kuitenkin tuli niin äkkiä. En ollut ehtinyt ostaa Anterolle vielä omaa kuppia.

Minun pikku Ottoseni, nuku hyvin ja vie Lili-mummulle rakkaat terveisemme.
Ikävä on.
Ikuisesti Sinun emäntäsi
Hellu

Takaisin