TYTTI

Tytti on noin kaksivuotias loputtoman energinen karvakuono. Se nauttii elämästään Turussa täysin siemauksin. Sen lempiharrastuksiin kuuluvat luiden pureskelu, imurin paimentaminen, palloleikit sekä lumessa möyriminen.

Tytti-koira muutti meille lokakuussa 2001. Olimme jo pitkään harkinneet koiran ottamista. Muutettuamme takaisin Suomeen ja omakotitaloon asia tuli ajankohtaiseksi. Alusta saakka oli selvää, että halusimme tarjota kodin löytökoiralle. Olimme yhteydessä suomalaisiin löytöeläinklinikoihin, mutta Suomessa uutta kotia etsiviä löytökoiria ei (onneksi) ole juurikaan tarjolla.

Saimme tiedon mahdollisuudesta saada koira Tallinnan koiratarhalta. Mira oli juuri sopivasti lähdössä hakemaan koiria Virosta, ja Tytti mahtui hienosti mukaan autoon. Ensimmäiseksi yöksi Tytti ei vielä päässyt luoksemme, mutta haimme sen Vantaalta Suomeen saapumista seuraavana päivänä.

Tytti oli väsynyt matkasta. Se oli voinut huonosti autossa ja ulvonut yöllä. Tytti nukkui takapenkillä koko automatkan kotiimme Turkuun. Ensimmäinen ilta ja yö meni lepäillessä. Aamulla Tytti heräsi sängystämme. Se oli yöllä kiivennyt lakanoiden väliin ja makasi pää tyynyllä kaikki neljä jalkaa kohti kattoa. Prinsessa oli vihdoinkin löytänyt patjan, jonka alla ei ollut herneitä.

Toisena päivänä jätimme Tytin pariksi tunniksi yksin kotiin. Palattuamme oli selvää, että jokin oli pahasti pielessä. Kotimme yhdessäkään huoneessa ei ollut enää verhoja ikkunoissa. Koko talo oli täynnä koiranruokaa. Kaikki sanomalehdet ja muut paperit olivat silppuna lattialla. Koirankakkaa löytyi useammasta paikasta. Ovet olivat täynnä kynnenjälkiä. Vedenkeittimestä ei ollut enää mitään jäljellä. Mikroaaltouuni oli nurinpäin lattialla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Otimme yhteyttä Miraan kysyäksemme neuvoa. Mira kertoi, että kysymys on mitä luultavimmin eroahdistuksesta ja antoi toimintaohjeita. Ryhdyimme ottamaan selvää eroahdistuksesta. Olimme yhteydessä koiraterapeuttiin ja kävimme eläinlääkärillä. Koiraterapeutti antoi selkeät kirjalliset toimintaohjeet ja eläinlääkäri määräsi eroahdistusta lievittäviä lääkkeitä.

Ensimmäinen kaksi kuukautta kului loputtoman siivousurakan merkeissä. Joka päivä kotiin palattuamme siivosimme päivän aikana tehdyt tuhot. Tytille rakennettiin myös ulkotarha talviasuttavine koppeineen. Ajatus oli, että Tytti voisi viettää päivät ulkona. Tytti osoittautui todella neuvokkaaksi, todelliseksi kahlekuninkaaksi. Se karkasi tarhasta yhä uudestaan ja uudestaan: kaivamalla, kiipeämällä, puremalla, repimällä. Se myös ulvoi korviavihlovasti. Naapurit olivat varmoja, että harjoitamme vakavaa eläinrääkkäystä. Kirjoitimme heille kaikille pitkät kirjeet, jossa kerroimme Tytin taustoista, oireista ja annettavasta hoidosta. Tytti vastaanotti jouluna naapureilta ja naapureiden koirilta useamman iloisen joulutervehdyksen.

Tytti tutustui joulukuussa maatilan elämään sekä lehmiin ja Topi-koiraan. Vietimme viikonloppuja maalla, ja yhtenä viikonloppuna Tytti jäi maalle hoitoon Lontoon matkamme ajaksi. Tytti ahdistui erosta valtavasti. Se hyppäsi saunan pukuhuoneen ikkunan lävitse hetkeksi yksin jäätyään. Takatassusta irtosi pala ja verta tuli runsaasti. Tytin tassu sidottiin ja haavaa hoidettiin useita viikkoja. Tytti myös tuhosi auton sisustuksen ja turvavyöt yksin autossa ollessaan.

Topi-koiran kanssa Tytti ystävystyi heti. Topi ja Tytti painivat ja leikkivät tuntikausia, aina tilaisuuden tullen. Ne jahtasivat toisiaan ja nuolivat toistensa turkkeja. Tytti viihtyi myös navetassa. Lehmät olivat heti sen ystäviä ja tervehtivät Tyttiä ammuen.

Tammikuussa 2002 Tytti luottaa jo, että omistajat eivät hylkää sitä. Apaattisesta hännänroikottajasta on tullut villi ja iloinen koira, joka nauttii leikeistä, ulkoilusta, luiden pureskelusta ja omistajien pussailusta. Tytti on ottanut oman paikkansa perheessämme. Edelleen kenkämme vierailevat usein suutarissa ja sohvaan ilmestyy silloin tällöin hampaanjälkiä, mutta pahin tuntuu olevan ohitse. Tytin eroahdistuksen hoito tulee jatkumaan vielä pitkään, mutta parannusta tapahtuu joka päivä.

Haluamme kiittää täydestä sydämestämme Miraa, joka on uhrannut aikaa ja rakkautta työlleen koirien hyväksi. Haluamme kiittää Kristiinaa perheineen, joka piti Tytistä huolta sen ensimmäisenä yönä Suomessa. Kiitos kaikille vapaaehtoistyötekijöille Virossa ja Suomessa. Ja kiitos kaikille, joilla on mahdollisuus antaa koti ja rakkautta löytökoirille.

Turussa 13.1.2002
Niina Torkko ja Jari Pakarinen
niina.torkko@yahoo.com
jatapa@utu.fi
Takaisin