UJO

Ujo on tummanpuhuva seefferisekoitus poika, arviolta alle 4-vuotias. Vaikka Ujon koppi onkin heti tarhan portista tullessa ensimmäisenä, ei tämä nuori herra tunnu sytyttävän juuri kenessäkään ihmisessä halua jäädä koiran luokse pidemmäksi aikaa. Ujo joutuukin tyytymään liian usein nopeisiin ihmisten vierailuihin ja katselemiseen, kuinka toiset koirat saavat nauttia läheisyydestä paljon kauemmin.

Ehkä Ujon varovainen olemus karistaa arimmat ihmiset sen ympäriltä. Ujo on joutunut oppimaan kantapään kautta ihmisen julmuuden, eikä se tahdo enää kokea yhtään lyöntiä, potkua tai liian ronskia otetta. Ujo perääntyy ja saattaa jopa muristakin, jos sitä pelottaa liikaa, mutta se ei ole yrittänyt purra ketään. Ujo syö kuitenkin vieraammankin kädestä herkkuja ja järsii lihaisia luita nautinnalla. Ujoon tutustuessa se on aluksi todella jäykkänä ja varuillaan, odottaen lyöntiä, rankaisua siitä, ettei se ole tarpeeksi hyvä koira. Ujo alkaa kuitenkin vapautumaan, jos ihminen vain viitsii viipyä pojan luona jonkun aikaa. Ujon löydettyä luottamuksen arvoinen ihminen, se antaa tälle hetken kestävälle ystävyyssuhteelle kaikkensa itsestään, se ei näe ympärillään mitään muita kuin rakkaan ihmisen. Rakkaan ihmisen seurassa se uskaltaakin tutustua paremmin uusiin ihmisiin, hakien tukea ja turvaa tutummalta ihmiseltä.

Kaikki Ujon paremmin tuntevat ihmiset sanovatkin sen olevan mukava koira, mutta nämä ihmiset ovat kaikki olleet naisia. Ujo pelkää miehiä selkeästi enemmän kuin naisia, joten on helppo arvata, että nimenomaan miehet tai mies on kohdellut Ujoa kaltoin. Ujo rakastaa rapsutuksia, se janoaa ihmisen rakkautta jota vaille se on jäänyt, eikä päästäisi luottamusihmistään luotaan, vaan hyppii epätoivoisesti perään, yrittää pitää tassuillaan kiinni ja itkee, se ei tahtoisi jäädä enää yksin kylmään, epävarmana onko seuraava tuttavuus taas kaltoinkohtelija. Ujo haukkuu saadakseen rakkaan ihmisen luokseen.

Ujo tulee ainakin narttujen kanssa toimeen. Kissoista Ujo on turhankin kiinnostunut kopillaan, jonka ympärillä niitä kulkee paljon, joten Ujoa ei uskalleta antaa perheeseen, jossa on kissoja. Ujo on ainakin vielä erittäin rauhallisen ja eleettömänkin oloinen, mutta luonne saattaa muuttua sitä myöten kun Ujo vapautuu ja oppii luottamaan, ettei sitä satuteta enää koskaan. Ujo tarvitsee ymmärtäväisen kodin, joka ei odota, että koira rakastaisi ventovieraitakin tai että koiran kanssa voisi tehdä alusta saakka joka päivä kaikkea uutta ja kivaa. Ujon kanssa tarvitaan aikaa, rakkautta, mutta myös rajoja. Ujo on arviolta 60cm.

13.-14.11.04 Pojassa ei ollut merkkiäkään ujoisesta luonteenpiirteestä. Kyllähän se aika vaatimattomasti odotteli kopillaan,että sen luokse menisi,mutta ihmisen luokseen saatuaan se muuttui läheisyyttä rakastavaksi naureskelijaksi. Lenkillä se kulki välillä hitaammin pitäen minua silmällä ja välillä taas hieman lennokkaammin..... täytyyhän sitä päästä nuuskimaan uusimmat juorut ruohonkorsien ja yms. juurelta. Autoon se yritti ängetä ihan väkisinkin. Kun hiukankin raotti autonovea niin heti oli poika sisään hinkuamassa. Kun lähdimme pois auton luota,se vinkui ja katsoi surumielisesti minua. Kerroin sille,että vielä ei olisi sen vuoro päästä pois,mutta vielä sekin aika koittaisi. Kukahan menisi tarhalle ja ottaisi Ujon mukaansa?
-Susanne

04.12.04 Eri ihmiset tuovat Ujosta aivan eri puolia esille. Osan seurassa Ujo on vieläkin reppana arahko poika, toisten seurassa rauhallinen nautiskelija ja toiset saavat Ujosta esiin todella riehakkaan ja välittömän uroksen. Leikkiessään Ujo on melko raju, mutta ei näyki tai yritä viedä hanskoja tms. Ujo saattaa kyllä läimästä tassulla naamaan vahingossa, mutta kukapa siitä voisi suuttua, jos tälläinen ujo poika intoutuu leikkimään. Ujo on ihana ja monipuolinen koira, joka ei varmastikaan kotiuduttuaan ole mikään sohvaperuna, vaan omien ihmisten kesken avoin, virikkeitä, liikuntaa ja leikkiä kaipaava komistus. Vaikka Ujosta kuoriutuisikin leikkisä puoli kokonaan esille, uudet ja yllättävät tilanteet saavat Ujosta varmasti sen varovaisen puolen esille ja silloin tarvitaan paljon tukea ja kannustusta.

Ujo sai oman kodin uutena vuotena 2005.

Ujosta tuli enkeli 01.03.2005.

UJON MUISTOLLE

Ujo oli ystäväni ensimmäisestä hetkestä! Siitä hetkestä kun lähdimme tarhalta kotiin olimme erottamattomat. En tiedä kumpi vahti kumpaa enemmän.

Ujo rakasti istua autossa, alkuun vaikeuksia olikin saada se autosta ulos. Hauskoja muistoja tähän liittyen löytyy paljon. Esimerkkinä se kun eräänä iltana muistin unohtaneeni puhelimen autoon, otin Ujon mukaan ja lähdin sitä hakemaan. Ujo ehti luikahtaa autoon ja siellä oli! Ei tullut ulos sitten millään. Kun oli koitettu herkuilla maanitella, käskeä ja kiskoa ulos autosta päätin vielä koittaa ajeluttaa sitä hetken, eihän toista sinnekään voinut jättää.
Siinä ajelin hetken ympäriinsä, vein autonkin parkkiin eri parkkipaikalle kuin yleensä ja se tehosi!! Ujo tuli ulos autosta, siinä samassa se hoksasi huijauksen ja ehdin kuin ehdinkin potkaista oven kiinni jälleen kerran Ujon nenän edestä.

Pikku hiljaa poika oppi luottamaan, etten hylkäisi sitä mihinkään ja myös autosta ulos tulo alkoi sujua. Luottamus kasvoi päivä päivältä, Ujo alkoi oppia, ettei sisälle tulleista vahingoista rankaista, vain kerran Ujo merkkasi sisälle, mutta kakkaa matoilla oli joka ikinen aamu...
Ilopissa oli myös asia josta Ujo varmasti oli saanut selkäänsä, mutta pikku hiljaa pelot vähenivät. Ujon vahtivietti oli alusta asti vahva, mutta hallittavissa.

Ujolla oli harmaakaihi molemmissa silmissä ja oli eläinlääkärin mukaan kärsinyt ripulista jo kauan. Aina on toivoa ja niin minäkin halusin ajatella, odotin kesää ja kärpäsiä ja sitä että saisin viedä Ujon uimaan, vettä Ujo rakasti ja koska oli talvi sai Ujo tyytyä leikkimään kylpyhuoneessa. Siellä se suihkussa lutrasi puolikin tuntia kunnes Ujon pettymykseksi sammutin suihkun.

Ujo vei kaiken ajan ja sydämeni täysin, milloinkaan en ollut tuntenut sellaista ystävyyttä. Siksi eläinlääkärin lausumat kylmät faktat viimeisellä köynnillä satutti niin paljon. Paljoa en siitä muista, mutta katkelmia sieltä täältä. Lääkäri puhui idiopaattisesta peräsuolen tulehduksesta, siitä miten vaikeaa olisi löytää lääkeruoka ja siitä miten sopivan sellaisen löytyminen saattaisi viedä aikaa ja olla siltikin tuloksetonta koska mitään tietoa ei ollut miten kauan Ujo jo oli ehtinyt vaivoistaan kärsiä.

Niin tein yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Ujon ei tarvitsisi enää kärsiä. Ujo saisi lähteä arvokkaasti. Ujo nukkui rauhallisesti pois sylissäni, sai viimeiseen asti tuntea olevansa rakastettu ja tärkeä... Ujo vahtii meitä nyt sieltä koirien taivaasta, sanoo poikani ja niinhän se taitaa olla!!

Sari, Oskari ja Oona

Takaisin