Uma on saanut nimensä kuuluisan näyttelijän mukaan. Likka on viety kotihoitoon Teholta.
Hoidossa on kaikkea jännittävää, kuten mm. kani. Hiukan meitä ihmisiä jännitti kuinka Uma tulisi
kanin kanssa toimeen, siis meitä jännitti, ei kania. Se on sellainen herra joka on kissoihin tottunut
ja opasti napakasti myös Uman omalle paikalleen. Uma tulee paitsi kanien myös toisten kissojen kanssa toimeen.
Onko Umalla mahdollisesti tuttavapiirissään joskus ollut koiria, sitä emme tiedä.
Uma on utelias, kekseliäs ja hyvin leikkisä neitokainen. Kooltaan tyttönen on hyvin pieni ja kun sen
ensi kerran näkee, on varma että kyseessä on pentu. Uma on kuitenkin iältään jo lähempänä yhtä vuotta.
Uma on steriloitu.
26.10.06
Uma on ystävällinen niin aikuisille kuin lapsillekin. Ihmiset on sen mielestä niin ihania, saa olla sylissä
siliteltävänä ja hyväiltävänä! Uma nukkuu yönsä mielellään sängyssä, välillä ihan peiton allakin.
Umasta on mukavaa kun ihmiset katselevat televisiota, silloin malttavat pitää häntä sylissä pitkään...
Uman turkki on silkkisen pehmeä ja kiiltävä. Uusia kissoja tavatessaan Uma pitää ensin murisevaa ääntä
mutta pian uteliaisuus vien voiton ja Uma haluaa tutustua. Likka syö reippaasti sekä kuiva- että märkäruokaa,
mutta pitää enemmän märkäruuasta.
Kuulumisia Uman kodista tammikuussa 07:
Uma tuli meille joulukuun -06 alussa. Pieni koko ja persoonallisuus olivat se vetonaula,
joka sai minut Uman valitsemaan. Kuvittelin muuten että pieni kissa syö vähän, mutta tämä
luulo osoittautui täydeksi harhaksi, meillä on kuivaruoan kulutus kasvanut varmaan viisinkertaiseksi
ja Uman paino on noussut 2.6:sta 3.5:een kiloon. Läskiä ei kuitenkaan kissassa ole, vaan mielestämme
se on vain kasvanut. Muutenkin kaikki Umassa näytti ja tuntui alussa todella pentumaiselta, isot
ja kömpelöt tassut ja äärimmäinen leikkisyys muun muassa.
Meillä oli ennestään kaksi reilun vuoden ikäistä tyttökissaa, Kerttu ja Ticru. Nämä sopeutuivat
uuteen tulokkaaseen nopeasti, alussa oli tietysti asiaankuuluvaa kyräilyä, kyttäystä ja Uman
puolelta murinaa ja naamaan läpsimistä jos joku kanta-asukki tuli liian lähelle. Sitä ei
kuitenkaan kestänyt noin viikkoa kauempaa, vaan sitten alettiin jo leikkiäkin. Nyt Uman paras
kaveri (siis kissoista, ihmisiähän Uma rakastaa enemmän kuin mitään) on Ticru, jota Uma nuolee
toisinaan hartaasti päästä (ja Ticru taas nuolee Uman ahteria jos mahdollista vielä hartaammin) ja
jonka kanssa välillä nukutaankin kylki kyljessä, useammin kuitenkin vaan harrastetaan kissapainia
ja takaa-ajoa.
Mutta kaikkein eniten Uma siis tykkää MINUSTA, hän on lähes joka-aamuinen riesa sängyssä: kehrää
kuin joku iso teollisuuskone ja makaa päälläni oli asentoni mikä tahansa ja tunkee häntänsä nenään.
Kehräystä Uma ei tosiaankaan säästele, se kuuluu korvatulppienkin läpi.
Umalla on pari hassua erikoispiirrettä. Hän heiluttaa häntäänsä kuin koira kun ruokaa on tiedossa
ja pyörii ja naukuu silloin jaloissa. Ja sitten Uma mönkii aina tilaisuuden tullen peiton tai
vaatteiden tai jopa patjojen alle. Tyttö on myös ikileikkisä, hän juoksisi aina vaan narunpätkän
tai naruun sidotun leikkihiiren tai minkä tahansa muun perässä. Ja Uma osaa pitää huolen
ravitsemuksestaan: jos Uma ja joku toinen kissa ovat samalla kupilla, niin Uma saattaa vetäistä
käpälällä kupin reunasta itseään päin, pois toiselta kissalta tai työntää tassunsa toisen naamaan
saadakseen sen pois kupilta. Murinakin auttaa asiassa.
Nyt meillä on kaikki ihan ok, mutta alussa ei ollut. Umalla oli tullessaan ripulia, mutta arvelin
sen johtuvan vain ruokavalion muutoksesta tai stressistä. 6 päivää saapumisesta Uma meni kuitenkin
yhtäkkiä huonoon kuntoon, nuokkui vesikupin ääressä, ripuloi hirveästi ja oksenteli. Lääkärissä
käynti selvitti syyksi kampylobakteeri-infektion johon saimme erittäin ikävän, pitkän ja pahanmakuisen
lääkekuurin (yhteensä 20 kertaa piti saada kamalanmakuinen lääke menemään kurkusta alas). Siitä
selvittiin kuitenkin kunnialla, kiitos kalaruokien ja erityisesti Almo Naturen makrillin
(lääke saatiin menemään alas näiden siivellä). Suolinkaisiakin Umalta löytyi, niitä on nyt
lääkitty kahden peräkkäisen matokuurin voimalla ja lääkäri on määrännyt vielä yhden kuurin
lähiaikoina. Tätä kirjoittaessa Umaa ei enää vaivaa mikään. Alussa myös naukuääni oli kummallisen
käheä, kurkku oli vissiin vähän kipeä, mutta palautui vähitellen normaaliksi, hyvin vienoksi ja
kauniiksi ääneksi.
Kaiken kaikkiaan Uma on sellainen kissapersoonallisuus, jota ei joka päivä näe. Hän on todellinen unelmalemmikki. äärimmäisen ihmisrakas ja ystävällinen ja vieläpä 100% sisäsiisti, lukuunottamatta raakoja lihapaloja, jotka on kaikkien kissojen perinteisesti raahattava matolle tai pudotettava ihmisten kenkiin =) Ulkoilemme kerran päivässä puolen tunnin lenkin Uman ja Ticrun kanssa, Uma ei pakkastakaan juuri pelkää. Vain puihin kiipeily tuottaa välillä vaikeuksia, kun ei uskalla oikein tulla alas.
Terv. Anna Eteläaho
Kuulumisia kodista joulukuussa 2007:
Terve!
On pitänyt jo monen monta kertaa kirjoittaa, millainen Uma-kissasta on tullut, hän kun
ei ollut laisinkaan täysikasvuinen kun meille tuli (vaikka niin siis luulimme :)).
Pienestä laihasta ( 2.6 kg tullessaan) tytöstä on tullut 4.1 kiloinen rotkale, isoin meidän kolmesta
kissasta. Uma painoi parhaimmillaan/pahimmillaan 4.6 kiloa, koska hänellä on ollut mahtava ruokahalu
alusta asti. Nyt dieettiraksut ovat tehneet tehtävänsä ja kroppa on aika sopusuhtainen. Uma on ollut
jonkun verran "sairaalloisempi" kuin muut kissamme (joita ei ikinä vaivaa mikään), sillä on
kyynelkanavat tukossa lähes jatkuvasti ja silmät vuotavat. Samoin sillä on kesäaikaan (luultavasti) ollut
pari ruokamyrkytystä joihin on tarvittu lääkärin apua. Märkäruoat kun pilaantuvat helteellä hetkessä,
jopa tunnissa tai parissa (olen jostain lukenut).
Pienistä vaivoista huolimatta Uma on hyvin reipas ja (välillä suorastaan ärsyttävän) ihmisrakas
ja ihmisistä riippuvainen. Ja oma omituinen itsensä, makaa ihan reporankana mitä kummallisimmissa
asennoissa, kommunikoi paljon hännällään värisyttämällä ja heiluttamalla sitä, ryömii peittojen,
lakanoiden ja patjojen alla ja pyrkii nuolemaan kaikki kaverikissat, halusivat nämä tai ei
(tarvittaessa Uma ottaa vaikka kuristusotteen molemmilla käpälillä toisesta kissasta jos tämä ei muuten
suostu nuoltavaksi). Ainiin ja ihan pakko kertoa vielä yksi juttu: Uma rakastaa koiranpissaa.
Se halii ja puskee kaikki lyhtypylväät ja puunjuuret ja jos joku tyttökoira on pissinyt maahan, Uma
pyrkii piehtaroimaan siinä. Jokseenkin perverssiä... itse näiden nestemäisten tuotosten tekijöitä
Uma kyllä pelkää. Kaverinsa Tikrun kanssa neiti ottelee leikkisästi ja viihtyisi näin talvellakin
vaikka koko ajan parvekkeella tai ulkona puissa kiipeilemässä. Valjaissa ulkoillaan kesät talvet
2 kertaa päivässä, ellei sitten ole ihan surkea ilma.
Rentouttavaa joulunaikaa ja mainiota uutta vuotta,
toivottaa Anna E. ja kissat
