Unian odotetut ylläripennut syntyivät Suomessa 14-15.4.2008 ;-)
Emossa on selvästi ripaus laumanvartijan perimää ja isästä ei ole tietoa. Unialla on varmasti ollut
upea mies, pennuista päätellen. Kaikki ovat reippaita, uteliaita, leikkisiä ja hyvinkin touhukkaita.
Ruoka maistuu ja välillä leikit ovat hyvinkin rajuja.
Nyt niin söpöistä lapsukaisista kasvaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä kookkaita, jopa yli 60cm korkeita,
itsenäisiä koiria. Emon hyvä luonne, vähitellen esille tulleen vahtivietin kanssa, on varmasti periytynyt.
Tulevat omistajat ovat jo kokeneita koiraihmisiä, jolle vahvat koirat ovat tuttuja. Heille vahtiviettisyys
ja itsenäisyys ovat haluttuja ominaisuuksia. He asuvat omakotitalossa, sopivassa ympäristössä.
Nämä pennut eivät sovellu kerrostaloon, ne haluavat ja tarvitsevat reviirin.
Pennut siirrettiin hoitopaikkaan Orivedelle, emon lopetettua imetyksensä. Hoidossa pennut tapaavat
päivittäin hoitopaikan koiria ja onpa kissankin tehty tuttavuutta. Ilmojen salliessa, pennut ulkoilevat useamman
tunnin joka päivä, mylläten pihaa uuteen uskoon. Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa sirutettuina,
rokotettuina ja eläinlääkärin tarkistamina alkaen viikosta 25.
Arttu on pusupoika. Tämä toiminnan pieni ihme touhuaa koko ajan, siihen asti kunnes nukkuu. Arttu osaa kivasti
leikkiä kaikkien kanssa ja olla tarvittaessa pehmeän suloinen tai villin riehakas. Arttua on niin helppo rakastaa.
Arttu sai kodin heinäkuussa 2008.
15.10.2008: Kaunis poikamme Arttu viettää tänään puolivuotissynttäreitään ja ajattelin kertoa vähän kuulumisia.
Pusupoikana Arttu on pysynyt, ei tarvitse pestä naamaa kun herra hoitaa sen puolestamme. Se on kasvanut
kovaa vauhtia, eikä reppana aina ymmärrä omaa kokoaan kun huiskuttaa hännällään huonekasvit kumoon.
Muutoin Arttu on hyvin kiltti, kenkien pureskelu on vähentynyt, valitettavasti myös keittiömme ruman
korkkilattian, jonka se olisi saanut mielellään raapia puhki.
Kiltteydestään huolimatta Arttu on hyvin ovela. Tylsistyessään se avaa ovet ja lähtee naapuriin Wuffen
kanssa. Tyhmät isäntä ja emäntä ovatkin joutuneet käyttämään toden teolla aivojaan keksiessään pikku
pojalle muuta puuhaa. Onneksi karkailua tapahtuu sinänsä harvoin ja yleensä Arttu ja Wuffe leikkivät ja
touhuilevat omiaan ja punovat vierashuoneessa juoniaan meidän päidemme menoksi.
Kovasti vahtiviettinen herra ei vielä ole, toistaiseksi meillä räyhää epäilyttäville äänille ja ihmisille
vain Wuffe. Wuffe onkin se, josta Arttu hakee turvaa jos naapuri uhkaavasti yskii aidan takana.
Kaiken kaikkiaan olemme tosi onnellisia Artusta ja vaikuttaa, että asia on myös toisinpäin =)!
Kuulumisiin, Virva Salmi & eläintarha
