LEO nyk. NEMO
Unian odotetut ylläripennut syntyivät Suomessa 14-15.4.2008 ;-)
Emossa on selvästi ripaus laumanvartijan perimää ja isästä ei ole tietoa. Unialla on varmasti ollut
upea mies, pennuista päätellen. Kaikki ovat reippaita, uteliaita, leikkisiä ja hyvinkin touhukkaita.
Ruoka maistuu ja välillä leikit ovat hyvinkin rajuja.
Nyt niin söpöistä lapsukaisista kasvaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä kookkaita, jopa yli 60cm korkeita,
itsenäisiä koiria. Emon hyvä luonne, vähitellen esille tulleen vahtivietin kanssa, on varmasti periytynyt.
Tulevat omistajat ovat jo kokeneita koiraihmisiä, jolle vahvat koirat ovat tuttuja. Heille vahtiviettisyys
ja itsenäisyys ovat haluttuja ominaisuuksia. He asuvat omakotitalossa, sopivassa ympäristössä.
Nämä pennut eivät sovellu kerrostaloon, ne haluavat ja tarvitsevat reviirin.
Pennut siirrettiin hoitopaikkaan Orivedelle, emon lopetettua imetyksensä. Hoidossa pennut tapaavat
päivittäin hoitopaikan koiria ja onpa kissankin tehty tuttavuutta. Ilmojen salliessa, pennut ulkoilevat useamman
tunnin joka päivä, mylläten pihaa uuteen uskoon. Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa sirutettuina,
rokotettuina ja eläinlääkärin tarkistamina alkaen viikosta 25.
Leo on, muita vaaleampi turkkisena, laineille taipuvine leijonaharjoineen sellainen kaunis poika. Ulkonäön
ei pidä antaa hämätä, sillä Leo on sille päälle sattuessaan itsepäinen, äänekäs ja jopa vaativa. Leo riehuu
ja juoksentelee mielellään. Leo rakastaa tehdä ja touhuta. Leo viihtyy ihmisen lähellä ja on aina valmis
osallistumaan kaikkeen, johon liittyy jotakin jonka varjolla voi liikkua, mieluiten lujaa.
Toisaalta... kukaan ei osaa katsoa silmiin niin hellästi kuin Leo ryömiessään syliin.
Leo sai kodin kesäkuussa 2008.
26.10.08 Nemo ent. Leo pojan kuulumisia kodista:
Nemo on kasvanut kovaa vauhtia fyysisesti muttä toi henkinen puoli
tulee vähän jälkijunassa ;) Käyttäytyy välillä kuin pahainenkin kakara
mutta kuitenkin hyvässä hengessä. Tuntuu, että tällä koiralla on
huumorintajua roppakaupalla. Kaikkea puutavaraa, mitä kotoa löytyy, on
Nemo ainakin vähän maistellut. Oikeastaan keittiönpöytä on ainoa asia,
jonka nuori herra on suvainnut jättää rauhaan. (nyt pitää koputtaa
puuta..!) Ovenkarmit, listat, ulko-ovet ja osittain jopa tapetit sai
kyytiä, puhumattakaan olohuoneen muovimatosta. Tämä kaikki tapahtui
noin viikossa, jonka jälkeen Nemo on jättänyt kaiken rauhaan. Piti
vain keksiä enemmän toimintaa ja vähemmän yksinoloa.
Alin kanssa ovat jokapaikassa yhdessä ja huomaa, että Nemo ottaa
hirveästi sittä mallia. Hyvä näin, koska Ali osaa käyttäytyä
mallikkaasti joka tilanteessa. Iinan kanssa on tullut pari kertaa
pahempia väilenselvittelyjä. Ei puhettakaan, että nämä kaksi söisivät
luita vierekkäin niin kuin äiti ja poika. Huomaa kyllä selvästi
luonne-eron esim. kun vertaa minkälainen Ali oli pienempänä. Nemo on
välillä turhankin kovapäinen Iinan suhteen. Iina on ilman muuta
korkeimmassa asemassa näiden kolmen kesken mutta ajoittain on Nemolla
kova tarve testata sitä. Ja turpaanhan siinä joka kerta on tullut,
tosin en tiedä kuinka kauan vielä...
Nemo tykkää kaikista ja kaikesta, luonteeltaan hirveän utelias ja
iloinen. Vahtii omaa pihaan tarkasti ja ilmoittaa jokaisen tuljian
hyvin matalalla haukunnalla. Vahtiviettiä on triplasti enemmän kuin
Iiinassa ja Alissa. Tosi hieno koiruus on Nemosta tulossa ja ollaan
tosi tyytyväisiä, että otettiin poika meille.
T:Sanna&Janne
