NIILO nyk. TOIVO
Unian odotetut ylläripennut syntyivät Suomessa 14-15.4.2008 ;-)
Emossa on selvästi ripaus laumanvartijan perimää ja isästä ei ole tietoa. Unialla on varmasti ollut
upea mies, pennuista päätellen. Kaikki ovat reippaita, uteliaita, leikkisiä ja hyvinkin touhukkaita.
Ruoka maistuu ja välillä leikit ovat hyvinkin rajuja.
Nyt niin söpöistä lapsukaisista kasvaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä kookkaita, jopa yli 60cm korkeita,
itsenäisiä koiria. Emon hyvä luonne, vähitellen esille tulleen vahtivietin kanssa, on varmasti periytynyt.
Tulevat omistajat ovat jo kokeneita koiraihmisiä, jolle vahvat koirat ovat tuttuja. Heille vahtiviettisyys
ja itsenäisyys ovat haluttuja ominaisuuksia. He asuvat omakotitalossa, sopivassa ympäristössä.
Nämä pennut eivät sovellu kerrostaloon, ne haluavat ja tarvitsevat reviirin.
Pennut siirrettiin hoitopaikkaan Orivedelle, emon lopetettua imetyksensä. Hoidossa pennut tapaavat
päivittäin hoitopaikan koiria ja onpa kissankin tehty tuttavuutta. Ilmojen salliessa, pennut ulkoilevat useamman
tunnin joka päivä, mylläten pihaa uuteen uskoon. Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa sirutettuina,
rokotettuina ja eläinlääkärin tarkistamina alkaen viikosta 25.
Niilo on nautiskeija. Niilo nauttii köllimisestä sekä sylissä, silitysten kera, että auringon lämmössä
ruohikossa. Niilo pitää tarkasti huolen että saa vähintään oman osuutensa ruuasta ja ihmisten huomiosta.
Niilo ei turhia seikkaile vaan tuntuu olevan tyytyväinen tuntemaansa alueeseen. Niilo on harvoin hurjimpien
painien aloittaja mutta usein, jos haluaa, niiden voittaja. Niilossa on jotain luotettavaa ja vakaata.
Poika on ainut porukasta jolla on kannukset molemmissa takajaloissaan.
Niilo sai kodin kesäkuussa 2008.
26.10.08 Kuulumisia Toivo ent. Niilo kodista:
Moi!
Oikein hyvää meille tänne kuuluu, Toivo kasvaa valtavaa vauhtia. Herra painaa arviolta 50kg.
Todella lapsenomainen on vielä, kyllä kissat saa välillä kyytiä ja välillä myös kompastuu
omiin jalkoihinsa:) Niin ja pehmolelut eivät päivää pidempään elä jos toivon suuhun joutuvat:) Ainoa
ongelma meillä on Toivon kanssa ollut sen "pureminen" eli se ei tee sitä kovaa, mutta ottaa ihmisen
käden suuhun, mutta ei missään tapauksessa pure. Varsinkin tätä tapahtuu kun Toivo innostuu.
Toivo osaa olla hienosti pihassa vapaana ja hoitaa isot asiat hienosti metsään. Metsässä juoksentelu
on myös miehestä hienoa, välillä tulee hirven hajuja nenään ja niitä on kiva seurata ja vielä
hienompaa on kun pääsee niiden ulosteiden päälle pyörimään:)
Eli kyllä meillä täällä kaikki on todella hyvin.
T: Jenny Okero
