Unian odotetut ylläripennut syntyivät Suomessa 14-15.4.2008 ;-)
Emossa on selvästi ripaus laumanvartijan perimää ja isästä ei ole tietoa. Unialla on varmasti ollut
upea mies, pennuista päätellen. Kaikki ovat reippaita, uteliaita, leikkisiä ja hyvinkin touhukkaita.
Ruoka maistuu ja välillä leikit ovat hyvinkin rajuja.
Nyt niin söpöistä lapsukaisista kasvaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä kookkaita, jopa yli 60cm korkeita,
itsenäisiä koiria. Emon hyvä luonne, vähitellen esille tulleen vahtivietin kanssa, on varmasti periytynyt.
Tulevat omistajat ovat jo kokeneita koiraihmisiä, jolle vahvat koirat ovat tuttuja. Heille vahtiviettisyys
ja itsenäisyys ovat haluttuja ominaisuuksia. He asuvat omakotitalossa, sopivassa ympäristössä.
Nämä pennut eivät sovellu kerrostaloon, ne haluavat ja tarvitsevat reviirin.
Pennut siirrettiin hoitopaikkaan Orivedelle, emon lopetettua imetyksensä. Hoidossa pennut tapaavat
päivittäin hoitopaikan koiria ja onpa kissankin tehty tuttavuutta. Ilmojen salliessa, pennut ulkoilevat useamman
tunnin joka päivä, mylläten pihaa uuteen uskoon. Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa sirutettuina,
rokotettuina ja eläinlääkärin tarkistamina alkaen viikosta 25.
Oiva poika on hauska. Sen kanssa ei elämä varmasti tule olemaan tylsää. Oivalla on kantava ääni, johon
Oiva turvautuu jos sattuu retkillään harhautumaan liian kauaksi. Oiva turvautuu myös ääneensä tosi
pahassa paikassa, kuten esimerkiksi eläinlääkärillä :-) Oivalla on seikkailijan luonne ja yleensä poika
houkuttelee jonkun sisaruksistaan mukaansa, mielummin kun lähtee ihan yksin. Syliin Oiva tulee mieluusti,
tosin tavallisesti näyttämään jotakin löytämäänsä aarretta kuten vaikka käpyä.
Oiva sai kodin kesäkuussa 2008.
Kuulumisia kodista 19.10.2008:
Moro,
Täällä on mennyt hyvin, Oiva on todellakin kasvanut siihen tahtiin että ei aina muista sen ikää,
tällä hetkellä painoa on aika tasan 40 kiloa ja säkäkorkeus on noin 70 cm.
Ihan pentu vielä mutta luonne näyttäisi olevan aika paljon sinne paimen-, vahtikoira puolelle viittaavaa.
Tuntuu olevan oikein kiltti noin muuten ja oppii todella hyvin asioita.
Lasten kanssa se viettää pääosin päivänsä ja ei päästä niitä silmistään hetkeksikään, nyt onkin
totuteltu että ne menevät mummolaan muutamaksi päiväksi ja yksin kotona harjoituksiakin on ollut,
mikä ehkä vaikeinta tulee olemaankin, tosin kun ikää tulee niin tahti varmasti rauhoittuu myös.
Terveisin
Petri
