Urho on nuori poika,joka on löydetty tarhan läheisyydestä kesäkuun loppu puolella. Urhosta löytyy kahta eri luonteenpiirrettä;
se on toisinaan aikamoinen henkselinpaukuttaja rasavilli,mutta se osaa myöskin rauhoittua,jolloin se tuntuu kovin seesteiseltä ja hellyyttä hakevalta pojalta.
Urhoa on kiva lenkittää. Ja se tykkää siitä kovasti itsekkin. Kuumasta päivästä huolimatta se olisi lenkkeillyt vaikka kuinka pitkän matkan.
Reissulla kohtasimme kaksi narttua,joita Urho ensin kovin kiinnostuneena haisteli,mutta lievää dominanssia olin havaitsevinani.
Dominoivan koiran kaveriksi Urhosta ei ole,
ja omistajalla olisi hyvä olla aiempaa koirakokemusta. Kissojen kanssa poikaa ei ole testattu.
07.08.05 Urho on samanlainen sälli kuin mitä se oli edelliselläkin kerralla. Nyt se vaan haukkuu enemmän,mutta se johtuu taatusti siitä,koska sen nykyinen koppi sijaitsee tarhan etupihalla. Ruokaansa se ei tarhalla minulta vahtinut,mutta muut koirat saivat kyllä kyytiä. Nelijalkaisilla ei ollut mitään asiaa sen ruokakipon lähelle.
26.11.05
Urho tässä terve!
Juu minä täällä Helsingissä nykyään asustelen. Täällä on kaikkea mielenkiintoista ja uutta tutkittavaa. Aina ei meinaa pysyä liitoksissaan, kun on niin kiire ulos touhuamaan. Kolme neljä kertaa päivässä käydään ulkoilemassa pitkin pikku-huopalahtea ja Pitäjänmäkeä. Joskus tulee vastaan muita koiria, jotka kiinnostaisivat niin pirusti mutta en oikein uskalla mennä tekemään tuttavuutta rauhassa, kun eihän sitä koskaan tiedä mikä änkyrä sieltä tulee vastaan, niinpä olenkin ajatellut itse äristä ensin. Mutta en kaikille, jotkut tyttö koirat on kyllä tosi kivoja;)
Pikku hiljaa alkaa kuitenkin jäämään pois tuo änkyröinti. Johtuisikohan se siitä, että isäntä ja emäntä veivät minut tuossa 4 viikkoa sitten auto ajelulle ja se oli kyytiä. Menomatka oli tosi kiva mutta paluumatka valkotakkisen tädin luota on hämärän peitossa ja minusta tuntuu, että nyt puuttuu jotain tuolta takajalkojen välistä mutta enpä ole sitä paljoa miettinyt mitä puuttuu.
Joskus minua vähän jurppii, kun emäntä ja isäntä lähtevät johonkin, jota ne sanovat työksi, niin minä poika keksin kaikkea kivaa sitten yksin. Nuo äiskän kukat ovat minusta liian suuria, joten niitä pitää karsia välillä:) ja tuo iso juttu toisessa huoneessa, jota ne sanovat sängyksi, on kiva ja pehmeä. Siellä on mukava käydä riehumassa. Olin minä kerran niin touhussa tai suutuksissa, en nyt muista mutta tuli pikku vahinko sinne. Ei vissiin ollut hyvä homma, kun nyt on esteet edessä aina päivällä, että en pääse sinne. Jotakin ne jupisivat mulle, kun olin käynyt kastelemassa sängyn mutta se siitä.
Olen kuulemma kiltti poika, kun en hauku enkä ärise ihmisille. Mutta yksi juttu, joka toistuu aina yöllä, ärsyttää minua suunnattomasti. Ne sanovat sitä lehden jakajaksi. Kun minä nukun tuossa ulko-oven edessä, niin lehden jakaja pudottaa aina sen pirun hesarin minun päälle. Nukun sikeästi, niin arvaas vain säikähtääkö siinä kun jotain tippuu niskaan. Ei ole kiva, joten minun on pakko haukkua sille lehden jakajalle, että se oppisi tavoille. Se on noita ihmisten juonia meitä koiruuksia vastaan.. Isäntä aina huutaa yöllä, että URHO! HILJAA!! totta se tarkoittaa, että ei saa haukkua ainakaan yöllä.
äiskä otti minut kerran mukaan, kun se lähti postiin pakettia hakemaan. Minä, poika lähdin tietenkin mukaan. Siinä postin pihalla äiskä pisti minut kiinni pyörätelineeseen ja meni itse sisään eikä ottanut minua mukaan. Ei ollut reilua, siitä kimpaantuneena ajattelin lähteä ja lisä pontta toi pieni perhoskoira joka nauroi minulle, kun olin kiinni siinä pirun pyörätelineessä. Nyt riittää, minä tuumin ja lähdin läiskimään. Pyöräteline unohtui siinä hässäkässä aivan täysin. Kyllä minä vähän ihmettelin, että mikä kolisee perässä, kun olin menossa sanomaan suorat sanat sille perhoskoiralle. No sainhan minä kiinni sen perhoskoiran, vaikka se pyöräteline olikin jarruna. Takaa kuului tuttu ääni joka huusi, että URHO!. Käännyin katsomaan ja äiskähän sieltä tulee ja on aika vihainen. Ei olisi saanut lähteä uhittelemaan pienemmille. No onneksi kotimatkalla äiskä leppyi.
Kaikkea on sattunut ja tapahtunut, on ollut hauskaa ja näyttää olevan emännällä ja isännälläkin, kun ne nauravat minun törttöilyille.
Tassut väsyvät tässä kirjoittamisessa, niin pitää varmaan lopettaa tältä osin, menisi muuten koko yö tässä muistellessa omia tempauksia,
jotka ovat olleet hauskoja ja vähemmän hauskoja.
Terveisin Urho!
