Valera on nuorehko steriloitu neitikissa. Lisätietoja tulee pian...
15.4.2008. Valera on ollut hoidossa vajaat pari viikkoa. Kivasti on sujunut. Hiukkasen arkahan Valera on
mutta onko se ihme kun takana on elämää tarhalla reilusti yli vuoden. Valeran kaveri on Fay kissa joka
myös etsii kotia sivuillamme. Valera antaa hoitajan toki silitellä, syö reippaasti ja käyttää hiekkistä
oikeaoppisesti. Musta kaunotar joka sopii rauhallisempaan perheeseen.
8.7.2008.
Valera on sosiaalisesti erittäin lahjakas muita kissoja kohtaan ja hyväksyy kaikki uudet, vieraat kissat
erittäin hyvin. Jos joku vieras kissa sähisee Valeralle niin likka ei vastaa koskaan, väistää vain.
Hoitopaikan vanha ja kärttyisä kissaherra Ripa jopa leikkii Valeran kanssa, mikä on todella ihme!!
Valera leikkii myös ihmisten kanssa ja viihtyy ihmisten kanssa muutenkin. Vieraitakaan ihmisiä ei
enää mene piiloon ja Valera antaa jopa satunnaisesti silitellä itseään. Kehitys sosiaaliseksi
kotikissaksi on siis edistynyt hyvin, tai oikeastaan loistavasti.
19.8.2008.
Kuvat puhukoot puolestaan. Valera luottaa ihmisiin ja nauttii seurasta, huomiosta ja elämästä! Valeran tausta
vaikuttaa sen verran että toki sen oman aikansa ottaa, ennen kun ihan vieraille siliteltäväksi tarjoutuu mutta
tutustuminen vie vähemmän aikaa kun esim kuukausi sitten.
13.10.08.
Hei, olen Valera. Ihmiset sanovat minua kauniiksi ja kiltiksi mutta jostain syystä minulla ei silti
ole kotia. Olen Tallinnasta kotoisin ja asuin siellä yli vuoden tarhalla. Siellä minulla oli yksi huone,
jossa asuin ja minulla oli paljon muita kissoja ympärillä. Muut kissat ympäriltäni saivat kodin mutta
minä asuin siellä aina vaan, en tiedä miksi. En kait ollut tarpeeksi erikoisen näköinen enkä osannut
tehdä itseäni tykö. En uskaltanut, sillä en heti uskalla luottaa ihmiseen täysin vaikka rakastankin heitä.
Yhtenä päivänä matkustin tänne Suomen Turkuun, omaan hoitopaikkaani. Olin alkuun hyvin ihmeissäni tästä
suuresta mullituksesta elämässäni, olinhan tottunut hyvin yksinkertaiseen elämään pienessä tilassa.
No, ei minulla täälläkään juurikaan enempää tilaa ole mutta kissoja ympärilläni on vähemmän ja saan
enemmän huomiota kuin tarhalla. Täällä olen oppinut luottamaan ihmisiin enemmän ja osoittamaan
rakkauttani herkemmin. Nykyään uskallan jo mennä kaikkien vieraidenkin ihmisten luo ihan tosta
vaan mutta nopeat käden liikkeet saattavat minua vielä pelästyttää. Nautin kovasti kun minua
rapsutetaan ja silitetään ja olen kuulemma luonteeltani hyvin kiltti. Olen myös ystävällinen uusille
kissoille, joita tänne aina välillä tupsahtaa ja olenkin luonut mainetta sillä, miten hienosti osaan
olla muiden kissojen kanssa:)
Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä. Miksi kaikki kissat ympärilläni saavat kodin mutta minä aina
vaan odotan ja odotan. Olen odottanut täällä hoitopaikassakin jo yli puoli vuotta eikä kukaan
ole minua hakenut ihan omaan kotiin. Hoitomamma sanoo, että saan olla täällä ihan niin kauan kuin
haluan ja minua kyllä rakastetaan täälläkin mutta täällä on paljon muitakin kissoja ja koiria,
jotka tarvitsevat hoitomamman rakkautta ja huolenpitoa. Minä haluaisin omaan kotiin, missä minulle
olisi enemmän aikaa ja jossa saisin vielä enemmän nauttia läheisyydestä. Ja vielä lopuksi: en
oikein pidä noista koirista. Ne haisevat ja haukkuvat ja mieluiten kyllä matkustaisin sellaiseen
kotiin, jossa saisin elää loppuelämäni ihmisten ja omien kissakavereiden seurassa, ilman koiria.
Valera sai kodin marraskuussa 2008.
