MANJA
VÄLIBOX 17 on vanha, ystävällinen ja suurehko narttu - kummi löytynyt Suomesta.
15.07.2005
Surusilmä kaunokaiseni on yhä aran varovainen tyttö. Se hieman perääntyy,kun sen häkkiin menee,mutta tällä kertaa se
lähti hieman reippaammin kuitenkin lenkille. Pitkää lenkkiä emme tehneet,mutta tarhan läheisyydessä Manjalla oli kuitenkin paljon
nuuskittavaa ja tutkittavaa. Ruuan se söi hyvällä ruokahalulla kuitenkin pitäen minua silmällä. Se ei vahtinut ruokaansa,mutta tarkkaili
kuitenkin arasti liikkeitäni. Juttelin tytölle rohkaisevasti ja välillä tuntui kuin se olisi jäänyt kuuntelemaan puhettani.
06.-07.08.2005
Manjaa piti erään ihmisen tulla viikonloppuna katsomaan, mutta reissu peruuntui =( Minua huolettaa tytön tilanne, kuinka kauan Manja enää jaksaa odottaa?
Tyttö ei itse "kykene" itseään mainostamaan, siksi teen sen hänen puolestaan. Manja on hellyttävä tyttö, joka yhä odottaa kotia, johon se olisi tervetullut.
Ihan liki ihmistä se ei vielä pysty täysin rentona olemaan, mutta hellän varovaiset hipaisut tassulla kättäni varten kertoivat, että se tykkää kaikista saamistaan
rapsutuksista ja silityksistä, joita sille suodaan. Ja niitä se pyysi nyt ensimmäistä kertaa itse lisää.
Manja vietti aikaa kanssamme autolla. Jossain vaiheessa se rentoutui ja kävi maahan makaamaan jatkaen ympäristönsä tarkkailua. Kun vein tytön häkilleen,
se pysähtyi häkkinsä ovelle ja odotti, että irrotan hihnan pannasta. Kun hihna oli irti, tyttö käveli häkkiinsä....se oli jälleen yksin. En ole "pitkään" aikaan itkenyt
tarhalla, mutta nyt en voinut itkulle mitään. Manja tyytyi kohtaloonsa, mutta uskon, että se viettäisi elämänsä kaikkein mieluiten jonkun helliteltävänä.
Minulle voi soittaa tytöstä ihan koska tahansa.
20.08.2005
Viime reissulla havaitsin sinussa muutoksia. Kuulin ensimmäisen kerran sinun haukkuvan.
Tulin sinua katsomaan kaverini kanssa. Ensin olit tutulla paikalla häkin oven luona,mutta kun huomasit
oudon ihmisen aloit haukkumaan. Se ei ollut varoittavaa haukkua eikä se missään nimessä agressiivistakaan (minut sinä varmasti muistat,joten ajattelin,että aloitko hakkumaan ilosta minut nähdessäsi,sillä häntäkin heilui siihen tapaan). Katseellasi seurasit sinulle outoa ihmistä,mutta tulit kuitenkin lähemmäksi minua,kun tulin häkkiisi. Lenkille sinua ei tarvinnut houkutella,vaan annoit kiltisti tuon oudon ihmisen silitellä sinua ja näin lenkkimmekin pystyi alkamaan.
Helteisen sään takia emme menneet kauemmaksi tarhalta,vaan vietimme aikaa heinikossa,jossa ensimmäisen kerran näin sinun kauniin tapasi askeltaa eteenpäin. En tiedä,mitä heinikossa havaitsit,mutta se sai sinuun selvästikkin eloa. Oma kaunis tyttöni,sinua oli ilo katsella. Tiellä vastaamme tuli eräs mies,ja kun hänet havaitsit,nousi korvasi jopa pystyyn(hauskasti puolittain). Et näyttänyt pelokkaalta,vaikka miehellä oli kädessään ämpäri ja pari muovikassia,mutta katsoit aivan kuin vastaasi olisi tullut tuttu henkilö. Ja jälleen kerran pysähdyin katselemaan ja ihailemaan sinua.
Tytössä on siis havaittavissa muutoksia,jotka ovat syntyneet pikkuhiljaa. Muutokset saattaa uudessa kodissakin tulla pikkuhiljaa esille,eli Manjalle on annettava aikaa. Säälistä sitä ei pidä ottaa eikä pidä ajatella,että se olisi "helppo koira". Sillä esim. sen innokas askellus heinikossa kielii siitä,että se tulee ajan myötä tutun oman ihmisensä kanssa taatusti muuttumaan ja täten ehkä omaksua tärkeäski tehtäväkseen esim. ruveta puolustamaan omaa kotiaan ja ihmistään,joka sille tulee olemaan kaikki kaikessa. En totea tätä sillä,että haluaisin pelotella ketään,vaan harkitsethan todella tarkkaan ennenkuin olet valmis tytölle kodin tarjoamaan. Ihana tyttö on kaikin tavoin,sitä ei voi kukaan kiistää=)))
19.09.2005
Huomaan Manjassa tapahtuneen muutoksia,joka kerta kun tarhalle menen. Ei mitään suuria sellaisia,moni ei ehkä niitä huomaisikaan. Mutta minä olen huomannut,sillä Manja on "yksi rakkaista tytöistäni". Muutokset ovat pikkuruisia,mutta mielestäni kullanarvoisia.....
Enää pitkään aikaan Manja ei ole mennyt koppinsa taakse häkissään,kun menen sen luokse hihnan kanssa. Sen tapana onkin odottaa häkin ovensuulla naamallaan tuo outo ilme. Aivan kuin se miettisi,ajattelisi ja tuumailisi..."Hei,tuon minä tunnen. Kohta mennään lenkille". Manja saattaa haukahtaa kerran ja sen hännänpää heilahtaa odottavasti. Viime reissulla sain sen jo houkuteltua astumaan häkin oviaukosta. Ensin se muutaman kerran aivan kuin koetteli tassullaan maata jalkojensa alla ja sitten lopulta rohkaistui ja tuli luokseni.
Manja tykkää kun sitä rapsuttaa rinnasta. Sen takajalat alkavat nytkähdellä mielihyvästä ja sen naamalle syttyy pieni virne. Se saattaa jopa istahtaa aivan viereeni maahan ja jos lopetan rapsuttelun niin se ojentaa hennosti tassuaan minua kohti. Enää Manja ei ole menossa pois päin minusta niin kauaksi kuin hihna antaa myöten. Sitä se teki ihan ensimmäisinä kertoina. Se saattaa katsella ympärilleen,istua,syödä ruokaa tai maukupalaa ihan siinä vieressäni. Enää sen kasvoilta ei paista kokoaikaa hienoinen pelästynyt ja arka ilme vaan olen nähnyt Manjan jopa hieman hymyilevän.
Ikinä en unohda sitä,kun sain painaa pääni ensimmäistä kertaa sen kaulalle. Oltiin tovi ihan lähekkäin ja olen varma,että myös tyttö nautti joka sekunnista.
Voi kulta,Sydämessäni sinä olet minun tyttöni. Toivon,että saisit rakentaa kodin itsellesi myös jonkun muun ihmisen sydämeen.
Haimme Manjan kotiin 15.10.2005.
Kaikki sujui todella hienosti. Manja käyttäytyi kuin olisi ikänsä
matkustanut ja oli laivalla kuin kotonaan.
Ainoastaan kävelymatka laivasta autolle tuotti tuskaa:
aivan liian pitkät kynnet ja kipeät jalat tekivät kävelemisestä välillä
melkein mahdotonta.
Alusta asti Manja halusi nukkua samassa huoneessa meidän kanssa. Ruoan
suhteen Manja oli alkuun tosi nirso, nyt maistuu jo kuivamuonakin.
Lääkärissä leikattiin kynnet, otettiin verikokeet ja röntgenkuvat sekä
tutkittiin vatsa ultralla. Vatsasta ei onneksi löytynyt mitään
ylimääräistä
vaikka niin pelkäsinkin. Manjan lihavuus on "vain" ylipainoa.
Röntgenkuvissa
näkyi oikeassa lonkassa paha nivelrikko.
Sitä on hoidettu nivelrikko- ja kipulääkkeillä, joista mielestäni on
ollut
apua. Manja liikkuu jo paljon paremmin. Painoa yritetään pikkuhiljaa
pudottaa ruokavaliolla, lenkkeily on vielä aika vähäistä, ettei jalka
liikaa
kipeytyisi.
Manja voi hyvin, on iloinen ja onnellinen! Ei tietoakaan vanhasta
"hiljaa
köpöttelevästä" rouvasta! Nuorekas neiti riehuu, laukkaa ja loikkii,
heiluttaa häntää, haukkuu ja vartioi kotiaan! äidin vaistotkin on
tallella,
kun niin mahdottomasti pitää vinkua perheen kissan lähettyvillä, kun
tahtoisi vähän hoivata... Viime viikolla Manjaa työllisti valeraskaus:
niin kauheasti piti pesää rakentaa, ettei ehtinyt edes nukkua tai syödä...
Olen onnellinen, että Manja on minun! Niin kiltti, ihana, suloinen,
kaunis, hellyydenkipeä, tottelevainen. Aivan upea koira!
Kiitos PK:n väelle ja erityinen Kiitos Susannelle, joka Manjaa jaksoi
mainostaa ja auttoi meitä Tallinnassa!
Terveisin Minna ja Manja
Terveisin Manja perheineen
Manja oli jouluna erittäin innokas avaamaan lahjoja, mutta ikävä kyllä
siitä ei kuvia saatu, kun kamera oli unohtunut työpaikalle. Manja avasi
ensimmäisen paketin jo aaton aattona yksin kotona ollessaan... Paketista
löytyi minulle tarkoitettu paita!
Minna
Koitti aika, jota pelkäsimme;
Ei ole sanoja kuvaamaan surua ja ikävää.
03.07.2005 Kun tapasin Manjan ensimmäistä kertaa, mietin, että mitähän mahtaakaan sen surumielisen katseen ja olemuksen taakse kätkeytyä. Sen omistaja,
iäkkäämpi nainen oli joutunut sairaalaan ja siksi se oli tarhalla. Manja on jonkin verran ylipainoinen, sen kynnet ovat hieman liian pitkät ja hampaat huonohkossa kunnossa.
Se on myöskin rauhallinen, kiltti, varovainen ja pidättyväinenkin tyttö, joka tulee tarvitsemaan runsaasti ihmisen huomiota.
Kun lähdin viemään sitä lenkille, se oli houkuteltava häkistään pois. Se olisi mieluummin jäänyt koppinsa luokse, sillä siitä oli tullut selvästikkin sen turvapaikka.
Kun olin saanut sen houkuteltua jauhelihan avulla portista, se hieman piristyi. Se jopa innokkaasti nuuski heinikossa, mutta selvästikkin se ei halunnut kauemmaksi
tarhan alueelta. Lenkkeily oli lähinnä sellaista köpöttelyä heinikossa, mutta koska se tuntui olevan Manjan mieleen niin siihen minäkin tyydyin.
Häkkiin se meni mielellään takaisin ja kun lähdin sen luota, se jäi katsomaan perääni pää kallellaan.
Tuo tyttö on mielessäni koko ajan. Se on taatusti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin, jotka ovat siihen tutustuneet. Jossain täytyy olla joku,
joka sytyttäisi tytön silmiin jälleen elämän iloa. Joku, jonka lähellä Manja voisi pidättäväisyyden sijasta olla rauhallisen luottavainen. Joku,
joka on valmis rakastamaan ja saamaan ajan myötä vastarakkautta.
Manjan kuulumisia 6.12.2005
Onnea ja menestystä vuodelle 2006 ja kiitos kuluneesta vuodesta!
Syksy 2006:
kipulääkkeet eivät enää auttaneet Manjaa.
Manja kuoli kotona 16.10.2006 eläinlääkärin lopettamana.
Manja oli ihmeellinen koira; niin kiltti ja uskollinen, kaunis ja älykäs,
vahti tunnollisesti rakkaitaan ja kotiaan.
En osaa kuvailla, miten paljon Manja meille antoi.
Levolle lasken Luojani
Armias ole suojani
Sijaltain jos en nousisi
Taivaaseen ota tykösi
Kiitos tästä päivästä
Aamen
