Into tarhalla:
Into on energinen bokseripoika, joka osaa kuitenkin ottaa myös rauhallisesti tilanteen vaatiessa.
Into on kastroitu ja tulee hyvin toimeen niin leikkaamattomien kuin leikattujen poikienkin kanssa,
kunhan toinen ei haasta jatkuvasti riitaa. Tappelutilanteessa Into ensin väistää, mutta alkaa
puolustautumaan lopulta, mikä on ihan luonnollinen reagtio. Into osaa olla nätisti sisällä, mitä nyt
aukoo vähän ovia ;) ja tulee hyvin toimeen lasten ja kissojen kanssa. Into etsii uutta kotia, sillä
perheen toinen koira ei voi sietää uutta tulokasta silmissään. Into on Etelä-Suomessa.
Into tarhalta tulon jälkeen:
Olen komea nuorimies ja blondi. Tulin Suomeen 13.9.03 ja automatka
Saloon alkoi. Olin aika väsynyt, koko matkan laivalla piti aukoa ovia,
ja niinpä nukuin auton takapenkillä uuden perheen ihmisten kanssa
oikeastaan koko matkan. Meni siinä aikaa kunnes oltiin perillä. Aika
hämmentävää se oli tulla uudelle reviirille, joku kissa oli pihalla,
mutta en piitannut siitä. Sitten alkoi tapahtua: ulos ryntäsi
tummanruskea bokseri Wiljo! Se oli mukava, aika pieni ja kovin leikkisä.
Mutta oli jotain ikävääkin. En oikein tiedä mikä se toinen oli, siis
koira kylläkin, mutta syntyperä jäi vähän epäselväksi. Mutta hitto vie
miten vihainen!!!!! Taisi olla joku terrieri. Iivariksi ihmiset sitä
sanoivat. Koitin olla rauhallinen koska olin tullut muiden pihalle,
mutta ei se auttanut. Se vaan murisi ja irvisteli ja ruopi maata. Tosi
kuumakalle. Kaikenlaisten järjestelyjen jälkeen jäin talon alakertaan
nukkumaan Wiljon kanssa, ei me kyllä koko aikaa nukuttu, oli kiva juosta
kilpaa, silti ei mitään hajotettu. Iivari nukkui yläkerrassa yön, ja
hyvä niin, olisi kyllä minultakin mennyt hermot jos olisi siihen jäänyt.
Seuraavina öinä sainkin nukkua ihmisten kanssa rauhassa yläkerrassa,
muut pojat jäivät alakertaan
Kävin tapaamassa myös staffipoika Hugoa, jonka luokse ehkä olisin voinut
muuttaa, mutta sekin oli jotenkin kireä, vaikka ensin leikki ihan
kivasti. Mikä kumma näitä oikein vaivaa, itse kun olen rauhallinen ja
kuuliainen enkä edes nouse sohvalle tai sänkyyn (ruokapöydästä kyllä
olis kiva jos vähän putoaisi...)en voi ymmärtää tällaista. Sain kuulla
myös olevani tosi rauhallinen poika, vaikka Viron perhe oli ihan eri
mieltä. On tosi että Wiljo oli paljon vauhkompi. Nimekseni perhe oli
antanut Into, se liittyy jotenkin samaan sarjaan Wiljon ja Iivarin
kanssa ja ehkä kuvaa luonnettakin joskus, toinen nimeni on Albin värini
takia ja "sukunimi" Bokseri kun olen sellainen eikä tarhalla muuta nimeä
ollutkaan. Mutta kun tavataan voit puhutella pelkällä etunimellä,
hienostelut sikseen!!
No siinä samalla tavalla meni pari päivää, ihmiset koitti välillä viedä
minua sen Iivarin luokse mutta se oli ihan raivona. Ymmärsin niiden
puheesta että minun pitää lähteä. Vaikka olin ollut ihan kiltti --- en
oikein ymmärtänyt asiaa. Kyllä ne ihmiset tuntuivat minusta pitävän ja
olivat surullisia kun en voinut jäädä. Kai tämä on niitä asioita joita
koira ei voi ymmärtää. Tiistaina 16.9. pääsin taas auton kyytiin. Oli
aika pitkä matka. Kaupungin nimi oli Lahti ja siellä mukava nuori mies
tuli minua vastaan. Samana päivänä matkasin vielä Lappeenrantaan
lopulliseen kotiini mukavien ihmisten luo, ja se onkin sitten toinen
tarina...
Into ei ole haukkunut kodissa laisinkaan mutta jouduttuaan nyt Lahteen kerrostaloon hoitoon, se haukkuu vieraille äänille. Into on hyvin perinteinen bokseri, energiaa ja menoa riittää. Into rakastaa lapsia yli kaiken ja pitää toki aikuisistakin ihmisistä. Pienet koirat ovat Intolle ok mutta isompien kanssa sukupuoleen katsomatta se haluaa ottaa matsia jos toinen erehtyy murahtamaan tai haukahtamaan sille.
Into on ollut koko ajan terve ja hyvässä kunnossa, se on kaikkiruokainen peseminen ei ole ongelma sillä Into rakastaa suihkua. Autossa Into on nätisti joten pidemmätkään matkat eivät tuota ongelmia. Pallo on ehdottomasti rakkain leluista.
Intolle etsitään nyt kiireellä kotia, jossa olisi mielellään lapsia, halukkuutta pitkiin lenkkeihin eikä isoja koiria.
Kuulumisia uudesta
kodista 21.6.2007
Into on siis ollut minulla nyt tasan 2 vuotta. Aluksi ukko ei suostunut
ollenkaan yhteistyöhön kanssani ja ilman Suomen
bokseriyhdistyksen koulutustukea olisinkin ollut aivan hädässä
(meillä on painossa ero 10 kg :-)). Ensimmäinen kesä siis oli
aika hankalaa aikaa rakentaa suhdetta koiraan, joka oli jatkuvasti 4:n vuoden
aikana siirretty kodista toiseen, ensimmäiset pari kuukautta meni niin,
että Into eli mun kanssa, muttei kiinnittänyt mitään huomiota
muhun ollenkaan. Ei heiluttanut häntää, ei syönyt paljon
mitään, oli ihan hysteerinen, ei koskaan katsonut muhun päin,
istui selin muhun jne.jne. Päätin silti yrittää kaikkeni
ettei tämä koira enää koskaan kierrä mihinkään.
Alku vaikeuksien jälkeen kaikki se aika mitä Inton "kunnostamiseen"
käytin on ollut tasan tarkkaan sen arvoista. Into on koko elämäni
tärkein asia ja menee aina kaiken muun edelle. Ja luulenpa, että
tuo
jaloissa makoileva ukkeli on jopa samaa mieltä nykyisin minusta :-)
Harrastetaan yhdessä palveluskoiralajeja bokseriliiton koulutuksissa
ja vapaalla ajalla kotosalla kahdestaan. Tavoite olisi suorittaa
Intolla BH:ta vastaava koe syksyllä Virossa (jossa typistetyllä
hännällä saa kisata). Kesällä mennään taas
viikon treenileirille
bokseriporukoissa ja siellä lajina on metsäjälki. Tilaisuuden
sattuessa tehdään myös peltojälkeä ja suojelu on
Inton suosikki laji,
muiden äijien kanssa kun on niiin kiva leikkiä :-)
Inton luonne on aivan mahtava. Sen hermorakenne on (ainakin nykyään)
aivan huippu, se ei koskaan menetä malttiaan ja rakastaa lapsia yli
kaiken. Into on nykyään tosi kiltti koti-tossukka, joka ei koskaan
tuhoa tavaroita, ei vedä hihnassa, tottelee vapaana käskyjä
kuin
unelma jne. Ei siis mitään valittamista arkikäyttäytymisessä.
Se osaa
avata kaikki lukot mm. vessanlukot, kaikki avaimettomat ulko-ovet,
autonovet, ikkunat jne. Joten meidän koti on näiltä osin
turvajärjestelty :-) Into oppii uusia asioita heti, tälläistä
koiraa
on siis tavallaan unelma treenata, mutta toisaalta myös virheet ja
huonot opetussuunnitelmat tarttuu takaraivoon heti... Into on myös
oppinut alkuvaikeuksien jälkeen parissa vuodessa ihan hyväksi
merikoiraksi ja pelastusliiveistä huolimatta tänä kesänä
näyttää
uiminenkin jo olevan aika hauskaa puuhaa...
Intolla on pari hyvää tyttöystävää, joiden
kanssa käydään päivittäin
yhteislenkeillä ja yhteisillä mökkireissuilla.
Jäljitin Inton paperit ja suvun Viron kennelliitosta tatuoinnin mukaan
Inton saavuttua minulle. Olen useasti puhunut Inton kasvattajan
kanssa, samoin Inton isän omistajan kanssa, jota olen menossa kesällä
katsomaan! sain jopa Intosta vauva kuvia kasvattajalta :-)
Inton elämän tärkeimmät tavarat on omat ja ystävien
lelulaatikot,
etenkin pullot, pallot, kulhot ja autonrenkaat.
Meillä menee siis aivan mahtavasti enkä parempaa koiraa olisi ikinä
voinut saada. Into tutustutti minut myös omaan rotuunsa ja meille on
lähi vuosina tulossa toinenkin bokseri Inton kaveriksi.
Terveisin,
Suvi Turkka & Into (valkoinen bokseri versio)
