Kun Mun-Ha oli eräänä yönä rukoilemassa kultaisen jumalattaren sinisten silmien
alla, rosvot tunkeutuivat temppeliin ja tappoivat hänet. Uskollinen kissa yritti
raivokkaasti suojella omistajaansa. Sillä hetkellä kun uskollisen kissan tassut
koskivat vanhan omistajansa valkoista tukkaa, ne muuttuivat valkoisiksi. Kultaisen
jumalattaren väri siirtyi kissan turkkiin ja sen kasvot ja korvat tummuivat. Kun
kissan silmät alkoivat loistaa sinisinä omistajan sielu siirtyi siihen.
Kissa oli nimeltään Sinh ja seitemän päivää myöhemmin se kuoli ja vei omistajansa
sielun taivaaseen. Näin kertoo Birman legenda.
Herra Valkosukka on suuri kastroitu uros. Rauhaa rakastava ja ystävällinen
luonne, ilmeisesti vähän vanhempi herra. Sopii toisten kissojen kanssa, mutta
tosi aktiivisia ja agressiivisia pelkää. Sopisi parhaiten vähän
rauhallisempaan kotiin, rakastaa vaan loikoilla ja on onnellinen kun saa
olla sylissä ja saa vielä silityksiäkin. Käy luonnollisesti hiekkalaatikolla hienosti.
Hurmaavan paksuposkinen ja rakenteeltaan punkero;) . Siniset silmät ovat kierot, se
luo Valkosukan kasvolle rakastettavan ilmeen. Kun valkosukkaa katsoo voi uskoa legendaa..
Kuulumisia kodista 1.5.2007
Vaikeuksien kautta voittoon eli Herra Valkotassun tarina.
Syksyllä 2006 minulle tapahtui monenmoista, eikä aina niin mukavaa. Viron
puolella olin parissakin paikkaa ja kaiken lisäksi nuhaisena. Syyskuun
lopussa sitten minut rahdattiin yhtenä päivänä laivalla Suomeen ja
Tampereelle. Mutta ei se siihen loppunut vaan seuraavana päivänä sinne
tuli eräs naisihminen ja niin taas lähdettiin matkaan; junalla ja kahdella
bussilla matkattiin kunnes tämä hakija sanoi että nyt tultiin kotiin ja
silloin minäkin naukaisin kerran. Kotona näytti asuvan äiti, tytär, kaksi
koiraa (oi ei!)ja kaksi kissaa. Oli siinä minulla sulattelemista. Niin
paljon oli tapahtunut että en oikein tiennyt miten reagoida ja välillä
reagoinkin melko voimakkaasti, purin ja kynsin... Olin kuitenkin niin
suloisen näköinen joten nimekseni tuli Sulo (= soul).
Uuden perheen ihmiset ja koirat ottivat minut hyvin vastaan, mutta minkäs
minä sille voin että koirat olivat minulle aikalailla kauhistus! Suurin
ongelma oli kissaneidit tai oikeastaan isosisko-kissa. Me kumpikin olemme
tavallaan pelokkaita ja niinpä sihisemme ja sähisemme toisillemme!
Alkuvaikeuksien jälkeen ei ruvennutkaan sujumaan paremmin vaan pahemmin.
Tessa-kissa rupesi vainoamaan minua, olin keittiössä enkä uskaltnut mennä
muualle, en edes hiekkalaatikolle joka oli ihan keittiön lähellä vessassa.
Mutta silloin äiti-ihminen puuttui asiaan, rupesi vahtaamaan Tessaa
samalla tavoin kuin Tessa minua ja niinpä Tessa häädettiin pois
lähettyviltä kun minä menin asioille. Välillä minut myös kannettiin
hiekkalaatikolle. Pikkuhiljaa aloin taas uskaltaa mennä vessaan ihan ilman
apuvoimia.
Tessan ja minun suhde oli vähän kaksijakoinen, minä nimittäin taas
viihdyin keittiössä ruokakuppien lähellä ja välillä en päästänyt Tessaa
syömään...
No, nyt kun olen ollut täällä yli puoli vuotta niin nuo jupakat ovat
suurimmaksi osaksi taakse jäännyttä elämää.
Uskallan liikkua ihan missä vain ja nukkua röhnötänkin lempiasennossani
(kts kuva) ihan missä vain. Ei ehkä uskoisi kissasta joka vielä muutama
kuukausi sitten liikkui vain keittiön ja vessan väliä! Keittiö on tosin
vieläkin sikäli lempipaikkani että siellä saa ruokaa ja sitä minä
rakastan! Painoa lienee tullut hieman lisää enkä ollut mikään ruipelo
tänne tullessanikaan.
Olen siisti kissa (kts taasen kuva), välillä tuo äiti-ihminenkin rupeaa
harjaamaan minua ja silloin me menemme aina keittiön työpöydälle
ruokakupin viereen, äiti-ihmisellä on toisessa kädessä harja ja toisessa
kampa; aluksi hän harjaa minua toisella kädellä ja leikkii minun kanssani
toisella kädellä ja kammalla, sitten minä yhtäkkiä hyökkään ruokakuppini
kimppuun ja rupean rouskuttelemaan raksuja hurjaa vauhtia ja minua saapi
harjata niin paljon kuin vain haluaa.
Yöt nukun tyttären parvisängyssä, onneksi tytär on aika laiheliini niin
että minä mahdun sinne kunnolla ja tytärkin voi käpertyä johonkin
nurkkaan! Muilla kissoilla ei ole sinne tulemista. Tällä hetkellä tuhisen
sohvalla täkin päällä.
Terveisin Sulo (ent. herra Valkotassu)
PS. Tämänhän kirjoitti puolestani perheen äiti, joka satunnaisesti
kirjoittaa keskustelufoorumissa nimimerkillä Sulotar. Nimimerkki ei siis
viittaa kirjoittajan ulkonäköön vaan on tietenkin lyhenne seuraavasta:
Sulon palvelijatar
PS.2 Mahtaakohan Seamus olla jotain sukua minulle? Kovasti ollaan
samannäköisiä!
Sulon kuulumisia 29.11.2007
Nyt olen ollut Suomessa reilun vuoden ja elämä sujuu entiseen malliin,
koirista en edelleenkään välitä, mutta olen oppinut niitä sietämään. On
ollut vähän pakko kunneivät nuo ihmiset ymmärrä ettei tänne enää otettaisi
koiria. Perheen koiravanhus kuoli kesällä mutta koirien lukumäärä on
edelleen kaksi sillä jo keväällä tänne tuli koira tuolta minun
kotikonnuiltani eli Virosta. Ei tämäkään minusta välitä, saan olla aivan
rauhassa mutta tavallaan tämä on kyllä hankalampi tapaus, sillä on nimittäin
iso tuuhea ja ennekaikkea heiluva häntä! Sen häntä heiluu jatkuvasti, ja
useammin kuin kerran se on huiskinut minun kasvoilleni tai sitten se
heiluttelee minun kohtisuoraan kattoon sojottavaa häntääni. Muutenkin tuo
koira aiheuttanee harmia, sillä se seuraa emäntää (siis minun palvelijaani)
jatkuvasti ja heiluttelee sitä häntäänsä jos emäntä vain katsookin sen
suuntaan. Tuollaisesta käytöksestä emäntä-palvelija voi saada vaikka mitä
ajatuksia, kuvittelee kohtapuoliin olevansa jotenkin erityinen.
Koiravaihdoksen myötä on yht´äkkiä huomattu että minä olen perheen ainoa
poikapuolinen, siis täällä vakituisesti asuva. Se ei ole ollenkaan pahasta,
välillä nuo palvelijattaret lirkuttelevat minulle kilpaa, että kenen
kultapoika olenkaan. Olen siis niinkuin vähän päässyt kalifiksi kalifin
paikalle!
Olen saanut uuden nimenkin eli olen nykyään Sulo Massimo (oi ei!). Nuorempi
palvelija ihastui nimeen kun katsoi lempiohjelmaansa Kauniita ja rohkeita.
Vanhempi taas naureskeli että nimihän sopii minulle hyvin, voisin vaikka
olla ko sarjassa, välillä suukottelen ja sitten taas näykkäsenkin...Tämä kai
lähinnä kuvastaa palvelijoiden tv-ohjelmien ja huumorin tasoa!
Ruoka maistuu hyvin, olen edelleenkin hieman pyylevä, mutta melkoisen komea.
Pidän myös hyvää huolta itsestäni, olen todella siisti poika, pesen itseäni
päivittäin. Istun vaikka millaisissa asennoissa ja käytän etutassua apunani
siistimisessä, nostan sillä häntääni ja takatassuani jotta pääsen siistimään
nekin! Kaikki myöskin tietävät milloin olen hiekkalaatikossa, sillä
kuopsuttelen siellä tosi energisesti ja kunnollisesti.
Perheen toisen kissan eli Tessan kanssa en edelleenkään tule oikein hyvin
toimeen, meillä ei vain yksinkertaisesti kemiat sovi yhteen, mutta
jotenkuten on sopeuduttu elelemään yhdessä. Elli-kissa on meidän kummankin
kaveri, kumpikin nuolemme sitä.
Vieraista pidän, mutta omalla tavallani eli menen tapautettavaksi ja
kiehnään jaloissa, mutta sitten saatankin yht´äkkiä läppäistä...tosin aika
harvoin enää nykyään.
Yksi tilanne on kuitenkin jolloin en tasan tarkkaan läppäise tai tee mitään
muutakaan siihen suuntaan ja se on yöllä kun hiippailen tuon isomman
palvelijan sänkyyn, silloin olen kilttiäkin kiltimpi, nukun koirankin
vieressä kunhan vain saan olla siellä!
terveisin Sulo Massimo
