VAULA

Vaula tarhalla alkuvuodesta 2004:

"Vaula on todella upea ja ystävällinen nuori narttu. Lenkillä ryhtyi innokkaasti leikkiin yhteisellä kävelyllä olleiden vanhemman nartun ja toisen tyttöpennun kanssa. Leikki oli riemukasta ja melko rajua. Välillä Vaulaa piti komentaa rauhoittumaan, kun leikki meni liian riehakkaaksi. Ei rähissyt kenellekään, vaan otti sekä ihmiset että toiset koirat iloisena ja innokkaana vastaan. Vaula on vähän kaukkarin tyylinen neitokainen, jolla on upea silkkinen turkki."

Kuulumisia Vaulan kodista 29.04.2004:

Ennen Tallinnaan lähtöä tiedossamme oli Vaulasta tarhakuvaus ja että oli odotettavissa perheenlisäystä - Tietysti olin soitellut Minnan kanssa ja urkkinut lisätietoja Vaulasta ja mieltä painavista kysymyksistä yms. Olimme hetken aikaa kahden vaiheilla, että uskallammeko ottaa tiinettä koiraa tarhalta. Päädyimme kuitenkin aika nopeasti yhteiseen päätökseen että Vaula tulee kotiin vaikka pentujen kanssa.

Tarhalla Vaula kuitenkin näytti kovin hoikalta. Olimme sopineet eläinlääkärille ajan jo Tallinnan päähän jossa varmistuikin epäilys. Ei ollutkaan vauvoja masussa. Uutinen oli toisaalta helpotus, mutta toisaalta myös vähän jopa pettymys :) - Ei varmaankaan tule toista vastaavaa "tilaisuutta" vastaan. No, mutta hyvä näin..

13.3.04 Vaula saapui kotiin. Auto- ja laivamatka RR:n kanssa Varjupaikista kotio kohti sujui ahtaasti, mutta mukavasti jutellen ja koiria silmällä pitäessä.
Pari ensimmäistä päivää kotiin saapumisesta Vaula pääasiassa nukkui ja söi - Välillä käytiin tutustumassa uusiin kotikulmiin. Vaula on alusta asti ollut kiltti ja hiljainen tyttö sisällä, ei ole tuhonnut mitään paikkoja. Osoittautui myöskin sisäsiistiksi tyttöseksi. Ulos lähdetään oikein mielellään ja innokkaasti, alussa oli turhankin innokas, mutta on pienen treenauksen jälkeen oppinut ottamaan rennommin, kun on hoksannut että kiireettömimminkin ehtii lenkille.

Alkuun Vaulalla oli myös todellinen tarve puolustaa taluttajaansa. Rähjättiin kaikille mahdollisille koirille ja välillä myös pyörille. Pikkuhiljaa murinat ja haukkumiset on jääneet aika hyvin pois, jo voidaan jopa tehdä lähempää tuttavuutta muihin koiriin. Alussa myöskin uudet ihmiset olivat kovin pelottavia eikä tyttö oikein tiennyt miten heihin olisi pitänyt suhtautua. Hakeutui alkuun kovasti meidän jalkoihin ja katseli siitä sitten tilannetta. Nyttemmin jo ottaa vastaan vieraita häntä heiluen ja nameja pummaten..

Suurkiitokset yhdistykselle loistohauvasta ja toiminnastanne! Tässä vielä pari kuvaa Vaulasta.. Lisää kuulumisia varmaankin vielä myöhemmin.. :)

Mukavaa kevään jatkoa kaikille!
Terveisin: Mia, Kai ja Vaula

7.2.2006:

Perhetilanteen muutosten vuoksi nykyinen omistaja on joutunut murheissaan totemaan, että aikaa ja resursseja ei ole tarpeeksi Vaulalle. Siksi päädyimme etsimän Vaulalle uutta kotia, jossa tytölle on tarpeeksi aikaa ja jossa tämä voi elää onnellisena lopun elämäänsä.

Vaula on elänyt kodissa ainoana koirana, pääkaupunkiseudulla, siitä saakka kun se tuli Varjusta kaksi vuotta sitten. Vaula on luonnollisesti sisäsiisti, osaa olla yksin kotona ja perustottelevaisuusjutut ovat hallussa. Vaula osaa mm. käskyt istu, maahan, tänne ja odota. Hihnassa Vaula haukkuu vieralle koirille jonkun verran. Toisille koirille haukkumista esiintyy vaan hihnassa ja ohitustilanteissa, muuten Vaula tulee kaikkien koirien kanssa toimeen. Varsinkin pienempikokoiset leikkikaverit ovat tyttöselle mieleen. Niiden kanssa se saattaa innostua riehakkaaseenkin leikkiin. Vaulan suhtautuminen kissoihin on epäselvä, mutta kaneihin se suhtautuu välinpitämättömästi. Kuten hevosiinkin, joita se toisin on nähnyt vaan kauempaa.

Omille ihmisilleen ja muille tutuille Vaula on mitä suloisin nalle. Vieraita miehiä hiukan pelkää, varsinkin heidän äkkinäisiä liikkeitään. Tilanteissa joissa Vaula tuntee olonsa vieraan miehen taholta ahdistetuksi, esim. jos vieras tulee yllättäen silittelemään, se saattaa näykkäistä. Hitaasti ja rauhallisesti tutustuttamalla ei ongelmaa tule.

Kodilla täytyy olla kokemusta laumanvartijatyyppisistä koirista ja halua sitoutua tyttöseen. Vaula olisi varmasti onnellisin omakotitalossa, tai rivitalossa, jossa olisi hiukan omaa pihaa.

Vaula on steriloitu.

23.05.2006:

Meidän kolmen koiran laumasta poistui rakas Pantsu-akita talvella. Tyhjää oli koti täys ja ikävää lievittämään mietimme kodin tarjoamista jollekin kovia kokeneelle tassukkaalle, edellinen löytötyttö on jo 6 vuoden takaa. Surffailtua tuli, paria haukkua kyseltiin, olivat jo menneet. Pystyt korvat tyttökoiralla tuntui siltä omanoloiselta ja erään sellaisen perään soittaessani minulle tarjottiin tätä vaaleaa tytteliä, jota en ollut kyllä itse huomannut. Näinhän ne parhaat jutut usein syntyvät.

Kauniina kevättalvipäivänä silkkiturkkinen puoliluppakorvainen kaukkarimix Vaula sitten saapui elämäämme. Olihan yli 30v koirakokemuksen omaavalle taas ihan uusi elämys tällainen laumanvartija! Kova tyttö, ei lahjottavissa, ilmeet vähissä, korvatulpat usein käytössä, mutta voi sitä uskollisuuden määrää, jota on tyttöön tallentunut! Vaulalla oli ollut jo pari onnellista vuotta Suomessa rakastettuna perheenjäsenenä, joten se oli oppinut luottamaan ja tottunut kotikoiran tavoille. Nyt vaan cityneidosta piti kouliintuman maalaistyttö. Selviä takaumia tuli alkuun jostain kurjan nuoruuden syövereistä, mutta sopeutuminen paikkaan, hevosiin ja ihmisiin tapahtui kuitenkin varsin vaivattomasti. Lauman vanhemmat koirat olivatkin sitten vaikeampi pala, ja oltiin jo luovuttamassa, mutta oman siskon susipaimenkokemus ja rohkaisu auttoivat eteenpäin. Muutamia mittatappioita on rähinöissä tullut, mutta luontevasti liikkuu kolmen kopla yhtenä laumana nykyään. Syvässä on kulkuriprinsessalla taistelu ravinnosta ja ruokatilanteet on otettava huolella varmaan aina. Myös mustasukkaisuus on vaikeasti ennakoitavissa, mutta on tyttö paikkansa ottanut ja pysyvä, rakas perheenjäsen - myötä- ja vastamäessa. Muutama räpsäys Vaulan nykyisestä lempiharrastuksesta ohessa.

Kiitos teille, arvokasta auttavaa työtä tekevät PK-ihmiset, kun oikeasti jaksatte välittää ja toimia!

t. Vaulan uusi heppa-, hauva- ja ihmisperhe

Takaisin