Perheemme oli jo jonkun aikaa harkinnut toisen koiran ottamista. Pelastetaan Koirat ry:n nettisivut löysimme kaupan ilmoitustaululla olleen ilmoituksen perusteella. Sivuilla surffatessa ihastuimme ensin musta-valkoiseen Sagaan. Strömbergin Miia ilmoitti, että Saga on saanut kodin Virosta. Saga kuitenkin palasi jo viikon päästä tarhalle ja Miia ilmoitti siitä meille. Olimme edelleen kiinnostuneita Sagasta, mutta varmuuden vuoksi ilmoitin Miialle, että jos Saga ei olekaan tarhalla, Veera olisi toinen vaihtoehto. Miia soitti hetken kuluttua uudelleen ja kertoi Sagalle olevan kaksi muutakin kotivaihtoehtoa Suomessa, joten voisimmeko harkita Veeraa. Veera oli jo toistamiseen tarhalla, kukaan ei ollut siitä kiinnostunut ja kaiken lisäksi epäiltiin, että Veeralla voisi olla pennutkin tulossa. Mietin 2 sekuntia ja sovimme, että ottaisimme Veeran. Sitten alkoi "pitkä" odotus, yli viikko, että pääsisin hakemaan Veeraa. Matkakertomuksen voi lukea päiväkirjan sivulta 23. marraskuuta .
Nyt kun Veera on ollu meillä reilun kuukauden, se on muuttunut silmissä toiseksi koiraksi. Ulkona sen voi päästää vapaaksi ja yli 30 metriä kauemmaksi Veera ei lähde, ei vaikka Pontus lähtisi. Saa mennä ihmisiä ja koiria, aina kutsuttaessa Veera tulee eteen istumaan. Ikkunasta haukutaan Pontuksen kanssa ohikulkevat kissat, muuten Veera on aika hiljainen tyttö. Lastemme kanssa (Jere 4 v ja Tony 3 v) Veera tulee hyvin toimeen, mitä nyt menon yltyessä liian kovaksi Veera poistuu paikalta. Sisällä Veera uskaltaa jo nukkua sikeästi ja kuorsaten. Ainoastaan takin ottaminen naulakosta saa vipinää kinttuihin. Vahinkoja sisälle ei ole kertaakaan tullut, eikä yksinollessa ole ahdistusta.
Voi sitä hellyydenkaipuuta, jota ilman Veera on jäänyt; sitä on niin paljon, että rapsuttaa saisi vuorokaudet ympäri. Suloista on, kun Veera kiipeää sohvalla syliin, laittaa kuononsa rintaa vasten ja katsoo suoraan silmiin hetken. Ei onnellisempaa ilmettä ole, kuin Veeralla, kun rapsutat sitä. Yöllä Veera hiippailee salaa viereeni sänkyyn ja siihen päästyään se ei sitten enää hievahdakaan.Turha kuvitella edes peittoa saavansa vedettyä, jos se on jäänyt Veeran alle.
Kiitoksia yhdistyksen väelle ja erityisesti Miialle, että saimme näin upean ja ihanan koiran.
Terveisin Marja-Liisa ja Veera
Tässä on Veeran pienet pennut, jotka putkahtivat maailmaan vahingossa, mutta siitä huolimatta rakastettuina.
Jokaiselle pennulle löytyi pysyvä ja huolehtiva koti. Nykyään Veera elää elämäänsä steriloituna tyttönä.
