VEIJA
02.10.04 Veija seisoi todella rauhallisen oloisena koppinsa edustalla. Se ei tehnyt itsestään minkäänlaista numeroa,ei haukkunut,ei vinkunut,ei riehaantunut onnesta...... Koko koira näytti minusta jotenkin seesteisen harmooniselta ja se kiehtoi kiehtoi minua tavattomasti. Annoin sille lihaisan luunpalan,mutta se ei sitä myöskään kiinnostanut. Lihanköntti jäi maahan koskemattomana. Ensin mietin,että miten siihen tutustuisin,jos se vaikka alkaakin vahtia luunpalaansa. Kauaa en sitä miettinyt ja pian kävelinkin Veijan luokse. Veija tuli oitis lähelleni ja halusi selvästikkin hellyyttä. Rapsuttelin sitä ja juttelin ja se oli kovasti pojan mieleen. Välillä se käänsi takapäänsä ja halusi,että silitän sitä myös sieltä. Yhtään se ei aristellut takapäätänsä vaan luotti minuun niin,että sain koskea sitä myös tulehtuneelta näyttävästä kohdasta.
Lenkillä poika kulki moitteettomasti. Vaikka kävelimme suuren ihmisjoukon lävitse niin poikaa se ei rassannut yhtään. Se ei pelännyt poikajoukkoa,ei poliiseja ei autoja eikä moottoripyörää. Kaikki se ohitti siihen tapaan kuin se olisi ikänsä asunut suuren ihmisjoukon keskellä. Veija ei myöskään vetänyt hihnassa,vaikka selvästikkin se välillä innostui suuresti vainuttuaan jonkun mukavan tuoksun.
Kun vein pojan kopilleen se painautui jälleen jalkojani vasten. Se ei yrittänyt estää minua lähtemästä,mutta jonkinlainen surumielisyys sen katseessa oli havaittavissa,kun vilkaisin sitä olkani yli. Aivan kuin sille olisi käynyt näin monen monta kertaa ennenkin.....onnellisuutta hyvän ihmisen kanssa ja sitten yksinäisyyttä ilman ketään,johon turvata.
Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?
-tuntematon-
Veija on n. 3-vuotias uusia ihmisiä tavatessaan rauhallinen ja hieman välinpitämättömän oloinen poika. Veijaa ei kiinnosta edes vieraiden tarjoamat nakit ja se tuntuu mietiskelevän, että viitsisikö vaivautua heilauttamaan edes häntää ohikulkijoille. Veijaan paremmin tutustuessa sen iloinen ja leikkisä puoli tulee esille. Korva ja hammastarkastusta tehdessäni se suorastaan riehaantui, eikä pusuttelusta ja pomppimisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Tutustumisen jälkeen Veija onkin aina valmiina pyytämään luokseen rapsuttelemaan ja leikkimään. Pojalla on pieni haava pepun päällä jota se yrittää kovasti nuolla. Onneksi se ei näyttänyt tulehtuneelta ja paranee varmasti nopeasti. Säkä n. 60 cm.
-Susanne
Veijalla todettiin pitkälle edennyt keuhkosyöpä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi päästää Veija saateenkaarisillalle syksyllä 2004.
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja
loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä. Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
Henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat,
jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.