VERUSHKA
Verushka on noin 2-vuotias persoonallisen kaunis tyttö erikoisten
silmiensä kanssa. Se oli Varjupaikkaan tullessaan hyvin arka ja varovainen.
Ihmisen tullessa luokseen se pakeni koppinsa taakse turvaan, jossa kyyristeli mahdollisimman pieneksi tekeytyen.
Verushka aristelee vieläkin jonkin verran aivan vieraita ihmisiä, mutta rohkaistuu päivä päivältä enemmän ja parhaimmat tutut se
ottaa luokseen hypäten vasten tai heittäytyen leikkiasentoon. Lenkillä tyttönen on ihanteellinen kaveri ja se mukautuu hyvin ihmisen tahtiin.
Sen saa helposti villiintymään juoksuun ja leikkiin, mutta tahtoessasi se tyytyy kävelemään myös hillityn rauhallisesti.
Verushka rakastaa ihmisen läheisyyttä ja silityksiä, se painautuu vasten kylkeä ja nauttii silmät puoliummessa kun sille juttelee.
Tyttönen jää uikuttamaan hiljaa perääsi jäädessään yksin kopilleen, eikä sen riemulla tunnu olevan rajoja, jos se huomaa saavansa sinut
takaisin luokseen vienoilla pyynnöillään. Tällä hetkellä tyttö aristelee hieman toisia koiria ja varoittaa urahtamalla liian innokasta lähestyjää.
Verushka on säkäkorkeudeltaan noin 55 cm. Sillä on hieman karkeahko karva.
23.05.2005
Verushka on herkkä ja varovainen tyttö, joka ei tee itsestään numeroa. Se ei hauku, ei hypi eikä vikise. Se vain istuu ja odottaa silmissään mitä herkin ja hieman kaihoisakin
ilme. Kun sen luokse menee, se tulee varovaisesti luokse nuuhkien käsiä mahdollisten makupalojen toivossa. Jos käsistä löytyy jotakin, ne se ottaa rauhallisesti suuhunsa
turhia ahmimatta. Verushka tykkää lenkitellä. Se nuuskii joka paikan tarkasti samalla pitäen ympäristöään silmällä. Siinä on jotakin terrieriä, siitä kertoo hauska leukaparta.
Siinä saattaapi olla myös jotakin metsäkoiraa jonka johdosta sillä on kippurahäntä. Kuka tietää =)
Kotioloissa tästä hissukasta saattaa löytyä terrierimäistä terhakkuutta, joka olisi hyvä aktivoida pitkillä metsälenkeillä ja mukavilla aivojumppatehtävillä. Mutta taatusti tyttö
tulee myös nauttimaan ihmisen suomasta vierihoidosta; rapsutuksista, silittelyistä, suukoista ja lähellä olosta muutenkin =)
Vaatimattomuus kaunistaa. Verushkalla, kuten muillakin koirilla on yksi tärkeä tavoite elämässään: Antaa sydämensä ehkäpä juuri sinulle!!!
26.06.2005 Verushka on saanut hoitopaikan paikallisten toimesta.
Tulimme kotiin noin klo 22.30 ja läksimme heti kävelylle. Verushka oli aivan ihmeissään, haisteli kauheasti kaikkea, eikä muuten ollut tehnyt tarpeitaankaan koko päivänä. Ei tainnut tehdä tuonakaan iltana.
Laivamatkalla olimme ehtineet tutustua toisiimme jo jonkun verran, joten nukkumaan pääsimme suht nopeasti.
Seuraavana aamuna, eli sunnuntaina, aamu alkoi lenkillä ja ruualla. Ei oikein vielä tuolloin Verushkalle maistunut mikään. Koko ajan käveli perässä; jopa wc:ssaan.
Myöhemmin iltapäivällä satamasta meidät noutanut Jari tuli käymään, ja siitähän se myrsky alkoi. Verushka ei selvästikään pitänyt miehistä, syytä ei voi kuin arvailla.
En tässä viitsi kertoa ihan joka hetkeä, mutta Verushka on osoittautunut jokseenkin sellaiseksi koiruudeksi kuin odotinkin; kaipaa rapsutusta, hellyyttä niin kauan kuin jaksaa antaa.
Miesviha, myös murrosikäisiä miespuolisia vastaan on tullut vähän yllätyksenä. Miehen tai isomman pojan ei tarvitse sanoa juurikaan mitään, kun alkaa myllerrys.
Tosiaan on tässä tullut mieleen, että Verushkaa on juuri mies kohdellut huonosti.
Kun aikaa menee ja antaa Verushkan rauhassa tutustua, koira rauhoittuu huomattavasti; olen testannut sitä täällä meidän kotipihalla. Joukkoon on tullut myös miehiä, ja lempeästi puhuen: ei mitään hätää ja koiran huomaamisella, ettei tosiaan ole mitään hätää, koira on rauhoittunut lepäilemään ihan rauhassa. Eli varmaan ajan kanssa tästä pahimmasta ongelmasta päästään eroon.
Kissaa tykkäsi jahdata, mutta napakka EI on auttanut hyvin ja siihen aivan mielettömät kehumiset. asia on sillä kuittaantunut.
Nyt tässä ajan kanssa (2 vkoa) olen huomannut aivan uusia piirteitä koirassamme; koira on aivan totaalisen kiinnostunut oravista. Se katselee joka puuhun ja notkelmaan, mistä oravia voisi löytää; jos olisin oravan metsästäjä , löytäisin varmasti ne kaikki. Keppejä ihmisten kädessä pelkää, jopa sählymailaa.
Miehiä ei vieläkään siedä, mutta lapsia ja naisia sitäkin enemmän.
Ei taida meille tulla enää ainuttakaan miestä…
Terkuin Verushka ja Päivi
Verushka on todella rauhallinen tyttö. Minkäänlaista tuhoa ei tee ja sisäsiisti on ollut alusta alkaen.
Meidän ikkunoista (pihalla paljon puita), Verushka katselee ulos ikkunasta; varmaan toiveenaan löytää orava tai muu makupala…
Iltaisin, kun porukka on kotona, Verushka kömpii kainaloon tai muuten ihan lähelle kiinni, kaivaten silityksiä ja muita hellittelysanoja.
Ulkona innostuu aluksi, ja yrittää vetää, mutta kun ottaa itse hommat ohjaksiin, tajuaa hän äkkiä, kuinka tässä nyt pitikään käyttäytyä; mielestäni ihanteellinen lenkkikaveri.
Osaa istua ja tuntee sanan "paikka", jota treenataan joka kerran kun ruokaa tarjotaan. "irti"-sana on myös tuttu, eli pudottaa minkä tahansa esineen suusta (tosin lihapalaa en ole kokeillut..).
Perheeseemme kuuluu Verushkan lisäksi 2 koiraa, kissa ja 3 lasta. Heidän kaikkien kanssa tulee mainiosti toimeen.
Kun ovi käy ja vieras tulee sisään, riippuen tietysti vieraasta, ilmoittaa, ettei tänne ihan noin vain tulla. Kun hänelle kertoo, ettei mitään hätää, että kaikki on hyvin, päästää vieraan sisälle.
Aluksi suhtautui varsin negatiivisesti vieraisiin miehiin, mutta ainakin tutut ja varsinkin meidän isäntä, on verushkalle tosi rakas. Vieraista ei muutenkaan kummemmin perusta.
Mielestäni Verushka on sellainen "luonnonlapsi", joka löytää oikeastaan minkä tahansa ötökän lumen alta, on todella innokas ja keskittynyt etsimään hajua ja jälkiä. Tähän puuhaan soveltuisikin erinomaisesti. (paukkuja pelkää).
Verushkan parhaaksi kaveriksi minun mielestäni sopisi ihminen, joka on ystävällinen, oikeuden- ja johdonmukainen suhteessaan koiraan. Varmasti sopisi myös koiran tai kissan kaveriksi.
Ei sovi ensimmäiseksi koiraksi, eikä ainoastaan ulkokoiraksi narun päähän.
Noin vuosi on vierähtänyt Verushkan kotiintulosta ja tosi paljon on
tapahtunut.
Ongelmia on ollut, mutta tuntuu, että ne suurimmat on voitettu; ihan vaan
ajan ja luottamuksen kanssa.
En tiedä, kuinka sen parhaiten osaisin kuvailla, mutta näin vuoden jälkeen
on ollut ihana seurata, kuinka neitosemme edistyy pikku hiljaa ja koko ajan.
Esim. Kun tulemme alas, neiti äityy aina, joka aamu, sanomaan suurinpiirtein
näin: ououou ja häntä heiluu. Kun on ruoka-aika, neiti jatkaa lausettaan:
ououou ja häntä viuhtoo. Tietty sama jatkuu, kun ollaan lähdössä lenkille..
Kaikki nämä ed. Mainitut kertovat tytön edistymisestä; aikaisemmin oli
vaikea saada kontaktia, ainoastaan ruuan jaon kanssa neiti äityi samaan
aiemminkin, kaikki muu on tullut lisänä nykypäivään.
Tuntuu, että joka aamu, kun aikaa menee ja neidin luottamus pikkuhiljaa on
kohentunut, on ollut vallan ihana huomata kaikki em mainitut muutokset ja
varmasti jotain muutakin positiivista.
Verushka ei enää päätä, kuka taloon tulee, vaan hyväksyy meidän valitsemat
vieraat. Aikaisemmin, kun Verushka saneli myös ikkunan kautta, kuka saa olla
pihalla ja kuka ei, niin nykyään homma toimii niin, että reipas Ei riittää
sanomaan, että vieraat onkin hyväksyttyjä eikä niille tarvitse
murista.(palkinto seuraa tästä...)
Yritän seuraavin sanoin kuvailla Verushkaa ja tilannettamme vuoden päästä
kotiin saapumisestamme:
-”viron friidu”; käynyt oravien metsästyskurssin, arvosanoin 10 +
a.. innokkain koira juttelemaan; en ole koskaan nähnyt vastaavaa; aina
jotain asiaa, jonka myös ilmaisee (ymmärtääkseni varsinkin positiiviset
tunteet tulee hyvin esiin eri äänen painoin; ouhou ou ja häntä heiluu..
b.. nyt vuoden jälkeen tervehdys on ; hännän heilutus ja iloinen tervehdys
tutuille (tätä saatiin odottaa n. Vuoden verran, että yleensä huomioi..)
c.. ikkunasta katsellessaan, kun haukkuu ja komentaa vähän meidän
mielestämme ”turhaa ihmistä”, riittää, napakka Ei, niin johan on hakemassa
makupaloja, kun lopetin niin hienost...)
d.. nojaa täysin rinnoin meidän rintaa tai olkapäätä vasten ja tahtoo
lisää ja lisää paijauksia; tämä luottamus ollaan saavutettu vasta pikku
hiljaa, mutta kuinka palkitsevaa onkaan se, että näin lopulta..
e.. ai niin, vesisade yllätti näin monen kuun kuivan sään jälkeen ja kun
Verushka oli aikeissa lähteä ulos, tulikin toisiin tuumiin; ei muuta kuin
sisälle, sillä täällähän kastuu... Jari jatkoi Verushkan kanssa kuitenkin
matkaa, mutta Verushka keksikin, miten välttyä sateelta; meni itse puun
suojaan, ja ulkoiluttaja saikin olla sateessa::::
f.. Näin vuoden jälkeen kiteytettynä: on ihanaa olla Verushkan omistaja,
vaikka aluksi meinasi pinna kärähtää, mutta tässä kohden voisi sanoa; loppu
hyvin kaikki hyvin.
Toukokuu 2005 Verushka tarhalla
25.8.2005 Verushkan kuulumisia uudesta kodista
Verushka on ollut meillä nyt vähän reilu 2 vkoa.
Laivamatka meni hyvin, sillä saimme kaikki 3 koiran hakijat omat hytit koirillemme.
05.04.2006 Verushka etsii uutta kotia:
22.05.2206 Verushka saa jäädä nykyiseen kotiinsa.
Syyskuu 2006:
Takaisin