VILKKU
Eräänä pakkassunnuntaina (3.11.2002) istuimme levottomina autossa ja odottelimme laivan saapumista Kanavaterminaaliin, laivan kyydissä oli meidän tuleva perheenjäsen, neljän kuukauden ikäinen Vilkku Ipana..
Automatka kotiin sujui rauhallisesti, hiukan peläten.
Kotiin tulo oli mitä mainioin; Vilkku kiersi huoneet läpi, totesi hyväksi ja ilman erillistä pedin esittelyä römähti siihen ja alkoi innolla järsiä sian korvaa (nämä korvat ovat osoittautuneet herkkujen ykköseksi). Tätä järsimistä kestikin sitten koko yö.
Päivät ovat menneet leppoisasti uutta oppien; ensimmäisenä päivänä Vilkku oppi oman hienon nimen, päivä päivältä jätöksiä tulee enemmän ulos kuin sisälle (kiitos valppaan emännän; huh huh), osaa kävellä rappuset tai oikeastaan en niitä enää niin pelkää, liikkuminen ilman remmiä onnistuu hienosti (tästä kiitos taskussa oleville papanoille).
Vilkku on todella luttana ja kiltti pieni ötökkä, ikäähän sillä taitaa olla nyt n. 5 kk. Haluaa aina olla lähellä jottei vaan jäisi yksin, nytkin makailee lattialla nenä kiinni tuolissani, pienikin liikahdus herättää sen tarkistamaan muuttuvan tilanteen.
Ulkoiluun on tullut todella paljon varmuutta, hiukan jo itsepäisyyttä. Onneksi taskun kaivaminen on jo tuttu makoisa ele ja silloin ollaan taas kilttiä tyttöä.
Tuosta haukkumisesta… Vilkku mainittiin ”esittelytekstissä” kovaksi haukkumaan. Tätä en voi allekirjoittaa, sillä meillä haukutaan yleensä vain ulkona ja sitäkin todella harvoin (onneksi).
Vilkku ei ole tehnyt mitään pahaa yksin olleessaan, liekö nukkumislahjat, kivat lelut ja luut osasyynä kilttiin käytökseen.
Yöt menevät todella mukavasti, herätyskellon soidessa Vilkku tietää, että silloin saa valua mamin viekkuun narisemaan (liekö Tallinnassa kurkkuun juuttuneen saranan syytä moinen ääni J.)
Tämmöinen veijari meillä on kotona. Vilkku on valloittanut meidän sydämet täysin. Kiitos Pelastetaan Koirat Ry:n tytöille luottamuksesta meihin, että saimme mahdollisuuden tarjota pienelle, Tallinnan ipanalle uuden kodin.
Ps. Tyttären huoli oli aivan turha; Vilkku on oppinut mainiosti suomen kielen.
Yllä olevasta tarinasta on jo vuosi vierähtänyt eli Vilkku on ollut reilu vuoden kotona. Syntymäpäiväksi sovimme yhteistuumin 1.7, kakkuna luonnollisesti maksalaatikko, nakki hoiti kynttilän tehtävän. Meillä menee edelleenkin mainiosti, käymme koirakoulussa oppimassa kikkakolmosia, Vilkku on kaikkien hyvä kaveri.
Terkuin Pohjustuksena kertaan ensin, että Vilkkuhan tuli meille marraskuussa 2002,
noin 4 kk ikäisenä. Tarkkaa ikää ei tiedetä, sillä
Vilkun aikaisemmasta elämästä ei ole juurikaan mitään
tietoa. Kovasti alussa pelkäsi kellareita ja isokokoisia miehiä, joten
jotain voisi päätellä Vilkun lapsuudesta. Tänään, helmikuussa 2007 meillä menee mukavasti. Aika on
mennyt todella nopeasti, Vilkku täyttää seuraavan kerran jo viisi
vuotta. Olemme päättäneet syntymäpäiväksi 01.07,
näin Paavo- kissankin kohdalla, joka myös on tullut Pelastetaan Koiran
Ry:n kautta suomeen 2005 (Paavosta löytyy omat tarinat). Syntymäpäivänä
syödään maksalaatikkoa, nakkien hoitaessa kynttilöiden tehtävän.
Vilkku on ihmisrakas, tuntee omasta mielestä kaikki kaupungin ihmiset.
Vilkku osaa valloittaa kaikki, pieni arkuus täysin vieraita kohtaan on
vielä säilynyt, mutta sen taitaakin olla vain hyväksi; ison remontin
yhteydessä Vilkku päästi sisään vain aikaisemmin tutustumiinsa
remonttimiehiin (tämä joskun aiheutti hiukan hilpeyttä). Terveitä ollaan oltu, minkään sairauden takia ei ole tarvinnut
lääkäriä vaivata. Kovilla pakkasilla (-8c) joudutaan turvautumaan
takkiin ja töppösiin, kova on koira palelemaan. Päivät menevät Paavo- kissan kyljessä nukkuessa ja ilta
menee ulkoilun merkeissä. Vilkku on mainio tapaus;)
Terve Kaikille
Soitin Pelastetaan Koirat Ry:n Miralle varmistaakseni, että odotuspaikka oli oikea ja aikataulut kohdillaan. Vihdoinkin kaarsi punainen Opel rinnallemme ja pikaisesti tutkailemaan mitä auto pitää sisällään; mites tuo vauva näyttääkin noin isolta? Hups… tuo taisikin olla hiukan väärä karvapää. Sitten eteemme tuotiin kissankuljetuslaatikko, josta pystyimme hahmottamaan pienen pelokkaan tulokkaan. Voi kuinka pieni …sain Vilkun syliini ja tunsin kuinka pikkuisen sydän hakkasi vinhaa vauhtia.
Kirsi, Kia ja Vilkku- Ipana
Vilkku-koiran tämän päiväisiä kuulumisia 28.2.2007
Takaisin