Minulle tuli oma Varjulainen 17.8.2002. Ystävättäreni kanssa olimme molemmat varanneet omat pakolaiset ja sitten lauantaina lähdimme matkaan koiranhakureissulle! Vilma oli tarhassaan ihmisiä kohtaan todella välinpitämätön. Makupalat maistuivat kyllä aluksi, mutta hetken päästä Vilma palasi takaisin kopin taakse ja ei enää suostunut tulemaan esille. Murinaa ja hampaiden näyttelyä vastassa kun yritti mennä lähemmäksi: ( No eipä hätää Mira ja Miia tulivat tekemään likaisen työn ja ottivat Vilman kiinni ja pantaan (ettei nyt uudesta emännästä olisi tullut heti kamaluus : )) Kiitos Miralle ja Miialle avusta!! Sitten lähdettiin vähän kävelylle Apollon kanssa. Ulkoilu sujui jo paljon paremmin! Kotimatkalla koirat käyttäytyivät molemmat todella kauniisti ja rauhallisesti. Ilta oli jo pitkällä kun saavuttiin kotiin, kaiken muun lisäksi Vilmalla oli vielä tutustuminen toiseen koiraani (4v suursnautseri narttu) Niinaan ja kolmeen kissaan Mimmiin, Iitaan ja Veetiin. Mitään tietoa ei ollut miten Vilma kissoihin reagoisi. Sisällä kissat saivat olla heti alussa rauhassa. Ruoka ei maistunut ensimmäisenä iltana ollenkaan ja myöhemminkin vähän aikaa ruoka kelpasi vain jos seassa oli purkkiruokaa. (nykyään syödään mielellään mitä vaan, myös kissankakka laatikosta : ( YäK!!). Lenkillä arvojärjestys selvisi heti Niinahan se pomo sitten oli. Vilma käyttäytyi todella hyvin. Paitsi kun Niina juoksenteli kovaa ohitse se aiheutti Vilmassa vastenmielisyyttä : ) kovaan ääneen komennettiin, ettei niin lujaa sovi mennä! Vieläkin vaikka komentelu hieman rauhoittunut Vilma ei vieläkään osaa leikkiä ”koiraleikkejä” joten ei Vilmasta tullutkaan Niinalle leikkikaveria. Vilma rakastaa uimista yli kaiken (joka oli kyllä minulle yllätys)!! Kahlaillaan ja polskutellaan mielin määrin, ajetaan takaa rannassa aaltoja ja haukutaan kun ei niitä saada kiinni : ) Muutaman kerran on ollut alussa erimielisyyksiä ja välillä on ollut sormetkin verillä : ) Neiti kun ei oikein tykkään kun häntä komennetaan (tainnut elää vapaana lapsena : )) Kampaaminen oli alussa aivan kauhistus samoin kuin kynsienleikkuukin. Tänään kampaaminen sujuu, mutta kynnet leikataan kuonokopan ja avustajan kanssa, mutta kyllä sekin lähtee sujumaan kun Vilma huomaa, ettei se satu! Keppiä ei voi heitellä ollenkaan tai tappelu on taattu (Niinakin saanut osansa Vilman hampaista : )) Muuten lenkkeily sujuu todella nätisti vapaana. Tottelevaisuus myöskin toimii loistavasti. Vieraisiin ihmisiin ei mennä tutustumaan ollenkaan vaan seistään ”äitin” takana ja mulkoillaan kulmien alta epäluuloisesti : ) Vilman paikka oli heti aluksi sängyn alla. Kissoja komennetaan heti jos ne lähestyvät sänkyä, mutta onneksi komennus on vain rajoittunut haukkumiseen. Välillä Vilma jopa uskaltautuu sänkyyn hetkiseksi ja siinä sitten lepäillään vieri vieressä ja nautitaan olosta : ) Tiineysultrassakin käytiin negatiivisin tuloksin ja kaikki muukin oli kohdallaan. Juoksua olen tässä vähän odotellut, mutta ei ainakaan vielä ole kuulunut. Täytyypi sanoa, että en olisi parempaa koiraa voinut kyllä saada! Vilma on vallannut kaikkien sydämet. Luonnetta löytyy vaikka muille jakaa, mutta niinhän sitä pitää ollakin. Kiitos yhdistykselle vielä kerran mahtavasta Neidistä!!!!!! : ) Lottovoitto tyttö tuli minulle : ) Anne Tolppala

Vilmasta tuli enkeli 20.5.2008 klo 8.10.
Vanhuus vei voimat..

Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää

Vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Kaivaten
Anne, Mika, Niina, Putte, Iita, Veeti, Akseli, Elias ja Mortti

Takaisin