Vince McMahon on n. 5-6 vuotias kiltti ja ystävällinen uros,
joka on asunut omistajansa kanssa kadulla. Vince tuotiin tarhalle,
koska tämän omistaja tapettiin. Vince on energinen ja fiksu
koira.
Se osaa todella monia käskyjä ja sitä on koulutettu
taustastaan huolimatta
paljon. Vince on onnellinen saadessaan paljon tekemistä ja tarvitsee
aktiivisen
kodin. Säkä n.65 cm
Vincestä tuli enkeli toukokuussa 2007
Vince-poika tuli ilostuttamaan elämääni siis elokuussa 2003.
Sain nauttia rakkaan karvakuononi seurasta aina 3.5. tätä kuluvaa
vuotta asti jolloin tuli aika päästää ystävistä
parhain sateenkaarisillalle. Vincen lonkat menivät hoidoista huolimatta
niin huonoon kuntoon että liikkuminen oli liian tuskallista. Pappa oli
myös miltei sokea. Edelleen itkettää tätä kirjoittaessa.
Vince oli minulle hirvittävän rakas. Se hurmasi myös milteipä
kaikki tapaamansa ihmiset hiljaisella älykkyydellään. Ihmettelinkin
useasti että miten rescue-koira voikin olla näin helppo! Meillä
ei missään vaiheessa ollut juurikaan ongelmia. Toki alkuun poika
puolusti ruokaansa minulta ja varsinkin kissoilta, mutta jo noin viikon kuluessa
saapumisesta poika ymmärsi, että ruokaa kyllä riittää
ja tämäkin puolustaminen loppui. Niinkuin myös erimielisyydet
aiheista onko metsälenkiltä löydetty jäniksenraato suositeltavaa
ravintoa.. Kertakiellolla (näin pojan nostavan jalkaa keittiön kaapinovea
vasten) myös joskus opetettu sisäsiisteys palasi mieleen.
Vince tuli toimeen kaikkien kanssa lukuunottamatta pienikokoisia kaljuja miehiä.
Tämä yksi miestyyppi sai satavarmasti pienen rähähdyksen.
mitähän lie poika joutunut kokemaan. Myös aseitä Vince
pelkäsi. Tämä huomattiin kun poika näki kaverini kuula-aseen
eikä rauhoittunut vasta kuin ase oli laitettu pois ja toista hellitelty
herkutettu paljon. Vincen entinen omistajahan oli tapettu eli siinä mielessä
hätääntyminen oli aivan ymmärrettävää.
Alkuun esim. ukkosen jyrinä oli pelottava ääni jolloin turvaa
piti hakea mamin vierestä.
Vince oli erittäin tottelevainen ja jopa nöyristelyyn asti miellyttämisenhaluinen
koira. Tein kovasti työtä Vincen itsetunnon nostamisessa siinä
kuitenkaan täysin onnistumatta. Tai sitten vain aika loppui kesken niinkuin
nyt koko ajan tuntuu. Mutta kun on pakko päästä irti niin silloin
on. niinkuin eläinlääkäri kauniisti sanoi; viimeinen palvelus
jonka voit parhaalle kaverillesi tehdä. Kiittelit kirjeessä meitä
jotka olemme antaneet kodittomalle eläimelle uuden kodin. Ennemmin minun
pitää kiittää teidän järjestöänne
siitä että Vince tuli elämääni. Ja Vinceä siitä
että se jaksoi rakastaa minua ja antoi minun rakastaa sitä. Ikävän
määrää ei voi sanoin kuvailla. Kauniita unia, Vince-rakas.
Kiitos!
-Lea Karjalainen
