VIVEKA

Viveka on n. 2-3-vuotias nuori narttu, joka on melko viimeisillään tiineenä. Viveka on erittäin suloinen pieni, n. 40cm korkea neitokainen, joka tulee heti tutustumaan ihmiseen joka saapuu sen luokse. Se ei kuitenkaan reuhaa tai käytä ääntään herättääkseen ihmisen huomion, vaan pikemminkin suhtautuu kaikkeen hyvin rauhallisesti. Se ei pidä ihmisessäkään turhasta hösöttämisestä, vaan ottaa silloin hieman etäisyyttä, jos ihminen käy liian tungettelevaksi, koittaa halia tai tehdä muuten tuttavuutta liian nopeasti. Tällöin Viveka perääntyy hieman ja tulee hetken päästä itse takaisin luokse. Tosin Vivekastakin varmasti löytyy avoimempi puoli saadessaan ikioman kodin ja ihmisen.

Viveka ehti synnyttää pennut tarhalla, joten emme etsi sille enää sijaiskotia.

Viveka sai kodin Suomesta 01.07.05.

Kuulumisia kodista 1.7.2007

Viveka sai kodin Helsingistä lapsiperheestä heinäkuussa 2005. Kotonamme pyörii, jos jonkinlaista karvaturria. On kani ja pari marsua koiran kaverina. Viveka on ollut meillä tasan kaksi vuotta ja on sopeutunut perheeseemme loistavasti. Alusta vähän haettiin omaa paikkaa, mutta paikan löydyttyä koirasta on tullut avoin ja todella leikkisä. Koiraa ei uskoisi samaksi kuin mitä se pari vuotta sitten oli. Vapaana ollessaan Viveka ravaa hurjaa vauhtia ympäri ja hyppii kutsuen leikkiin. Välillä vähän jopa hampaat osuvat milloin mihinkin ruumiin kohtaan, mutta ikinä se ei ole tosissaan. Lapselle se on murahtanut, kun on ollut vähän turhan rajut rutistukset, mutta sitäkin on sattunut tosi harvoin. Yleensä meidän 5-vuotias tyttö saa touhuta sen kanssa miten haluaa ja Viveka ei siitä välitä yhtään mitään. Leikkii joko mukana tai antaa tytön vähän retuuttaa tietyissä rajoissa todellakin. Moni luulee Vivekaa pennuksi, kun se on niin leikkisä. Lisäksi moni kehuu turkkia ja etenkin silmiä.

Viveka rakastaa leikkimistä. Jos kukaan ei jaksa leikkiä hänen kanssaan, hän itse retuuttaa lelujansa tai petiänsä, huom. petin retuuttaminen on hänen mielipuuhaansa. Rapsutuksiakin hän rakastaa. Koiraamme saisi rapsuttaa 24 tuntia vuorokaudessa. Välillä se on jopa ihan mahdotonta. Ulkona kävely on aivan ihanaa. Vivekaa pystyy ulkona hallitsemaan todella hyvin, paitsi silloin kun hän saa vainun rusakosta. Silloin remmi kiristyy ja vauhtia tulee lisää jalkoihin. Tämä on koettu metsälenkeillä.

Alkupäivinä Viveka ei sietänyt toisia koiria lähellään, mutta se aika kesti vain muutaman päivän. Nykyään kaikkia koiria pitäisi päästä tervehtimään ja niiden kanssa leikkimään. Yhteen paikkaan Vivekaa ei saa leikkimään ja se on vesi. Viveka pelkää vettä yli kaiken ja sitä ei saa uimaan millään. Rantaveteen sain sen houkuteltua, mutta ei se siitäkään oikein pitänyt vaan lähti karkuun kauemmas vedestä. Varjossa sitten mieluusti köllöttelee keppeineen.

Vivekasta on paljastunut suursyöppö. Tosin me kontrolloimme hänen ruokatottumuksiaan, ettei vaan lihottaisiin liikaa. Kuitenkin koiratarha-ajoista on lihaa tullut luiden ympärille, mikä saa Vivekan näyttämään todella upealta koiralta. Neitosellemme kelpaa kaikki ruoka, paitsi raaka sipuli, jonka se joskus sai suuhunsa lattialta. ? Erityistä herkkua on, kun saa nuolla jäätelöpaketin pahvit.

Viveka ei pidä eläinlääkärillä käynneistä. Johtunee siitä, että päätin steriloida koiran. Päätös syntyi, kun näytti siltä, että Viveka on välillä liian riehakas. Ajattelin, että se rauhoittaisi sitä, mutta väärin ajattelin. Edelleen löytyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Välillä Viveka vaikuttaa siltä kuin se olisi pentu, jolla vauhtia riittää. Matot saavat siis edelleen kyytiä. Kuitenkin nämä eläinlääkäri käynnit sujuvat rauhallisissa merkeissä. Ikinä ei ole ollut mitään vaikeuksia eikä toivottavasti tulekaan.

Viveka on nykyään myös ovela neiti. Kun valot iltaisin sammuvat, Viveka painelee sohvalle nukkumaan. Tätä se ei päivisin uskalla tehdä, jos joku on kotona. Olenkin moneen otteeseen saanut Vivekan kiinni siitä, että neiti nukkuu tyytyväisesti sohvalla. Neiti vain katselee suurilla silmillään kysyvänä, ettenkö muka saisi olla täällä.

Jouluna paketit kiehtoivat Vivekaa. Johtui varmasti siitä, että eräässä paketissa tuoksui herkkuja. Kuitenkaan Viveka ei paketteihin mennyt sen enempää koskemaan. Vähän piti vain haistella, mitä kuusen alla tuoksuu.

Vielä voisin hieman kertoa hänen hoitopaikastaan silloin kun meillä itsellämme on menoa. Eli viemme koiran vanhempieni luokse, jossa on niin ikään koira. Tosin tämä 16-vuotias tiibetinspanieli vanhus ei enää juuri jaksa leikkiä. Vanhus kyllä ilmoittaa, milloin hän ei jaksa tungettelevaa nuorta neitiä joko menemällä omiin oloihinsa tai murahtamalla. Ikinä näillä kahdella koiralla ei ole ollut mitään yhteenottoja, joten voin aivan huoletta viedä oman koirani hoitoon. Vanhempani pitävät Vivekasta paljon.

Loppuun voisin sanoa, että en olisi uskonut sitä, että saan niin hyvän ystävän tästä koirasta. Siitä on tullut niin rakas, etten luopuisi siitä kuin pakosta. Olen todella tyytyväinen ratkaisuuni pelastaa koditon koira Virosta. Sain Vivekasta elinikäisen kumppanin, joka lohduttaa ja naurattaa aina silloin kuin on mahdollista. Vivekan silmät ovat viisaat ja ne kertovat paljon hänestä. Iso kiitos Pelastetaan koirien väelle siitä, että saimme yhden suuren rakkauden elämäämme.

Kevät terveisin,
Katja, Sara, Niko, Viveka, Töppö, Hattivatti, Nefertiti sekä Vili

Takaisin