Wetsur on noin pari vuotias steriloitu narttu kissa.
Ihanan pehmeään, kauniin punaiseen turkkiin soinnustautunut
kissaneito. Wetsur matkasi kotihoitoon edellisestä kodistaan
jossa suorastaan vilisi kissoja. Niiden omistaja ei millään kyennyt
koko katraasta huolehtimaan. Wetsur tulee siis hyvinkin toimeen
isossakin kissalaumassa mutta selvästi likka mieluiten olisi ainokaisena
siliteltävänä. Lieneekö saanut kyllikseen ihmisen huomion kisaamisesta.
Wetsur on alussa, tutustumisvaiheessa, aavistuksen ujohko, nauttii kuitenkin
silityksistä ja huomiosta. Sylikissa Wetsur ei ainakaan vielä ole,
harjoittelu on siinä taidossa vielä kesken :-)
Tytteli syö reippaasi mitä tarjotaan eikä valikoi tai nirsoile ruuan suhteen.
Hiekkalaatikon käyttö on tuttua puuhaa ja Wetsur suorastaan nauttii olostaan
sisäkissana, ulkomaailman ollessa täynnä ihmeellisiä ääniä, eikä ulkona taida
olla yhtä lämminkään kuin sisällä.
1.10.2007
Wetsur on nyt ollut hoitokodissaan nelisen kuukautta. Tänä aikana
neito on muuttunut ujosta tytöstä, ysäväksi ja seuralaiseksi
joka osallistuu kodin tapahtumiin ja touhuihin. Wetsur ei
koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta nukkua ihmisen kainalossa ja likka
kipittää aina ovelle hoitajaa vastaan tämän saapuessa kotiin.
Wetsur leikkii mielellään, leluiksi kelpaavat vaikkapa papaeritupot
tai mikä vaan pieni esine joka liikkuu tassun tönäisyllä.
Wetsur on energinen ja luonteeltaan positiivinen kissa.
Syliin nostamisesta Wetsur ei kamalasti välitä mutta liimautuu
mielellään ihan viereen nauttimaan silityksistä.
Wetsur on kuten naiset yleensä, pitää hyvää huolta omasta
siisteydestään ja ulkonäöstään, hoitaen omaa upeaa aprikoosin väristä turkkiaan
huolella. Wetsur on tutustunut koiriin. Oudot isot olennot eivät
pelottaneet tyttöä yhtään, Wetsur vaikutti lähinnä hämmästyneeltä ja
hiukan kiinnostuneelta. Wetsurin tulevassa kodissa voi siis hyvin olla koira,
kunhan se on rauhallinen ja kissoihin tottunut.
Tulevan kodin täytyy vaan antaa Wetsurille sen vaatima aika sopeutumiseen,
se on oikea tapa voittaa kaunottaren luottamus ja rakkaus.
Wetsur sai kodin joulukuussa 2007.
Kuulumisia kodista 5.12.2007:
Terve!
Meillä on lähtenyt yhteiselo oikein mukavasti käyntiin:) Varauduin siihen että Wetsur
olisi pari viikkoa kyhjöttämässä piilossa, mutta hyvin se on alkanut meidän kanssa viettää
aikaa. Turvapaikakseen se on valinnut telkkaritason taakse jäävän kulman ja sängynalusen. Sielä
saa kyllä ihan mielelläänkin käydä silittelemässä ja kehrääminen on kovaa, mutta pois hän tulee
vain kun neidille itselleen se sopii=)
Sunnuntai-iltana kun tulimme kotiin Wetsur juoksi hetken etsien piilopaikkaa mutta rauhoittui
sitten vessaan viltin päälle. Silloin se jo antoi silittää ja kehräys oli kovaa mutta ei silti itse
ottanut mitään kontaktia (pökkinyt lisää silitystä tai kiehnännyt jaloissa yms.). Vietin sen kanssa
pari tuntia siellä jutellen ja silitellen ja menin nukkumaan. Markus ei silloin vielä silittänyt tai
muuten yrittänyt lähestyä Wetsuria kun se tuntui jotenkin enemmän Markusta aristavan ja pelkäävän.
Aamulla sitten heräsin kovaan pörinään mikä kuului tyynyni vierestä. Wetsur oli hiipinyt siihen
nukkumaan ja kehräsi siinä tyytyväisenä ilman että sitä edes silitti:) Aamuhetki vietettiin sitten
sängyssä mukavasti yhdessä, mutta kun noustiin niin Wetsur meni takaisin telkkarin taakse viettämään
päiväänsä. Välillä se teki sieltä lyhyitä tutkimusretkiä ja hyppäsi jopa sohvalle silitettäväksi mutta
ei kuitenkaan kauaa kerralla viihtynyt.
Eilinen päivä meni suht samaan malliin, mutta tutkimusretket pitenivät. Illalla kun Markus meni
nukkumaan, jäin tekemään tietokoneelle koulutehtäviä niin sen koko kaksi tuntia Wetsur oli
seuranani:) Kiehnäsi silitystä ja kieriskeli tyytyväisenä selällänsä, välillä taas kämppää tutkiskellen.
Tänään tulin tunti sitten kotiin ja Wetsur on pyörinyt tässä ympärillä kokoajan (juuri nyt kyttää
viereltäni ikkunasta näkyviä lintuja ja häntä käy vinhaan tahtiin...) eikä ole kertaakaan mennyt
piiloihinsa nyhjöttämään... edistystä!:) Suuri ilo oli myös että se oli syönyt sillä välin kun
olin koulussa, koska se oli meidän suurin huolenaihe. Neiti kun oli vain muutaman kerran kastanut
kielensä vesikuppiin, mutta ruoka ei ollut maistunut.
Wetsur on kolme kertaa käynyt pissalla, joka kerta hienosti laatikolle! Ulostanut se ei
vielä ole, mutta toisaalta eipä se ole paljoa syönytkään.
Hyvin on siis meillä sujunut, ainoa erimielisyys on ollut huonekasvien syömisestä joten
ne on nyt nostettu Wetsurin ulottumattomiin:) Tutkiskelevasti se tepastelee kokoajan
ja nopeat liikkeet tai kovat äänet säikäyttävät, mutta nekin nyt jo paljon vähemmän.
Markusta se vielä aristaa paljon... antaa silittää ja tulee välillä sen luoksekin mutta
pelkää kovin.
-elli-
Kuvia kodista 12.1.2008:
