Minni

Minni (ent. Winnie) tuli meille 29.06-02. Minnin matka sujui uuteen kotiin hyvin, matkalla autossa teimme ensimmäiset tuttavuudet, Minni minun kättä lipaisten jaminä silittäen ja puhelemalla mukavia asioita :) Minni istui sylissäni ja minulla pikkuisen jännittävä tunne ja mietin asioita, mitä Minni on joutunut kokemaan ja niistä ajoista, kun Minni oli tarhalla. Luulen silti, että Minniä jännitti outo tilanne enemmän kuin minua.

Minni oli aluksi hiljaisen oloinen ja nukkui todella paljon,ehkä univelkoja pois. Minni kotiutui todella hyvin uuteen kotiin,eikä ikävää tms ilmaantunut, saikin oman tuolin omaksi sänkypaikaksi mikä onkin ollut paikka missä on mukava köllötellä. Mutta sohvakin tuntui mukavalta paikalta ;-)

Lapsiin luottamus kesti vähän enemmän aikaa,kuin meihin aikuisiin,mutta nekin vaikeudet olemme yhdessä voittaneet. Minnin kotiuduttua meille,se huomasi pysyvyyden ja luottamus meihin kasvoi,alkoi vieraiden haukkuminen. Mutta hellyyttävän luonteen omaava koissu ei ole ollut vieraille silti vihainen,vaan tyypillinen suhtautuminen: vasten hyppääminen, hännän heilutus, lipaisu kielellä ja heittäytyminen selälleen ja monien rapsutuksien odottaminen :))

Nyt on haukunnat jääneet vähemmälle, kun on huomannut,ettei muita ihmisiä tarvitse pelätä. Minni oli heti sisäsiisti, antaa leikata kynnet, pestä ja harjata turkin, mikä onkin nautinnon hetki myös korvien putsaus.

Yksinollessaan odottaa kiltisti, ei ole tuhonnut mitään, eikä jää haukkumaan perään. Eläinlääkäri-reissu sujui hyvin, pieni vingahdus pistämisestä. Lääkäri kehu Minniä ja kiiltävää turkkia.

Kesä oli uintiretkiä täynnä ja kepin noutaminen lempipuuhaa. Minni on todella kova uimaan ja sitä riemua kun muutkinuivat,pitää heti päästä mukaan :) Minni tykkää hakea keppiä niin järvestä, kuin maalta. Veneilyn makuun myös pääsi kesällä, siinä olikin hiukan ihmettelemistä ensin, mistä moinen pörinä kuuluu ja kun vene lähti liikkeelle,ettei sieltä voinutkaan hypätä veteen =) Metsäretket ovat myös olleet mukavia ,uusia hajuja ja paikka missä voi temmeltää vapaana. Kunto onkin kohentunut huomattavasti, jaksaa enemmän ja ei väsy pienestä.

Minniä voi pitää huoletta vapaana, tulee käskystä luokse ja minuun, emäntäänsä on kovasti kiintynyt, jonka huomaakun seuraa joka paikkaan, eikä jätä silmistään. Toiset koirat kiinnostaa, mutta kissat ja oravat voisivat saada kyytiä =)

Luiden päälle Minni ei aluksi ymmärtänyt, meni 2 kk ennenkuin tajusi, mitä niillä voisi tehdä :) Tarjolla oli kaksikin eri puruluuta ja pallo. Siinä ne saikin olla, koskemattomina. Yhtenä päivänä ostin kenkäpuruluun, Minni aluksi haisteli sitä ja sitten alkoi järsimään nauhoja, sitten koko kenkää. Pian olikin kenkä syötynä ja muutkin luut alkoivat mennä...tähän meni se pari kuukautta. Nyt luiden pureskelu on lempipuuhia ja niiden ulos kätkeminen ja omilla leluilla leikkiminen.

Selvästi huomasi, kuinka hampaistakin alkoi hiukan irrota hammskiveä, mitä oli tullut. Minnin ikäähän arvioitiin 1,5-2-vuotiaaksi. Minni on todellakin vielä nuori ja elämäniloa täynnä oleva koissu, joka saa mitä hauskempia hepulikohtauksia, juoksee huoneesta toiseen tai ulkona ympyrää =)) Ja se, että Minnistä huomaa kuinka se hetki hetkeltä avautuu ja uskaltaa ja saa tehdä koirien juttuja,m istä olemme kaikki hyvin iloisia :)

Tarhamuistoista jäi varmaan kärpästen jahtaaminen =) Minni oli kesällä tarkkana, jos kärpänen eksyi meille sisälle ei kauaa ollut, kun meidän kärpäsjahtaaja pisti toimeksi...moni kärpänen jäikin ;-) ...eli liekö tämä tarha-ajoiltaperua? :)

Me olemme koko perhe kiitollisia Minnistä, joka on osoittautunut reippaksi ja kiltiksi koiraksi,
jolta ei energiatunnu loppuvan =)

Kiitos Miialle, hän hoiti asian hyvin ja on ollut hyvä apu, jos on ollut kysyttävää tai ongelmia :)

Pidetään yhteyttä!

terveisin Tarja ja Minni

Takaisin