XENON

Eräänä aamuna kun tarhan työntekijät tulivat työpaikalleen, odotti Xenon heitä portilla. Se ei suinkaan ollut itse päättänyt majoittautua tarhalle, vaan se oli yön hämärässä jätetty kiinni sidottuna porttiin. Näin Xenon päätyi tarhalle asumaan, odottamaan sitä ihmistä, joka ei koskaan tekisi sille näin ala-arvoista temppua. Tosin Xenon haluaa itsekin osallistua päätökseen, joka koskee sen tulevaisuutta. Se ei nimittäin ota kaikkia ihmisiä avosylin vastaan. Toisista ihmisistä se pitää kovasti ja silloin tämä iso poika muuttuu pieneksi pojaksi. Tällöin Xenon kiemurtelee, hypähtelee, nojailee ihmiseen, pusuttaa... Tekee siis kaikkensa että ihminen ymmärtäisi sen kiintymyksen, ja halun lähteä mukaan. Yleensä näin. Joitain ihmisiä Xenon tuntuu kuitenkin testaavan. Silloin se tulee häkkinsä edustalle, katselee hetken ja juuri kun ihminen kuvittelee koiran kuluttavan kaiket päivät tuijottelemalla tulijoita, se räjähtää haukkumaan. Tuntuu kuin se nauttisi toisinaan ihmisten reaktioista, hypyistä syrjään häkin luota, säikähtäneistä huudahduksista, paheksuvista katseista. Jos taas ihminen vain jää paikoilleen, se hämmästyy ja etenkin silloin jos matkaa jatkaa sen häkin sisälle.

Xenon tulee täysin toimeen narttujen kanssa ja sivuillemme oleva Neito onkin majoittunut oma-aloitteisesti sen häkkiin.

Xenonille etsitään kokenutta, aikuista kotia, jossa löytyy kokemusta vaativista roduista, kykyä suoriutua kasvattamaan aikuinen, omanarvontuntoinen ja osin jääräpäinenkin uros.

Xenon kuoli tarhalle pian sen jälkeen, kun se oli sinne hylätty.

Takaisin